Rakkautta, rakkautta vain

On tehty töitä. On leikitty. On urheiltu ja harrastettu. On käyty koulussa ja päiväkodissa. Tultu ja menty. Matot on rutussa ja kuistilla kenkämeri. Remontti on kesken ja kaikki vähän vinksin vonksin.

Ei aina ehditä siivota. Syödään joskus nakkeja. Ripustetaan pyykit iltamyöhällä.

Piha on hyrskynmyrskyn ja talo huvikumpu. Rappusten nurkissa pölyvillakoirat, ehtisköhän vappuna tehdä niille jotain…

Saa rakentaa majan. Saa kiivetä olohuoneessa pöydälle. Saa käyttää pihakalusteita ja rakentaa niistä keppariradan. Saa kiipeillä omenapuissa. Saa tehdä suklaamukikakun koulun jälkeen, ja pikkuveljelle toisen.

Saa syödä riisikakkuja olohuoneessa, muruset voi imuroida. Saa mennä parhailla farkuilla hiekkalaatikolle, ne voi pestä. Saa järjestää olympialaiset just ennen nukkumaanmenoa, kyllä se uni silti tulee.

Pääset kaverin kanssa Helsinkiin flash mobiin, voin lähteä mukaan. 

Pyöräilen sun kanssa metsään ja annan sun opettaa mut miekkailemaan.

Saat tulla syliin vaikka mulla on kiire ja paljon kotitöitä tehtävänä.

Keitätkö mulle kahvia siks kun tuun.

Jätettiin sulle ruokaa.

Mä voin hoitaa lasten iltahommat, tee sä rauhassa töitä.

Ei haittaa, että joudut olemaan pidempään, täällä on kaikki ok.

Hei ihanaa, oot tyhjentänyt tiskikoneen.

Oot ehtinyt imuroida, jes!

By the way, hoidin sen ilmoittautumisen, tankkasin auton, ompelin napin, vaihdoin renkaat, ostin sulle vissyä…

Sitähän se kaikki on. Rakkautta, rakkautta vain. Niin täyttä elämää, että kaikki turha hioutuu pois. Turha pingotus, turha kieltäminen, turha stressi, turha oman edun tavoittelu. Autetaan toisiamme. Annetaan olla. Unohdetaan – ja muistetaan. Yllätetään iloisesti pienissä asioissa. Ei tehdä numeroa. Huolehditaan toisistamme. Päivä kerrallaan, yhteistä arkea.