Netta V.

25.2.2019 nettavainio

Pelätä vaiko eikö pelätä?

Ala-asteella halusin luokanopettajaksi. Kirjoitin haaveeni jokaiseen ystäväkirjaan, kun kysyttiin toiveammattia. Ylä-asteella mieli muuttui ja halusinkin kokiksi. Se oli toiveena noin kolmisen vuotta. Ajattelin, että se on tarpeeksi ”helppo” ammatti minulle ja ehkä voisin pärjätä siinä. Jos mieleeni tuli muita ammatteja, muunmuassa lääkäri, tyrmäsin ajatukset heti, sillä enhän ikinä pystyisi opiskelemaan tuollaista alaa. Enhän minä osaa, eihän minulla ole matikkapäätä, muut on parempia. Pelkäsin. Pelkäsin kovaa työtä mikä olisi pitänyt tehdä, pelkäsin epäonnistumista. En uskaltanut ajatella edes lukiota, sillä en ollut kympin oppilas.

Kunnes tapahtui merkittävä hetki. Oli vuosi 2015 ja kevät. Olin yhdeksännellä luokalla ja meneillään oli terveystiedon tunti. Muistan elävästi luokan ja ne ajatukset päässäni. En pystynyt keskittymään, päässäni pyöri tuhat ajatusta. Se oli hetki, kun ymmärsin ensimmäistä kertaa pystyväni johonkin, jos oikeasti haluan. Hymyilytti, pelotti ja heti tunnin jälkeen sanoin ystävilleni: ”Haluan lukioon.” Ehkä pikkujuttu muille, mutta suuri minulle. Tajusin, etten oikeasti edes halua ravintola-alalle vaan lukioon ja sitä kautta aivan muuhun työhön. Kevät meni tsempatessa, sillä keskiarvoni ei ollut satavarmasti niin hyvä, että olisin päässyt lukioon. Kuitenkin nimeni löytyi lukion ovesta, missä näkyi ketkä ovat päässeet sisään. En tiedä parempaa tunnetta, kuin se. Kun pelosta huolimatta yrittää ja onnistuu.

Usein, kun hypäämme kohti tuntematonta, pelkäämme. Se on normaali reaktio vaikuttaen kuitenkin usein liikaa meihin. Pelon rajoittaessa meitä liikaa, käy usein niin, ettemme uskalla. Uskalla mennä kohti unelmia, uskalla yrittää. Uskosi itseesi pitäisi olla isompi kuin pelkosi tuntemattomaan. Meitä usein varoitetaan kun teemme jotain normaalista poikkeavaa. Kuvittele tilanne, jossa kerrot äidillesi lähteväsi Aasiaan puoleksi vuodeksi yksin. Tuleeko ensimmäisenä reaktiona ”Wau, onpa ihanaa!” vai ”Onkohan tuo nyt ihan järkevää?”. Sama jos kerrot mitä tahansa isompaa tai rohkeampaa. Elämme maailmassa, jossa ihmiset suurimmaksi osaksi pelkäävät isoja muutoksia. Elämämme olisi aivan erilaista jos jokainen meistä uskoisi pystyvänsä mihin vain ja kannustaisimme toinen toisiamme. Hissuttelun sijaan tsemppaisimme ja uskoisimme ”ihmeisiin”. Emme kadehtisi muita, emme itse pelkäisi. Se jos mikä, olisi huikea lähtökohta unelmien saavuttamiselle ja täysiä elämiselle.

Pelot kuitenkin usein kumpuavat jostakin. Ehkä menneisyydessäsi on tapahtunut jotain, etkä uskalla yrittää? Ehkä olet ennen yrittänyt, mutta epäonnistunut ja et halua kokea sitä enää? Ehkä koet olevasi liian huono? Oli pelon takana mitä tahansa, olisi hyvä tarkastella miksi pelkäämme. Pelko voi olla myös hyvä asia. Olen monesti pelännyt jotain asiaa, pientä tai suurta. Nykyään kun ajattelen niitä asioita, ei jäljellä ole mitään siitä pelosta. Olen tullut vain rohkeammaksi ja kohdannut pelkojani. Pidä tämä mielessä. Meidän täytyy vain olla rohkeita ja uskoa itseemme ja taitoihimme. Esimerkkinä puheen pitäminen. Se jännittää usein monia. Pitää mennä ison (tai pienen) yleisön eteen ja olla ihan yksin. Mietitäänpä asiaa toiselta kannalta. Pelkona, että nolaat itsesi, puhe menee huonosti ja ääni väpättää. No, mitä sitten jos menee huonosti? Mitä sitten jos ääni ei ole itsevarmin? Onko se maailmanloppu? Ei todellakaan. Emme voi koko elämäämme pelätä ja jättää asioita sen takia tekemättä. Vielä tyhmämmeltä näyttäisimme, jos emme näiden pelkojen takia tekisi ikinä mitään.

Pelko tulee aina olemaan läsnä. Se suurentelee asioita päämme sisällä ja yrittää saada sinut perääntymään. Voit kuitenkin päättää, ettet välitä ja menet kohti suuria ja pieniä asioita. Pusket läpi ja koet parhaimmillasi onnistumisen fiiliksen. Ja jos et, niin kokeilet uudestaan. Älä pelkää epäonnistumista, pelkää sitä että olet täsmälleen samassa pisteessä vuoden päässä kuin missä olet nyt. Äläkä käytä energiaasi siihen, että pelkäät. Käytä energiasi uskomiseen. Sillä sinä osaat, sinä pystyt.

Pelottomin fiiliksin toivotan ihanaa maanantaita ja uutta, huippua viikkoa! Hymyile ainakin yhtä leveästi kuin minä alla olevassa selfiessä!

Netta

Hyvinvointi Mieli Syvällistä

21.2.2019 nettavainio

Ihmisten vaikutus mieleemme

Mieti hetki ihmistä, joka saa sinut nauramaan. Nauramaan niin, että mahaan sattuu. Kenen seurassa on helppo olla ja voit olla täysin oma itsensä ja tiedät, ettei hän tuomitse. Kenelle voit kertoa kaiken ja tiedät, että tieto pysyy vain hänellä. Kyseinen ihminen voi olla paras ystäväsi, vanhempasi, poika/tyttöystäväsi tai ihan kuka vaan. Hän saa sinulle aina hyvän fiiliksen ja itku muuttuu hymyksi hänen seurassaan. Miltä tämän ihmisen seura tuntuu kehossa? Vapautuneelta, iloiselta ja rakkaudentäyteiseltä. Fiilikseltä, mitä haluat.

Mieti sitten ihmistä, kenen seurassa olet puoliksi tai kokonaan väkisin. Kenen seurassa mietit mitä sanot ja et luota täysin. Kuka on ehkä pettänyt luottamuksen. Kenen pelkkä läsnäolo saa huonon fiiliksen. Miltä puolestaan tämän ihmisen seura tuntuu kehossasi? Oletko ehkä jännittynyt? Epävarma? Itsevarma, mutta huonolla fiiliksella? Pelottavalta? Surulliselta? Haluaisitko ehkä tämän ihmisen pois elämästäsi, lähipiiristä tai viettää aikaa harvemmin? Oletko jo ehkä tehnyt sen? Miltä se tuntui?

Itse olen aina ollut pääpiirteittäin se kiltti tyttö. Varsinkin nuorempana olin se, kuka alistui ja ei osannut sanoa vastaan. En halunnut ärsyttää ketään ja sulauduin joukkoon. En ainakaan sanonut omia mielipiteitä, jotka olisivat olleet erilaisia kuin muiden. Jos joku suuttui turhasta minulle tai sai pahan mielen, hyväksyin sen ja ajattelin vian olevan aina minussa. Siitä on tultu erittäin pitkä matka ja vihdoin alan tajuamaan oman arvoni ja en alistu enää. Valitettavasti suurinta osaa meistä satutetaan, tavalla tai toisella. Ja me satutamme muita. Virheistä opitaan. Jotkut asiat jäävät kaihertamaan mieltä ja niitä täytyy työstää.

Sanotaan, että muutama läheinen ystävä vaikuttaa meihin suuresti. Saamme niiltä ihmisiltä paljon vaikutteita, keiden kanssa vietämme eniten aikaa. Otan esimerkiksi oman tilanteeni. Minun läheisimmät ihmiset ovat yleisesti iloisia, vahvoja ja nauravaisia. Ihmisiä, keiden seurassa on todellakin helppo olla ja keihin luotan 110%. Ne saavat minuun huonoina päivinä iloa ja päinvastoin. Olen karsinut ihmisiä, keihin en luota tai keiden seurassa on huono olla. Olemme vastuussa omasta fiiliksestämme ja et voi käyttää koko elämääsi heihin, ketkä eivät tuo iloa.

Ihmiset jotka pahoittavat mielesi tahallisesti, satuttavat, haluavat että sinä laitat heidät etusijalle mutta eivät tee samaa toisinpäin, eivät pyydä anteeksi tekojaan tai mitä tahansa. He ovat ihmisiä, keihin sinulla ei ole aikaa. Täytä elämäsi ihmisillä ketkä rakastavat sinua ehdoitta ja haluavat aina hyvää. Riitoja tulee ja menee, mutta he ketkä haluavat sinut elämäänsä, näyttävät sen. Pidä heistä kiinni. Ystävien määräkään ei ole ratkaiseva tekijä. Voi olla kymmeniä tai muutama hyvä ystävä, pääasia on että siellä on joku, kelle soittaa huonona päivänä tai kenen kanssa jakaa ilot. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä tärkeämmäksi tulee ystävien laatu eikä määrä.

Ole tarkkana, että ystävisi kannustavat sinua ja iloitsevat puolestasi. Jos iloitset saavutuksistasi ja toinen alkaa kehuskelemaan omillaan tai sanoo olevansa sinua parempi, on se väärin. Ystävien pitää ajatella, että sinusta voi tulla mitä vain ja silloin kuin olet luovuttamassa niin nostaa sinut ylös.

Ihmiset ja varsinkin ystävät, vaikuttavat mieleemme enemmän kuin uskommekaan. Pidetään kiinni aidoista, ihanista ystävistä. Sano jo tänään jollekin tärkeälle, kuinka paljon hän sinulle merkitsee, sillä koskaan ei voi tietää milloin niitä sanoja ei voi enää sanoa.

Ihanaa iltaa sinulle toivottaen,

Netta

Suhteet Ystävät ja perhe Mieli