elämä kohdillaan
Oon sopeutunut Tampere elämään erittäin ristikkäisin tuntein. Voisi jopa sanoa että erittäin tunnemyrskyistä on ollut viimeisten 6 viikon aikana. Oon kokenut kaikkea hermostuneisuudesta epätoivoon, stressannut ihan hulluna, joutunut miettimään asioita yksin, ahdistunut, iloinnut, ollut onnellinen, itkenyt välillä silmät päästäni, kokenut turvallisuutta ja turvattomuutta. Ollut niin sekaisin omasta minästäni, minäkuvastani kuin voi olla.
Te ketkä olette tässä samassa vaihtoehtoisuuden vaiheessa . Sillä kynnyksellä millä pitäisi just nyt tietää ihan heti kaikki. Vaikka todellisuudessa, sun ei tarvitsisi vielä tietää mitään. Ennen kun oot kokeillut. Se mikä stressaa on liian avoin maailma, liian monet vaihtoehdot. Väärien valintojen pelko. Pois lähteminen. Tuonne sekamelskaan katoaa helposti hetkessä eläminen, elämänilo, nauttiminen.
Välivuosi on ollut ihan mielettömän kasvattavaa aikaa. Näinä ikävuosina kasvaa varmasti enemmän kuin koskaan. Kun vielä luuli että 16 vuotiaan huolet ovat ihan hirveän ikäviä, raastavia ja epäreiluja. Puhumattakaan siitä mitä tulevat vuodet kantaa.
Lähtökohtana oli kuitenkin se, kun huhtikuun alussa astuin Tampereen junaan, että ihan yksin yksinäisenä joukkoon sopeutumattomana erakkoluonteena ei ole ehkä kaikista helpointa kaupungissa, missä tosiaan on sitä tilaa olla yksin ja huomaamaton. Mä olen huomannut että palo kaupunkiin on ollut aina ehkä vaan sitä eksotiikan hakua. Mutta kaupunkiin musta ei ole asumaan, lopullisesti.
Mutta voin huokaista helpotuksesta osittain, sillä mulla on ihan maailman paras täti. Mulle vara-äiti, kuitenkin epä-äitimäisellä tavalla. Koska mulla on kuitenkin maailman paras äiti. Ollut on kuitenkin, ihan paras kämppis. Enemmänkin.
Mulla on tosiaan melko erikoinen suhde mun tätiin, kummitätiin. Ehkä juurikin esikoisasemani serkkukatraassa ja kummityttöasemani on ollut vauhdittamassa tätä erikoisenlaatuista suhdetta mikä meidän välille on muotoutunut.
Mun täti on heittäyvä, spontaani, perusluonteeltaan rauhallinen, viinin ystävä, ruokahifistelijä, elämänohjeiden antaja, kannustava, hyväksyvä taiteilijapersoona, jonka kirjahyllystä löytyy kirjoja van Goghista, Rembrandtista, Muumeista ja filosofiasta. Erakkomaisuus yhdistää meitä. Me ollaan matkustettu yhdessä, pidetty kirjeenvaihtoa, piirretty ja hifistelty kivoissa rafloissa.
Mallorca ja Bali. Kuun lopussa matkamme käy Amsterdamiin. Mun täti täyttää syksyllä 60 vuotta. Uskokaa vaan. Se on supertäti.