Kuudennessa tehtävässä käsittelen luennoitsija Hanna Niskasaaren luentoja. Hän tuli luennoimaan kampuksellemme muutamana lauantaipäivänä ja kävimme yhdessä muiden koulutusalojen opiskelijoiden kanssa kuuntelemassa hänen luentonsa. Luennot olivat todella mielenkiintoisia ja koostuivat useista isoista kokonaisuuksista. Nyt avaan vielä omin sanoin seuraavia sairauksia: MS-tauti, Stroke, Parkinsonin tauti sekä ALS. Nämä kaikki ovat myös käytännössä minulle jo tuttuja hoitajataustani johdosta. Kertaus on kuitenkin opintojen äiti ja olikin taas mukavaa päästä muistelemaan teoriapohjaa kyseisille sairauksille. Ensimmäisenä kerron sairaudesta nimeltä MS-tauti.

MS-TAUTI = MULTIPPELISKLEROOSI (PESÄKEKOVETTUMATAUTI)

Määritelmä: Sairaus on krooninen demyelinisaatiosairaus, jossa myös aksoni voi vaurioitua. Helpommin sanottuna se on keskushermoston hajapesäkkeinen sairaus, jonka oireet ilmenevät joko hermokudoksen vauriosta tai tulehduksenvälittäjäaineiden vaikutuksesta hermosoluihin niiden tulehduspesäkkeissä tai niiden ympäristössä. Sairaus puhkeaa yleensä 20-40-vuotiaana ja se on 2x yleisempää naisilla kuin miehillä. Sairauden kulku on hyvin yksilöllistä. Joillakin oireet voivat pahentua lyhyessäkin ajassa, toisella taas oireita ilmenee vasta vähitellen. Sairaus ei tartu ja se on hermoston sairaus (ei lihaksien). Sairauden diagnoosi tehdään McDonaldin kriteereillä, joissa tutkitaan potilaalla ilmeneviä oireita ja niiden löydöksiä. McDnaldin testistö pitää sisällään mm. magneettikuvauksen, selkäydinnestetutkimuksen ja herätepotentiaalitutkimuksen.

Esiintyvyys Suomessa: Keskimäärin MS-tautia sairastavia on Suomessa n. 7000 ihmistä. Uusia tapauksia tulee vuosittain noin 250.

Oireet: Ihmisellä voi ilmetä näön häiriöitä, jotka ilmenevät näön heikentymisenä tai kaksoiskuvina. Lisäksi voi ilmetä vähintään yhden raajan heikkoutta ja kyseisen raajan hallinta voi vaikeutua. Sairastuneen kropassa voi tuntua erilaisia tuntemuksia, joita ovat esim. pistely, polttelu, tuntohäiriöt ja puutumiset. Lisäksi voi ilmetä spastisuutta (eli liiallista lihasjänteyttä) tai lihasvoiman heikkoutta. Koordinaation ja tasapainon säilyttäminen vaikeutuu ja vartalossa voi ilmetä epänormaalia uupumusta. Hermovauriokivut ovat yleisiä. MS-tautia sairastavaa palelee helposti, sillä lämmönsäätelykyky on heikentynyt. Lisäksi muistissa ja uusien asioiden oppimisissa voi ilmetä vaikeuksia. Virtsarakon toiminnassa voi ilmetä häiriöitä.

Lääkinnällinen kuntoutus ja sen vaikuttavuus: Kuntoutuksessa sopeutumisvalmennus on tärkeässä roolissa. Myös fysioterapia on kuntoutuksen suuri kulmakivi. Alussa potilasta neuvotaan ja opastetaan millainen MS-tauti on ja miten se ilmenee. Tarvittaessa voidaan tehdä lyhytkestoinen hoitasarja fysioterapeutin toimesta. Potilaalle ohjeistetaan lihasvoimaharjoitteita, venyttelyä estämään jäykkyyttä sekä puhutaan motivaadion tärkeydestä harjoitteita kohtaan. Taudin edetessä fysioterapia muuttuu intensiivisemmäksi, jolloin hoidetaan spastisuutta, nivelten liikelaajuuksia, korjataan kehon vääriä liikemalleja (TULES) sekä hankitaan potilaalle tarvittavia apuvälineitä helpottamaan arkea.

Mihin hermoston rakenteeseen MS iskee: MS-tauti on aivojen sekä selkäytimen sairaus. Terveellä ihmisellä tauti ei suoraan vahingoita muita elimiä, immuunijärjestelmä suojaa kehoa haitallisislta bakteereilta. Sairastuneella ihmisellä immuunijärjestelmä toimii kuitenkin virheellisesti ja hyökkää omaa hermostoa vastaan. Sairautta kutsutaankin ns. autoimmuunisairaudeksi. MS-taudissa immuunijärjestelmä vaurioittaa ensisijaisesti keskushermoston myeliiniä. Myeliini (toiselta nimeltään hermovaippa) on hermosolujen jatkeita peittävää ainetta. Sen tehtävänä on parantaa sähköistä tiedonkulkua hermosolujen jatkeissa. MS-oireet ilmenevät kun hermovaippa rikkoontuu, joka taas hidastaa tai estää tiedonkulkua aivoista ja selkäytimestä muualle kehoon.

Mitkä ovat MS:n alkuoireet: Usealla MS-tautia sairastavalla alkuvaiheessa oireet ilmenevät monosymptomaattisesti, toisin sanoen oireet paikantunut yhdelle keskushermoston alueelle. Ensioireet ilmenevät yleensä nopeasti, eikä potilas vielä välttämättä koe tarvetta mennä lääkäriin tutkimuksiin. Ensimmäiset oireet tulevat yleensä selkäytimestä, näköhermosta tai aivorungosta. Selkäytimen oireita ovat mm. jalkojen toimimattomuus ja virtsaamisen kanssa voi ilmetä ongelmia. Näköhermon oireiksi luetaan näköongelmat, esim. usvainen kuva silmissä. Aivorungon häiriöt ilmenevät vaikeiden sanojen väärin ääntämisenä, luettaessa tekstin rivit hyppivät silmissä sekä katseen kohdistuessa voi ilmetä kaksoiskuvia.

Ensioireista toipuu yleensä täysin. Noin kymmenesosalla oireet eivät kuitenkaan helpotu vaan oireilu on jatkuvaa. Oireiden ilmentyessä olisi tärkeää hakeutua heti lääkärin puheille, hän ohjaa potilaan eteenpäin jatkotutkimuksiin. Tämä on sairauden etenemisen kannalta tärkeää.

Mikä on shuubi: Shuubi tarkoittaa sairauden kulkua ja sen etenemistä. MS-tauti on hyvin aaltomainen sairaus. Oireet voivat välillä helpottua ja jotkin oireet voivat välillä lieventyä tai pysyä pitkään samalla tasolla. Jossakin vaiheessa sairaus kuitenkin aina etenee, jolloin jotkin oireet voivat pahentua paljonkin. Tästä esimerkkinä esim. kävelyn heikentyminen. Alkuvaiheessa potilas on voinut kyetä kävelemään, sitten siirtymään rollaattorin käyttöön ja lopulta voi joutua elämään loppuelämänsä pyörätuolissa istuen. Shuubi siis tarkoittaa sairauden (jaksottaista) etenemistä.

Lähteet:

Käypähoitosuositus 2014. MS-tauti. WWW-dokumentti. http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus;jsessionid=AD748CB0734DAEEA6987CA41BBDF4AB8?id=hoi36070. Ei päivitystietoa. Luettu 27.10.2015

Neuroliitto 2015. Sairastuminen ja ensioireet. WWW-dokumentti. http://www.neuroliitto.fi/tietoa/ms-tauti/sairastuminen-ja-ensioireet. Ei päivitystietoa. Luettu 27.10.2015

Niskasaari, Hanna 2015 oppimateriaalit

STROKE (AIVOVERENKIERTOHÄIRIÖ):

Miten stroke jaotellaan: Stroke jaotellaan kahteen eri ryhmään; iskeemiseen AVH:on sekä valtimoverenvuotoon. Iskeemisessa AVH:ssa on kyse hapenpuutteesta ja sen ryhmään kuuluvat TIA sekä aivoinfarkti. Valtimoverenvuodossa taas tapahtuu valtimorepeämä. Verenvuoto tapahtuu joko aivoaineeseen (kutsutaan aivoverenvuodoksi) tai lukinkalvon alle (subarakdoinaalivuoto = SAV).

Art. cerebri median infarktin oireet: Oireisiin kuuluu joko motorinen tai sensorinen hemipareesi tai molempien yhdistelmä, yläraaja on halvaantunut alaraajaa vaikeammin. Yleensä distaaliset toiminnot (kaukana oman kehon keskipisteestä) ovat selkeästi häiriintyneet verrattuna proksimaalisiin (lähellä oman kehon keskipistettä). Potilaan yläraaja saattaa olla täysin paralyyttinen (halvaantunut), mutta alaraajapareesi sallii kuitenkin kävelemisen. Lievissä infarkti tapauksissa voi ilmetä yläraajan vähäistä heikkoutta tai hienomotorista kömpelyyttä samalla kun alaraaja toimii täysin normaalilla tavalla. Vaikea infarkti taas johtaa yleensä vaikeisiin puheen häiriöihin, globaaliin dysfasiaan sekä apraksiaan (tahdonalaisten liikkeiden vaikeutumiseen). Reseptiivistä dysfasiaa (kielen ymmärtämisen häiriötä) voi myös infarktin jälkeen ilmetä. Puheen ymmärtäminen voi potilaalla olla selkeää, mutta oman puheen tuottamisessa ilmenee vaikeutta. Myös negclect-oiretta voi ilmetä, jolloin potilas jättää huomiotta oman halvaantuneen puoliskon kehostaan.

Aivoinfarktin määritelmä: Aivoverenkiertohäiriö (AVH) on yleismääritelmä ohimeneviä (TIA) tai pitkäaikaisia neurologisia oireita aiheuttaville aivoverisuonten, aivoverenkierron tai molempien sairauksille. Aivohalvaus (stroke) on perinteinen kliininen määritelmä joka tarkoittaa aivoinfarktin, lukinkalvonalaisen verenvuodon (SAV) tai aivoverenvuodon aiheuttamaa aivotoiminnan häiriötä. Aivoinfarkti tarkoittaa verenvirtauksen puuttumisen (iskemia) tai vajaan verenvirtauksen aiheuttamaa aivokudoksen pysyvää vauriota. TIA on aivojen tai verkkokalvon verenkiertohäiriöstä johtuva kohtausta muistuttava ohimenevä oirekuva. Se ei jätä pysyviä kudosvaurioita. Kohtauksen kesto on yleensä alle tunnin kestävä, tyypillisin aika sille on 2-15 minuuttia. Lisäksi on vielä olemassa SAV, aivoverenvuoto sekä sinustromboosi (aivolaskimotukos). Niitä ei kuitenkaan lasketa kuuluvaksi määritelmä-kategorian alaisuuteen.

Esiintyvyys Suomessa: Vuodessa stroken Suomessa saa n. 14 000 ihmistä, joista työikäisiä on n. 1/3. Kuolemaan johtavia infarkteja tulee vuosittain n. 5000 kpl.

Oireet: Yleisin oire on äkillisesti ilmenevä toispuoleinen heikkous raajassa. Sen lisäksi tai pelkästään voi myös ilmetä tuntopuutoksia. Näiden oireiden lisäksi voi ilmetä puhevaikeuksia, kaksoiskuvia, nielemisvaikeuksia, hahmotushäiriöitä, kiertohuimausta (esim. asentoa vaihtaessa tai päätä käännettäessä), toisessa silmässä ilmeneviä näköhäiriöitä sekä liikkumisen häiriöitä (ataksia).

Varhainen kuntoutus, terapiamuodot (painottuen fysioterapia) ja niiden vaikuttavuus: Varhainen kuntoutus on infarktipotilaalle todella tärkeää. Nopeaa edistymistä kuntoutuksessa tapahtuu ensimmäisten viikkojen ja kuukausien sisällä. Samalla varhaisen kuntoutuksen vaiheessa myös turvotus vähenee. Jos tuloksia ei kuitenkaan tapahdu kolmen kuukauden sisällä, ei kuntoutusta kannata tällöin jatkaa. Mutta jos edistystä tapahtuu, kannattaa kuntoutusta toteuttaa jopa vuoden verran. Jos yläraaja reagoi ensimmäisen viikon aikana infarktista, on se kuntoutuksen kannalta hyvä ennuste. Jos reagoimista taas ei tapahdukaan, on 80% todennäköisyys ettei kuntoutus auta tilanteeseen mitään. Jos alaraajassa tapahtuu viikon sisällä infarktista liikettä, on se hyvä ennuste (80%) että infarktipotilas kykenee ajan myötä kävelemään.

Varhaisessa kuntoutuksessa pyritään korjaamaan vajaatoimintaa sekä minimoimaan infarktista johtuvia haittoja. Fysioterapeutti opastaa ja sopeuttaa potilasta uuteen elämäntilanteeseensa, rinnalla kuntoutuksessa ovat myös toiminta-, sekä puheterapeutti. Fysioterapeutin tehtävänä on edistää spontaania paranemista, normalisoida tonusta sekä ehkäistä virheasentoja ja – ratoja. Käytännössä fysioterapeutti ohjaa potilasta asentohoidossa sekä liikkumaan lähtemisessä. Alkuun ei oteta käyttöön apuvälineitä ja huomioidaan ettei potilaan terve kehon puoli kompensoi liikaa halvaantunutta puolta. Intensiivistä kuntoutusta toteutetaan 2-3 kertaa viikossa niin kauan kun kuntoutuksella on edistävää vaikutusta potilaalle.

Asentohoito aloitetaan heti aktivoimaan kuntoutumista edistäviä kehon aistimuksia ja ehkäisemään vartalon ja raajojen toimintahäiriöitä. Erityisesti huomioidaan aiemmin vaurioituneiden nivelten asento- ja liikehoito. Varhainen mobilisaatio vähentää myös painehaavojen, keuhkokuumeen, syvien laskimotukosten ja keuhkoembolian riskiä.

Fysioterapeutti lisää vähitellen harjoitteiden intensiteettiä, jotta liikesarjat parantavat motorista kuntoutumista. Kävelynharjoituslaitteet ovat hyviä kuntoutusvälineitä; esim. painokevennystä käyttävä kävelymatto sekä elektromekaaninen kävelynharjoituslaite (kävelysimulaattori). Raajojen kuntoutusta voidaan toteuttaa mm. elektromekaanisilla ja robottiohjauksisilla laitteilla.

Myöhäinen kuntoutus sekä terapiamuodot (painottuen fysioterapia): Myöhäistä kuntoutusta kutsutaan ylläpitäväksi kuntoutukseksi. Sitä toteutetaan 6-12 kk:n päästä sairastumisesta. Sen tarkoituksena on ylläpitää jo saavutettu kuntoutustaso. Fysioterapeutti toteuttaa sitä 2-3 x 15 / vuosi. Vaikeasti vammautunut henkilö kutsutaan myös kuntoutuslaitoksiin kuntoutusjaksoille 3-4 viikkoa vuodessa. Tämän ajan voi käyttää kerralla tai jakaa sen esim. kahteen kuntoutusjaksoon / vuosi. Tällä tavoin huomioidaan myös omaisten jaksaminen kotona kun potilas on välillä muualla kuntoutettavana.

Joillakin infarktin saaneilla toimintakyky on roimasti heikentynyt. Myöhäisessä kuntoutuksessa heille tehdään toimintakyvyn paranemiseen tai ylläpitämiseen tähtäävä kuntoutussuunnitelma ja sitä tarkistetaan aina potilaan tilan muuttuessa. Lisäksi tehdään tarvittaessa kodin ja lähiympäristön muutostöitä. Näiden avulla edistetään potilaan omatoimisuutta ja liikkumista. Vaikeavammaisilla potilailla voi olla tarvetta jatkaa kuntoutusta vielä vuosien ajan kotona selviytymisen tukemiseksi.

Apuvälineet: Apuvälineiden tarve arvioidaan jokaisen potilaan kohdalla yksilöllisesti. Apuvälineet sovitetaan potilaan mittojen mukaisiksi ja niiden käyttöä ohjataan käyttöön otettaessa sekä tarvittaessa myös myöhemmin. Apuvälineiden nopea saanti lisää potilaan tyytyväisyyttä sekä parantaa apuvälineistä saatavaa hyötyä. Apuvälineet voivat liittyä esim. muistin ja toiminnanohjausten häiriöihin, tukemaan puhetta tai korvaamaan sitä ym. Ajan myötä apuvälineiden tarve voi muuttua ja niitä tulee osata päivittää tarpeen vaatiessa. Fysioterapeutin tekemät kotikäynnit ovatkin hyvä tapa kartoittaa apuvälineiden tarve.

AVH:n jälkeinen masennus: Masennus on aina vakava oire ja siihen tulee osata suhtautua tarvittavalla vakavuudella. Yleensä infarktipotilaista noin puolet kärsivät jonkin asteisesta masennuksesta sairauden akuutissa vaiheessa. Aivoinfarktin jälkeistä masennusta on ns. aliarvioitu, eikä sitä ole osattu hoitaa tarpeeksi hyvin. Akuutissa vaiheessa (1-3 viikkoa infarktista) masennus voi liittyä aivoissa tapahtuneeseen elimelliseen muutokseen ja ks. tila paranee ilman hoitoa kuukausien sisällä. Vakavan masennuksen riski on ensimmäisen vuoden aikana sairastumisesta. Jos infarktipotilas masentuu, heijastuu tämä yleensä motivaation puutteeseen kuntoutusta ja omatoimisuutta kohtaan. Tämä aiheuttaa potilaalle takapakkia hänen toimintakyvyssään.

Vaikka potilas itse ei masentuisikaan, on masennus myös yleistä potilaan omaisilla. Heille aivoinfarkti on voinut myös olla kova paikka ja potilaan selviytymisen vierestä seuraaminen voi joillekin olla henkisesti hyvin rankkaa.

Lähteet:

Häppölä, Olli 2010. Aivoinfarktien luokittelu aivoverenkiertoalueen mukaan. WWW-dokumentti. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=nix00604. Ei päivitystietoa. Luettu 3.11.2015

Käypä hoito 2011. Aivoinfarkti. WWW-dokumentti. http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50051. Ei päivitystietoa. Luettu 3.11.2015

Niskasaari, Hanna 2015 opintomateriaalit

PARKINSONIN TAUTI:

Määritelmä: Parkinsonin tauti on etenevä neurologinen sairaus, jonka motoriset oireet johtuvat substantia nigran dopamiinihermosolujen tuhoutumisesta ja sen takia striatumiin kulkevan dopamiiniradan toiminnan häiriintymisestä. Tämän lisäksi hermosoluja tuhoutuu myös ääreishermostossa, muiden välittäjäainejärjestelmien alueelta sekä laajemmalla alueella aivorungossa, autonomisessa hermostossa sekä subkortikaalisissa ja kortikaalisissa (aivojen tiettyjä alueita) rakenteissa.

Esiintyvyys: Parkinson-potilaita on noin 14 000 kpl, uusia diagnooseja tulee vuosittain noin 750 kpl.

Oireet: Yleisin oire on lepovapina, jota voi ilmetä esim. yläraajoissa sekä leuassa. Lisäksi suoritettavat liikkeet hidastuvat, lihasstonus lisääntyy sekä autonomiseen hermostoon tulee häiriöitä. Näitä ovat mm. ummetus, impotenssi, lisääntynyt virtsaamisen tarve ja virtsaamisen vaikeus. Lisäksi Parkinson-potilaan iho muuttuu rasvaisemmaksi, hajuaisti heikentyy, hänellä voi ilmetä masentuneisuutta tai ahdistuneisuutta, sekä alkavat muistiongelmat voivat lisääntyä. Lievät muistihäiriöt ovat kuitenkin yleisempiä kuin suoranainen dementia. Kasvojen ilmeet ja silmien räpytys vähenevät, kirjoittaminen hidastuu ja potilaan käsiala pienenee.

Lääkehoito voi aiheuttaa hallusinaatioita ja tietynlaisia psykoosioireita.

Kuntoutuksen päälinjat ja vaikuttavuus: Kuntoutuksen tulisi kohdistua toimintakyvyn kannalta keskeisimpiin ongelmiin. Harjoitteiden tulisi olla tarkoituksenmukaisia sekä toistua tarpeeksi usein. Alkututkimuksessa olisi tärkeää suunnitella oikeanlaiset kuntoutusmuodot, joihin Parkinson-potilas ja omaiset ovat valmiita sitoutumaan.

Parkinson tauti etenee vähitellen, joten kuntoutuksen tulos ei ole missään vaiheessa pysyvää. Se voi kuitenkin helpottaa oireita ja hidastaa nopeaa toimintakyvyn laskemista. Jos potilas on vielä työikäinen tulisi miettiä myös ammatillisen kuntoutuksen tarvetta.

Fysioterapiaa voidaan toteuttaa vastaanotolla, kotona tai hoitolaitoksessa. Etenkin iäkkäät ja toimintakyvyltään heikot potilaat tarvitsevat paljon harjoiteliikkeiden kertaamista. Fysioterapeutin tulisi ottaa huomioon kuntoutuksessa kävelemisen ylläpito ja parantaminen sekä jähmettymisten ja kankeuksien ehkäiseminen. Hyviä kävelyn harjoitteita ovat esim. kävelymatolla tehtävät kävelyliikkeet. Kävelymatolla kävellessä nopeutta voidaan säädellä. Olisi tärkeää että Parkinson potilas voisi selviytyä päivittäisistä toimistaan itsenäisesti mahdollisimman pitkään. Tätä voidaan tukea kuntoutuksella, erilaisilla apuvälineillä sekä niiden oikeaoppisella perehdytyksellä.

Potilasta tulisi kannustaa liikkumaan säännöllisesti (esim. kävelylenkit). Lisäksi fysioterapeutin tulisi osata huomioida myös potilaan omaishoitaja sekä muut omaiset. Heidän tuki ja turva potilaan jaksamiselle ja kuntoutukselle on todella tärkeässä roolissa.

Lähteet:

Niskasaari, Hanna 2015 opintomateriaalit 

ALS:

Miksi ALS:ia pelätään niin paljon: ALS on amyotrofinen lateraaliskleroosi, eli etenevä motoneuronien sairaus jossa lihakset vähitellen surkastuvat. Sairaus rappeuttaa lihasten toimintaa ohjaavia liikehermosoluja. Pikkuhiljaa lihakset menettävät hermoyhteytensä. Tämän seurauksena lihakset heikkenevät ja vähitellen surkastuvat. ALS:n aiheuttajaa ei vielä tunneta, se vahingoittaa vain elimistön liikehermosoluja.

ALS on varmasti potilaalle pelottava sairaus, koska siinä ei tapahdu paranemisvaiheita lainkaan. Sairaus voi pysyä jonkin aikaa tietyllä tasolla mutta vähitellen oireet pahenevat ja lihasten heikkous ja lihaskato leviävät ympäri kehoa. Lopulta kun sairaus on edennyt kovin pahaksi, ei keuhkot jaksa enää hengittää ilman apulaitteita. Lopulta asiakkaan keuhkot ovat kovin limaiset ja asiakkaan pois nukkuminen tapahtuu tukehtumalla. Näin lopullinen asia on varmasti pelottava ajatus ja tieto siitä että kaikki on niin lopullista. ALS sairautena on myös lohduton sairaus, koska siitä ei voi parantua.

Kuinka ALS vaikuttaa aistitoimintoihin ja kognitioon: ALS ei vaikuta ihmisen aistitoimintoihin (kuulo, näkö, tunto, maku, haju). Lisäksi myös verenkiertoon, sydämeen, älylliseen toimintaan, seksuaaliseen toimintakykyyn, eritysjärjestelmään ja ruoansulatukseen ALS ei vaikuta.

ALS:ssa oireet alkavat yksilöllisesti. Raajoista alkavat oireet ilmenevät yleensä lihasheikkoutena, kramppeina tai lihasnykäyksinä. Yleensä raajojen oireet ilmenevät käsivarsissa tai jaloissa. Joillakin oireet alkavat ensimmäisenä nielun alueelta. Kyseisen alueen oireet ilmenevät epäselvänä puheena ja nielemisen vaikeutena. Myöhemmin hengityslihasten heikentyessä ALS-potilas saattaa tarvita koneellista hengitystukea.

Päivittäisissä toiminnoissa ALS ilmenee aluksi tavaroiden pudotteluna, kömpelyytenä, vaatteiden napittamisen ja peseytymisen vaikeutena. Sairauden edetessä lihasten heikkous ja lihaskato leviää vähitellen myös muihin vartalon lihaksiin.

Lähteet:

ALS-Suomi 2008. Mikä on ALS? WWW-dokumentti. http://www.als-suomi.fi/Mika_on_ALS. Ei päivitystietoa. Luettu 27.10.2015

Niskasaari, Hanna 2015 opintomateriaalit

Tehtävässä viisi pääsin katsomaan elokuvaa. Valittavana oli kaksi mielenkiintoista leffaa, joista valitsin Theory of everything:n. Elokuva perustuu tositapahtumiin ja kertoo Stephen Hawking nimisestä kosmologista, joka sairastuu 21-vuotiaana ALS:n. Sairaus on motoneuronitauti, jossa lihaksia käskyttävät liikehermot tuhoutuvat pikku hiljaa. Tässä tehtävässä kerron omia tuntemuksia ja ajatuksia heti katsottuani elokuvan.

Sairautena ALS on minulle jo entuudestaan tuttu. Lähihoitajana työskennellessäni meidän kotihoidon asiakkaana oli eräs ALS-potilas. Hän pystyi vielä asumaan kotona henkilökohtaisen avustajan sekä kotihoidon turvin. Vaikka sairaus oli edennyt jo pitkälle, pysyi asiakas kokoajan positiivisena ja iloisena. Hoitosuhteen aikana lähennyin hänen kanssaan paljon. Vaikka hän ei pystynyt enää puhumaan ja kaikki toiminnot olivat hänelle vaikeita (pyörätuolista käsin), jaksoi hän silti ajatella asioista positiivisella tavalla. Lopulta hän kuitenkin vähitellen hiipui ja kuoli sairaalassa. Edelleen muistelen tätä ihanaa rouvaa lämmöllä ja hän tulee edelleen usein mieleeni vaikka tapauksesta on jo yli kolme vuotta aikaa.

Elokuvaa katsoessani kiinnitin jo heti alussa huomioni Stephenin kömpelyyteen. Ihmettelin miten noin nuorella ihmisellä oli jo alkavan ALS:n oireita (kömpelyys, tavaroiden pudottaminen, kaatuilu ym.). Tuntui uskomattomalta että noin nuori ihminen saa ALS-diagnoosin. Yleensä diagnoosi ks. sairaudessa saadaan n. 40-60 vuotiaana, joten 21-vuotias Stephen oli todella nuori sairastuessaan. Lisäksi koko elokuvan ajan tuntui uskomattomalta että hän selvisi vuosi vuodelta eteenpäin, vaikka lääkäri ennusti elinajaksi vain kaksi vuotta. Muistelen hoitaja-ajoiltani että yleensä ALS-potilaiden elinikä on n. 4-6 vuotta, mutta tämähän on tietysti kovin yksilöllistä. Kuitenkin elokuvan jälkeen katsoin internetistä että Stephen on edelleenkin elossa. Hän on nyt yli 70-vuotias, joten ALS-potilaaksi hän on todellakin harvinainen tapaus.

Fysioterapeuttina ALS-potilaan kohtaaminen on varmasti ensimmäisillä kerroilla tunteita herättävää ja myös ehkä hieman vaikeaakin. Nuorena hoitajana en aluksi tiennyt kuinka vaikea sairaus ALS on, joten asiakkaan kotiin oli helppoa mennä ja auttaa tarvittavissa asioissa (eli siis lähes kaikessa). Tulevana fysioterapeuttina sairaus on kuitenkin jo minulle hyvinkin tuttua, joten potilaan kohtaaminen voi olla hieman erilaista kuin ennen. On todella tärkeää osata pitää omat tunteensa kurissa eikä alkaa sääliä ALS-potilasta. Hänen kanssaan tulee osata käydä asioita läpi keskustelemalla ja tarvittaessa suorittaa kotikäyntejä. Näin fysioterapeutti osaa kartoittaa tarvittavien apuvälineiden tarpeen. Lisäksi näitä tulee päivittää kokoajan. Elokuvassakin Stephen liikkui ensin ilman apuvälineitä ja siirtyi vähitellen kävelykepeistä pyörätuoliin ja sähköpyörätuoliin. Lopulta kun hän ei pystynyt enää tuottamaan puhetta, sai hän apuvälineeksi eräänlaisen kommunikointilaitteen, jonka avulla hän tuli ymmärretyksi. Fysioterapeutin rooli on siis todella tärkeä mm. apuvälineiden osalta. Tietysti myös kuntoutus ja ylläpitävät harjoitteet auttavat potilasta, vaikka lopulta hän kuitenkin hiipuu vähitellen huonompaan suuntaan. Kuitenkin fysioterapeutin avulla kunnon laskua voidaan edes hieman hidastaa, joten ALS-potilaan olisi todella tärkeää käydä fysioterapeutin luona.

(Tämän blogikirjoituksen muut kuvat ovat elokuvasta, mutta viimeisessä kuvassa on oikea Stephen Hawking. Rehellisesti sanottuna en ollut koskaan kuullutkaan hänestä ennen elokuvaa. Leffan jälkeen arvostukseni häntä kohtaan nousi heti 100%:iin ja samalla mieleeni tuli edellä mainitsemani potilas lähihoitaja ajoiltani. ALS-potilaat ovat jotain niin uskomattoman hienoa, vaikka taustalla pyörii päivittäin mukana vähitellen tappava sairaus.)