Puoli neljältä aamuyöllä itkuhälytin alkaa piipata. Siitä on paristot loppu. Vanha verkkovirtapiuha on rikki, emmekä ole ehtineet ostaa uutta. Hälytintä tarvitaan, koska me aikuiset nukumme nykyään eri kerroksessa kuin lapset, ja pienin heistä on vasta nelivuotias.

En kertakaikkiaan jaksa ryhtyä vaihtamaan paristoja. Jospa se ei nyt tänä yönä heräisi. Ei se yleensä herää. Ja jos herää, niin kuuluuhan se huuto tänne alas. Hälytin on vain varotoimenpide. Hiippailen kuitenkin yläkertaan tsekkaamaan tilanteen. Rauhallista on.

Yökyöpelinä hiippailemassa.

Silmät puoliummessa kömmin takaisin sänkyyn. Työasiat hyökkäävät salamana mielen reunamille, valmiina valtaamaan ajatukset ja pitämään hereillä loppuyön. Torjun ne tehokkaalla mielikuvaharjoitteella, ja olen pian taas unessa.

Puhelin herättää kello 6.30. Puoli tuntia myöhemmin olisin virkeä, nyt väsyttää. Herättelemme uniset lapset yhden toisensa jälkeen. Aamiaista, koululaisilla luurit korvilla, annan olla. Pienelle Pikku Kakkonen vähäksi aikaa.

Avaan koneen ja alan kahvikuppi kädessä säätää työasioita ja autolle katsastusaikaa. Perhana, nuohooja tulee huomenna. Pystynkö hoitamaan yhden palaverin Skypellä?

Haalarinlahkeiden remmit kenkien alle. Onko sulla hanskat? Avain mukaan! Soita kun pääset koulusta. Tossa on sulle bussirahaa.

Perhe heilahtaa ovesta ulos. Minä jatkan vuosikertomuksen oikolukua kotona vielä hetken aikaa. Ennen töihin lähtöä lataan pyykkikoneen täyteen ja ajastan sen niin että pyykit ovat valmiit, kun tulemme kotiin.

Työpäivä etenee hujauksessa. Alkuiltapäivät ovat nyt seesteisempiä kuin viime tai toissa vuonna. Pienempikään koululainen ei enää soittele vartin välein kello 14-16, vaan hankkiutuu omin nokkineen koulusta kotiin, laittaa itselleen välipalaa ja usein aloittelee jo oma-aloitteisesti läksyntekoakin. 

Jäikö eiliseltä mitään ruoaksi kelpaavaa? No ei jäänyt. Ei auta. Nappaan matkalla päiväkodille kaupasta pari pakettia Saarioisen makaronilaatikkoa. Tähän on tultu. Välillä on pakko oikoa. Ainakin lapset iloitsevat; ”kaupan makaronilaatikko” on heistä ihanaa.

Kotona meinaa iskeä kooma. Vettä tulee, ja kuopuksen likaiset kuravaatteet ovat myttynä eteisen lattialla. Pyykit pitäisi ripustaa ja uusi koneellinen pestä. Lapsella on märät sukat ja housunlahkeet: olimme unohtaneet aamulla viedä sekä kurahousut että kumpparit päiväkotiin. Näitä sattuu, nauroi tuttu aikuinen lapsen ryhmästä.

Esikoisen tallikengät pitäisi putsata ja valkoiset ratsastushousut pestä viikonlopun kisoja varten. Tiskikone pitäisi tyhjentää ja biojäteroskis viedä. Eteisen lattialla odottaa neljä kassillista kierrätykseen meneviä lastenvaatteita. Uunien pesät pitäisi puhdistaa tuhkasta nuohoojaa varten.

Hetki vaakatasossa. Ulkona on kauniin harmaata.

Käyn ihan vähäksi aikaa nelivuotiaan kanssa sohvalle pötköttämään. Hän katsoo lastenohjelmia ja minä lähettelen viestejä ystävien kanssa. Lämmin lapsi loikoo jalkojeni päällä. Tekisi mieli nukahtaa tähän. 

Kampean itseni ylös. Käsken pojat pöytään. Tsekkaan työmeilit. Vältän nykyään iltahommien tekemistä, mutta joskus on parempi tuoda pikkuisen töitä kotiin kuin venyä tunti myöhempään toimistolla.

Ramppaan pyykkimuijana kolmen kerroksen väliä. Autan tokaluokkalaista läksyissä. Pieni lapsi huutaa pyyhkimään. Olkapään vanha urheiluvamma vihoittelee, kun raahaan imuria yläkertaan. 

Puoliso on tullut töistä ja lähtee melkein samantien hakemaan esikoista harrastuksesta. Patistan porukkaa jo pesulle, kello tulee kahdeksan. Iltapalaa pöytään, kehotuksia tsekata reppu kuntoon huomista varten. Puolison vuoro lukea nuoremmille iltasatu.

Kello 21.20 pakkaan kuopukselle uimakamoja seuraavalle päivälle. Ainoa sopivan kokoinen muovipussi, jonka löydän, on Alkon pussi. Haittaaksse?

Kello 21.40 tajuan, että aamiais- ja välipalatarvikkeet ovat finaalissa. Ajaa hurautan epäekologisesti autolla lähikauppaan.

Kello 22.10 tyhjennän ne uuninpesät. Kello 22.30 kaadun sänkyyn. Luen puoli tuntia kirjaa ja nukahdan. Viimeinen ajatukseni ennen unta on: Miten hyvin arki sujuukaan, kun kaikki ovat terveinä. Tänään ei puhjennut yhtään kriisiä. Olen kiitollinen siitä.

Kuuluuko sun arkeesi työtä ja perhettä ja kaikenlaista säätöä? Minkälainen on ihan tavallinen arkivuorokausi teilläpäin? Kerro ja tägää #hyväarki