Pelätä vaiko eikö pelätä?
Ala-asteella halusin luokanopettajaksi. Kirjoitin haaveeni jokaiseen ystäväkirjaan, kun kysyttiin toiveammattia. Ylä-asteella mieli muuttui ja halusinkin kokiksi. Se oli toiveena noin kolmisen vuotta. Ajattelin, että se on tarpeeksi ”helppo” ammatti minulle ja ehkä voisin pärjätä siinä. Jos mieleeni tuli muita ammatteja, muunmuassa lääkäri, tyrmäsin ajatukset heti, sillä enhän ikinä pystyisi opiskelemaan tuollaista alaa. Enhän minä osaa, eihän minulla ole matikkapäätä, muut on parempia. Pelkäsin. Pelkäsin kovaa työtä mikä olisi pitänyt tehdä, pelkäsin epäonnistumista. En uskaltanut ajatella edes lukiota, sillä en ollut kympin oppilas.
Kunnes tapahtui merkittävä hetki. Oli vuosi 2015 ja kevät. Olin yhdeksännellä luokalla ja meneillään oli terveystiedon tunti. Muistan elävästi luokan ja ne ajatukset päässäni. En pystynyt keskittymään, päässäni pyöri tuhat ajatusta. Se oli hetki, kun ymmärsin ensimmäistä kertaa pystyväni johonkin, jos oikeasti haluan. Hymyilytti, pelotti ja heti tunnin jälkeen sanoin ystävilleni: ”Haluan lukioon.” Ehkä pikkujuttu muille, mutta suuri minulle. Tajusin, etten oikeasti edes halua ravintola-alalle vaan lukioon ja sitä kautta aivan muuhun työhön. Kevät meni tsempatessa, sillä keskiarvoni ei ollut satavarmasti niin hyvä, että olisin päässyt lukioon. Kuitenkin nimeni löytyi lukion ovesta, missä näkyi ketkä ovat päässeet sisään. En tiedä parempaa tunnetta, kuin se. Kun pelosta huolimatta yrittää ja onnistuu.
Usein, kun hypäämme kohti tuntematonta, pelkäämme. Se on normaali reaktio vaikuttaen kuitenkin usein liikaa meihin. Pelon rajoittaessa meitä liikaa, käy usein niin, ettemme uskalla. Uskalla mennä kohti unelmia, uskalla yrittää. Uskosi itseesi pitäisi olla isompi kuin pelkosi tuntemattomaan. Meitä usein varoitetaan kun teemme jotain normaalista poikkeavaa. Kuvittele tilanne, jossa kerrot äidillesi lähteväsi Aasiaan puoleksi vuodeksi yksin. Tuleeko ensimmäisenä reaktiona ”Wau, onpa ihanaa!” vai ”Onkohan tuo nyt ihan järkevää?”. Sama jos kerrot mitä tahansa isompaa tai rohkeampaa. Elämme maailmassa, jossa ihmiset suurimmaksi osaksi pelkäävät isoja muutoksia. Elämämme olisi aivan erilaista jos jokainen meistä uskoisi pystyvänsä mihin vain ja kannustaisimme toinen toisiamme. Hissuttelun sijaan tsemppaisimme ja uskoisimme ”ihmeisiin”. Emme kadehtisi muita, emme itse pelkäisi. Se jos mikä, olisi huikea lähtökohta unelmien saavuttamiselle ja täysiä elämiselle.
Pelot kuitenkin usein kumpuavat jostakin. Ehkä menneisyydessäsi on tapahtunut jotain, etkä uskalla yrittää? Ehkä olet ennen yrittänyt, mutta epäonnistunut ja et halua kokea sitä enää? Ehkä koet olevasi liian huono? Oli pelon takana mitä tahansa, olisi hyvä tarkastella miksi pelkäämme. Pelko voi olla myös hyvä asia. Olen monesti pelännyt jotain asiaa, pientä tai suurta. Nykyään kun ajattelen niitä asioita, ei jäljellä ole mitään siitä pelosta. Olen tullut vain rohkeammaksi ja kohdannut pelkojani. Pidä tämä mielessä. Meidän täytyy vain olla rohkeita ja uskoa itseemme ja taitoihimme. Esimerkkinä puheen pitäminen. Se jännittää usein monia. Pitää mennä ison (tai pienen) yleisön eteen ja olla ihan yksin. Mietitäänpä asiaa toiselta kannalta. Pelkona, että nolaat itsesi, puhe menee huonosti ja ääni väpättää. No, mitä sitten jos menee huonosti? Mitä sitten jos ääni ei ole itsevarmin? Onko se maailmanloppu? Ei todellakaan. Emme voi koko elämäämme pelätä ja jättää asioita sen takia tekemättä. Vielä tyhmämmeltä näyttäisimme, jos emme näiden pelkojen takia tekisi ikinä mitään.
Pelko tulee aina olemaan läsnä. Se suurentelee asioita päämme sisällä ja yrittää saada sinut perääntymään. Voit kuitenkin päättää, ettet välitä ja menet kohti suuria ja pieniä asioita. Pusket läpi ja koet parhaimmillasi onnistumisen fiiliksen. Ja jos et, niin kokeilet uudestaan. Älä pelkää epäonnistumista, pelkää sitä että olet täsmälleen samassa pisteessä vuoden päässä kuin missä olet nyt. Äläkä käytä energiaasi siihen, että pelkäät. Käytä energiasi uskomiseen. Sillä sinä osaat, sinä pystyt.
Pelottomin fiiliksin toivotan ihanaa maanantaita ja uutta, huippua viikkoa! Hymyile ainakin yhtä leveästi kuin minä alla olevassa selfiessä!
Netta
