erilainen marraskuu
Talveksi kääntyvä syksy. Satunnaisia työvuoroja. Aktiivisempaa treenausta. Tuskastuttavan pitkästyttäviä päiviä. Piristäviä auringonsäteitä. Blogi lukijaillassa käynti. Ensimmäiset joululahjahankinnat. Treenivaatteiden surffailua. Kaunista Porvoota.
Niistä on mun arki tehty. Viimeviikot meni taas ihan hujahtaen, johan me ollaan marraskuutakin eletty jo kolmasosa. Eilinen isänpäivä vietettiin normaalien viikonloppujen tapaan ja suunnattiin T:n kanssa iltapäivällä sinne missä se omakin isä on viettänyt monet isänpäivät, eli Karjalaturnauksen päätösotteluun. Ja nakkimukit pelin kyytipoikana. Lauanataina pidettiin pieni reunion tyttöjen kanssa Lahdessa Trattoria Seurahuoneella syöminkien merkeissä, saatiin keskittyä ihan siihen itse ruokaan ja koin ainakin olevani siellä läsnä juuri niiden ihmisten seurassa (asiasta jatkoa alempana..).
Näiden lisäksi vietin viimeviikon Porvoossa ihanan aurinkoiset kolme päivää. Tutustuminen uuteen kaupunkiin oli ehkä paikallaan tänä vuodenaikana, koska päivittäiset askareet ovat vähentyneet mitä kauemmaksi kesästä ollaan tultu. Kulunut syksy ei siltikään ole ollut yhtään niin tavanomainen syysmasennuksineen, vaikka satunnaisesti ajatukset koulunpenkillä istumisesta ovatkin houkutelleet sen sijaan että aika kuluu kotona möllöttäen. Siinä suhteessa olen tyytyväinen valintaani välivuodesta, vaikka se onkin saattanut herättää toisenlaisia vaikutelmia.
Mutta koska viimepäivät ilman Facebookia ja Instagramia ovat sujuneet loistavasti, onkin loppukuun projektina keksiä korvaavaa puuhaa (ns. sitä oikeaa tekemistä) itselleni ja oppia ulos riippuvuudesta. Voin jopa väittää olon oikeasti rentoutuneen kertaheitolla. Päivittäinen ylikierroksilla käynti, rauhattomuus ja stressi, sekä jatkuva erilaisten virikkeiden kalastelu muiden aikajanoilta ovat saaneet lyhyen ajan sisällä kyytiä. Ruudun takaa muiden tekemisten seuraaminen on oikeasti etänä todella raskasta, varsinkin minulle joka ei osaa säädellä medioiden järjellistä käyttöä ja suodattaa sopivasti sisältöä omaan arkeeni. Ero medioiden käytön ja käyttämättömyyden välillä on jo kuitenkin näinkin lyhyellä aikavälillä suorastaan olematon, mikä kertoo ainakin itselleni niiden käytön todellisesta tarvetasosta. Nolla. On kyllä kiva ammentaa itselleen inspiraatiota ja tietää mitä missäkin on meneillään, mutta nyt tästä kaikesta on ajan saatossa kehkeytynyt oma painolastinsa, eikä somen käyttö olekaan itsessään niin hauskaa ja vapauttavaa kuin sen olisi tarkoitus olla. Suosittelen kokeilemaan. Kuusi vuotta Facebookissa ja 3,5 Instagrammissa ovat pitkiä aikoja.
Itselleni sosiaalisesta mediasta irrottautuminen merkitsee lähinnä sitä, että päivittäisen insformaation tulee voida saada muutakin reittiä. Sekä asioiden suodatuksen taito että mediakriittisyys ovat osa median hallittua käyttöä. Olemalla itseni kanssa oikealla aaltopituudella ja reaaliajassa juuri tällä hetkellä, oppii syventymään niihin asioihin mitä me todella tarvitaan elämää varten. Tarvitsen erityisesti omaa aikaa, mutta kuitenkin jatkuvaa rakkaiden ihmisten huomioita, oikein kohtelua, rehellisyyttä ja tukea. Päivittäistä nollausta treenien ja happihyppelyiden merkeissä. Uusia näkökulmia elämään ja uusien ympäristöjen kokemista. Uusien taitojen haalimista ja kerryttämistä, varsinkin nyt kun sille on suotu aikaa.
Eli tarkoitan, yrityksen alla ajankäytön suunnittelua, jakamista ja järkevöittämistä omien oikeiden tarpeiden rajoissa.
Ihanaa tiistaita (tai sitä maanantaita, koska tämä kyseinen sivusto tökki eilen pahemman kerran) <3