Viimeksi…
Arki rullaa rullaamistaan. Päivät vaihtuvat illoiksi, yöt aamuiksi. Olen jonkinlaisessa välitilassa; toipilas vaikean ajan jälkeen, varovaisen toiveikas tulevan suhteen. Kaipaan elämään jotakin helppoa, jotakin kevyttä, jotakin arkista.
Vaikkapa tämän Tuulalta napatun Viimeksi-listan.
Viimeksi…
…ilahduin tänä aamuna, kun tokaluokkalainen oli niin älyttömän reipas, iloinen ja itsenäinen. Hän lyö muutenkin minut ällikällä joka päivä. Milloin empaattisuudellaan, milloin tiedonjanollaan. Ihmeellinen tyyppi!
…nauroin niin ikään tänä aamuna. Yleensä hankalasti harhautettava kuopukseni unohti pukeutumiskiukkunsa minun tehdessäni helpon ja halvan puhallus => pöristys -tempun, kun hänen käteensä sattui. Nauroin lapsen kanssa silkasta ällistyksestä, sillä yleensä hän ei mene tällaisiin kikkakolmosiin ollenkaan.
…itkin ennen loman päättymistä. Itkin ylipäänsä melkein koko joulukuun. Itkeminen tekee ihmiselle yleensä ihan hyvää, vaikka sen taustalla voikin olla suurta surua ja murhetta.
…suutuin jollekulle lapsista. Ei voi muistaa. He koettelevat monin tavoin ihan päivittäin. Pieniltä suutahduksilta ei voi välttyä.
…harmistuin töissä. Yritän elää niin, että harmistuminen olisi voimakkain kielteinen tunne, joka minussa työpaikalla herää. Sen enempää en halua tunne-energiaani tuhlata. Ilon tunteita en tietenkään säännöstele.
…häkellyin, kun esikoiseni esitti muutamia ihan todellisia murrosikäisen manöövereita. Murrosikäinen hän toki onkin, mutta usein vielä aika tasainen. Häkellyin, koska en osannut heti valita suhtautumistapaani. Päädyin jämäkkään mutta lempeään asennoitumiseen, mikä osoittautuikin hyväksi ratkaisuksi. Yhdessä tässä opetellaan näitä juttuja. Onneksi oma teini-ikäni oli aika myrskyisä, osaan olla empaattinen enkä säiky tunnekuohuja.
…kokeilin jotain uutta uutenavuotena, jolloin tekaisin vieraille ”valkoisen pizzan”. Oli hyvää! Yleensähän en ikinä kokeile mitään uutta. Olen tappavan tylsä siinä suhteessa.
…urheilin eilen. Kävin salilla ja sisäpyöräilemässä intervalleja. Olipas se tehokasta!
…luin Knausgårdin Taisteluni-sarjan toista kirjaa eilen unta odotellessa. Ja tänään luin futiskaverini Asikaisen oivan blogikirjoituksen. Ja tietenkin olen tänäänkin lukenut kamalan määrän kaikenlaista työhön liittyvää, onhan jo iltapäivä.
…söin lautasmallin mukaisen lounaan, johon kuului tuoreraastetta, salaattia, kurkkua, siemeniä, loraus oliiviöljyä, perunamuusia, fetakuorrutettua uunilohta, viipale ruisleipää ja lasillinen vettä. Ai niin, ja jälkiruoaksi pala porkkanakakkua ja kuppi maitokahvia. Just hyvä!
…herkuttelin vissiin sitten sillä porkkanakakulla. Sitähän tässä haettiin? Minusta kyllä koko ateria oli hyvin herkullinen. En laske kaloreita enkä muitakaan ravitsemuksellisia yksiköitä.
…ostin aamulla K-kaupasta kaksi hammasharjaa. Oikeastaan säntäsin kauppaan katsomaan, olisiko siellä myynnissä vaikkapa BB-voidetta, koska en ehtinyt aamun kiireessä meikata ja meikkipussikin jäi kotiin. Ei ollut, ripsiväristä puhumattakaan. Ostin sitten jotakin ostaakseni uudet hammasharjat itselleni ja yhdelle lapsista. Oli varmaan jo aikakin.
…tapasin ydinperheen ja työelämän ulkopuolelta siskoni, joka pölähti meille tiistaina kesken etätyöpäiväni hakemaan vara-avaintaan. Minusta on ihanaa asua samassa kaupungissa pikkusiskoni kanssa.
…päätin, etten anna sen enää häiritä mielenrauhaani.
…inspiroiduin tammikuun ryhtiliikehtijöistä kuntokeskuksessani, jonne olen urhoollisesti raahustanut viikoittain jo 11 vuotta. Alkuvuoden topakat elämänmuutosta aloittelevat ihmiset ovat ihanan reippaita ja päättäväisiä. Urheilutekstiilit ovat ojennuksessa, kuosit kirkkaita ja mieli avoin uudelle. Siitä saa aina itsekin uutta virtaa.
Entäs sinä?