Neljä minua

Tavallisena arki-iltana tarvittaisiin ainakin neljä minua. 

1) Yksi tekemään koti- ja metatöitä edes sen verran, etteivät huusholli ja koko elämä luisu täydelliseen kaaokseen. Se käy isossa perheessä ja isossa talossa yllättävän nopeasti. 

Ihan jokaisena arki-iltana, välillä kello 17-20, täytyisi ehtiä vähintään tyhjentää ja täyttää tiskikone, pestä ja ripustaa koneellinen pyykkiä, imuroida aina joku osa talosta, yleensä keittiö tai eteinen. Raivata kamakinoksia edes joltakin nurkalta. Etsiä käsiin juttuja, joita tarvitaan ihan kohta tai huomenna. Viedä mennessään ja tuoda tullessaan. Pestä vessanpöntöt tai edes toinen.(Pieniä poikia ja niiden kavereita pyörii nurkissa…) Käydä kaupassa ja ehkä valmistaa seuraavan päivän iltaruoka etukäteen. Täyttää kolme lomaketta, vastata viiteen sähköpostiin ja Wilma-viestiin, osallistua muutamaan WhatsApp-keskusteluun ja maksaa parit laskut. Jii än ee. Kaikenlaista askaretta ihan joka illalle, jos vain ehtisi.

2) Toinen Sanni tarvittaisiin tietenkin lasten palvelukseen.

Hakemaan kuopusta päiväkodista. Soittelemaan koululaisille ennakkovaroituksia (”Olen tulossa, siivotkaa viimeistään nyt välipalan jäljet pois.” ”Puoli tuntia treeneihin lähtöön, hankkiudu kotiin.”). Raivaamaan yleensä 3-5 lapsen / nuoren iltapäivätouhujen jäljet väliltä parkkipaikka – keittiö… 

…jotta pääsisi laittamaan nälkäiselle poppoolle ruokaa. Kyselemään läksyt ja kuulumiset. Haalimaan erilaiset harrastuskamat kasaan. Kuskaamaan milloin minnekin. Odottelemaan ja olemaan passissa. Kannustamaan ja mahdollistamaan. Riitoja setvimään ja elämänviisauksia latelemaan. Lohduttamaan ja voimauttamaan. Kaveriksi katsomaan Pikku Kakkosta. Patistamaan suihkuun, iltapalalle, hampaita harjaamaan, seuraavan päivän kamoja valmiiksi katsomaan. Ja sitten lopulta iltasatua lukemaan, peittelemään ja silittämään. (Joskus pikaisiin hälytystehtäviin myös yöaikaan.)

3) Kolmas minä hoitaisi ei-aivan-päivänpolttavat, mutta tuiki tärkeät hommat talossa ja puutarhassa.

Töiden jälkeen hän vaihtaisi lamput ja sulakkeet. Naulaisi, liimaisi ja kiinnittäisi repsottavat nurkat. Viimeistelisi (tai alottaisi) remontteja. Veisi lastin kaatopaikalle. Järkkäisi kausivaatteet pestyinä vintille, toisi ajankohtaan ja ikäkauteen sopivia kuteita vintiltä käyttöön. Kierrättäisi. Miettisi säilytys- ja sisustusratkaisuja. Kastelisi kukat, puunaisi saunan ja pesisi ikkunat, joihin kukaan ei ole kajonnut kai vuosiin.

Hän leikkaisi nurmikon, tasoittaisi pensasaidat, kitkisi rikkaruohot, poimisi marjoja ja keräisi hedelmät säilömistä varten. Hän siistisi pihan yksityiskohtia ja istuttaisi uusia perennoja. Talvella hän huolehtisi lumitöistä, uunien lämmityksestä ja omenapuiden karsimisesta ajallaan.

Ja kevään tullen hän petsaisi ulkorappuset ja puutarhakalusteet, kuinkas muuten. Ihan joka illalle piisaisi talkkarinhommia.

4) Neljäs Sanni. Hänellä olisi omaa aikaa.

Hän huolehtisi itsestään. Kunnostaan ja hyvinvoinnistaan. Hän kävisi kolmesti viikossa jumpassa: kerta lihaskestävyyttä, kerta aerobista, kerta kehonhuoltoa. Hän istuisi naisystäväporukalla kansankylpylän saunassa ja pulahtaisi avantoon. Hän kävisi juoksemassa, kävelemässä ja metsässä samoilemassa.

Hän ennättäisi konsertteihin, taidenäyttelyihin, elokuviin ja teatteriin. Hänellä olisi aikaa lukea, kirjoittaa ja ajatella. Hän tapaisi kavereitaan ja tekisi vapaaehtoistyötä järjestössä. Puuhaisi yhteisiä juttuja puolisonsa kanssa ja saattaisi joskus neuloa.

Hänellä olisi joka ilta tuokio ihan vain itselleen, ja siitä syystä hän jaksaisi kaiken muunkin tuosta vain.

Sanni.jpg

 

– – –

Niinpä niin. Silkkaa utopiaa. On yksi Sanni, joka ennättää yhden arki-illan aikana tehdä 1-2 asiaa kolmesta ensimmäisestä sektorista – tai jos jättää niistä 1-2 tekemättä, niin ehkä yhden nelossektorista.

Näillä mennään, huvikummussa eletään ja kesälomaa odotellaan.

Suhteet Sisustus Oma elämä Vanhemmuus

Välitilinpäätös

Onpa tämä kevät ollut aikamoinen. Rajojen vetämistä, uuden oppimista, omien voimien kuuntelua. Arjen rajaamista sellaiseksi, että siinä olisi hyvä olla. 

Tuntuu, että olemme onnistuneet. Toisin kuin monena aikaisempana keväänä, emme ole joutuneet äärirajoille. Olemme porskuttaneet hyvää tahtia eteenpäin, mutta kuulostellen, tunnustellen, välillä tahtia hölläten. Sitten taas iloisesti kaasuttaen. Tiiminä. Meidän perhe.

Koululaisilla on ollut hienot kouluvuodet ja päiväkotilaisella mukavat omat kuviot. Työelämässä asiat ovat rullanneet riittävän hyvin, ja vapaa-aikaakin on ollut.

Silti olen tänään aika poikki. Huomasin sen alkuillasta, kun vihdoin rauhoituimme monien erilaisten juhlien jälkeen kotiin. Kun vihdoin oli aikaa asettua aloilleen. Potkaista korkkarit jalasta ja riisua mekko. Istua rappusille. Katsella kukkaan puhkeavia omenapuita ja kuulla lintujen sirkutus. (Kuinka rakastankaan meidän pihaa kesän kynnyksellä!)

Olin ihan poikki ja voipunut. Kuin maratonilta maaliin kaatunut. Taitaakin olla niin, että tällainen työelämä + ison perheen arki on kuluttavaa ihan aina. Se on kuluttavaa ja raskasta silloin kun asiat eivät suju. Mutta myös se, että saa asiat sujumaan, tasapainon säilymään ja kaikkien jaksamisen riittämään, vaatii hartiavoimin tehtyä työtä.

kukat.jpg

Siitä kai tässä on kyse. 

On nähty hitonmoisesti vaivaa sen eteen, että kaikilla on hyvä. Että pärjätään koulussa, saadaan hommat etenemään töissä, että harrastukset rullaavat, ettei tule unohduksia, virheitä, erheitä, ongelmia, mutkia matkaan. Hirmuinen määrä kaikenlaista säätöä, järjestämistä, metatyötä ja mahdollistamista.

Sovittelua ja kompromisseja. Tarkkaa aikataulutusta, varustamista, huolehtimista, muistuttamista.

Ja koko ajan siinä sivussa elämän opettelua. Opettelua ja opettamista. Kasvatustyötä hihat käärittyinä; jos sattuu olemaan 4-, 9- ja 12-vuotiaat lapset, joutuu todellakin kasvattamaan hiki hatussa. Välillä aamusta iltaan.

Samalla kun itsellä on oman elämän oppivuodet menossa tietysti koko ajan myös. Paljon sitä on pohdittavaa aloittelevan keski-ikäisenkin mielessä…

Ehkä ei ole ihme, että olen väsynyt.

Tänä iltana aion istua hiljaa ja katsella puiden liikettä tuulenvireessä. Tiskasin nuo viinilasit, ne olivat odotelleet altaanreunalla hyvän aikaa. Kaadan itselleni ison lasillisen kirpsakkaa rieslingiä ja kuuntelen elämän kohinaa.

Koululaiset ovat onnellisina varsoina kesälaitumella. Annan niiden katsoa leffaa. Muu perhe on reissussa, ei tarvitse huolehtia nukutushommista. Eikä herätä aamulla aikaisin. 

Talo on kutakuinkin siivottu. Pyykkivuoret purettu ja puhtaat astiat kaapeissa. Hyvät todistukset pöydällä ja kukkia maljakossa.

Tänään minä huilaan.

Suhteet Oma elämä Vanhemmuus Ajattelin tänään