Alku

Ajattelin tänään perustaa blogin. Tai ajattelin sitä kyllä jo tosi monta kertaa aiemminkin, mutta en oikeen koskaan ole keksinyt mistä kirjoittaisin. En kyllä tiedä vieläkään, mutta perustin silti. Nyt mulla on blogi. Ja profiili. Ja kuvaustekstit ja kaikki. Eikä aavistustakaan, mitä tästä tulee. 

Mutta ei sen väliä. Miksi kaikki pitää aina olla niin suunniteltua ja loppuun asti hiottua? 

Nimesin itseni sudenkorennoksi, koska sudenkorento on yksi mun tuhannesta voimaeläimestä. Varastin profiilin kuvaustekstin energiakeskus.com -sivustolta. Sudenkorento on semmoinen tavallinen. Ei mikään perhonen vaan sudenkorento, ihmeellinen, mutta kuitenkin ihan tavallinen. Sudenkorento voimaeläimenä symboloi muutosta. Ja muutos on mun elämässä vakio. 

Nimesin blogin muutosten luvulla. Mun elämään on tähän mennessä mahtunut neljä erilaista minää. Ensin olin lapsi. Sitten olin nuori aikuinen, naimisissa ja äiti. Sen jälkeen olin eronnut, sinkku ja yksinhuoltaja. Ja nyt olen uusperheen äiti. Kaikissa minän muodoissa on jotain samaa, jotain tuttua. Mutta kuitenkin ne on kaikki ihan eri. Ja jos mietin sitä minää, joka kohta 10 vuotta sitten meni naimisiin ensirakkautensa kanssa, en pysty enää samaistumaan siihen. En pysty tunnistamaan sitä muistoa enää omakseni, enkä sitä ihmistä itsekseni. Tuntuu samalta kuin kuuntelisin hyvän ystäväni muistelua menneestä. Siksi uskon, että nykyinen minä on eri kuin silloinen minä.

Tämä on mun neljäs minä. En vielä tunne tätä minää. Ehkä tämän blogin avulla opin tuntemaan?