Seisahtanut
Luulen, että pian saadaan lunta. En ole ennättänyt, tavoistani poiketen, seurata sääennusteita.
Olen seisahtanut tähän hetkeen yhtäkkiä, täydestä vauhdista. Mitä tapahtui eilen? Viime viikolla? Alkusyksystä?
Kävelin tänään ulos lääkärin vastaanotolta mukanani beetasalpaajaresepti ja toinen suositus, joka ei taipunut reseptiksi asti:
”Sinun täytyisi löytää aikaa palautua. Sinulla täytyisi olla hetkiä, jolloin kukaan ei vaadi sinulta mitään.”
Niin.
Illalla kävin kuolleen miehen asunnossa. Katselin ikkunoista ulos ja ulapalle. Avasin postit ja sammutin valot lähtiessäni.
Täytyisi keksiä, miten voisin muuttaa elämääni.
Tällaisina hetkinä menneellä on yhtäkkiä hyvin vähän merkitystä. On vain nyt, ja se, mitä tulee.
En olekaan vakavasti sairas. Kehoni on kunnossa, mutta se on antanut minulle varoituksen.
Täytyisi löytää aikaa palautua. Täytyisi olla hetkiä, jolloin kukaan ei vaadi minulta mitään. Täytyisi keksiä, mitä voisin muuttaa.