Juurakkopelko ja metamorfoosi-mindfuck
Huomasin eilen uuden inhon ja pelon väristyksiä aiheuttavan aiheen: kasvien juuret. Kaikkea sitä voikaan pelätä.
Vaihdoimme multia ruukkukasveihin ja osassa isoista kasveista oli kasvanut suuret, ympäriinsä kieppuilevat paksut juurakot, jotka olivat vaaleita ja haaraisia ja muistuttivat valtavien ötököiden jalkoja tai karvaisia matoja kasassa. Yhhh. Ihmetyksekseni en oikein saanut kosketettua niitä ollenkaan vaan koitin selvitä touhusta katselemalla kylppärin kaakeleita ja pitelemällä kiinni vain kasven varsista ja sujauttamalla matokimput äkkiä piiloon uusiin ruukkuihin ja mullan alle.
Inhoan ötököitä, joilla on pitkät ja ällöttävät jalat ja rumat naamat. Vaikka rakastan kaikkia maailman muita eläimiä, niin en voi sietää ötököitä, en minkäänlaisia. Inhon väreet kulkevat selkäpiissäni kun ajattelen niitä. Jos tiedelehden sivulle on kuvattu iso hämähäkki, karvamato, heinäsirkka tai torakka, en voi koskea sivua vaan käännän äkkiä seuraavalle aukeamalle ja pyyhin sormet paidanhelmaan. Ihan niin kuin jotakin siitä otuksesta nyt tarttuisi, mutta tuntuu että silmät ja sormet saastuvat kun näkee lähikuvassa ötököiden kaikenmaailman väkäskarvat, torahampaat ja kammottavat niveljalat. Hämähäkit ja sudenkorennot ovat pahimpia, niillä on karmeat naamat.
Katsoin muuten muutama ilta sitten tallentamani Teemalta tulleen dokumentin metamorfoosista, oli älyttömän mielenkiintoinen! Mutta se oli täynnä erilaisia ötököitä. Olin kuin kauhuelokuvaa katselemassa, pahimpien ötökkälähikuvien aikana peitin suurimman osan näkökentästäni peiton kulmalla niin että näin vain tekstityksen. Mutta jos Areenasta vielä löytyy niin suosittelen tuota dokkaria, taas yksi osoitus maailman ihmeellistäkin ihmeellisimmistä asioista!
Siinä oli todellista mindfuckia: tiestittekö, että perhosen toukka kasvattaa itsensä sisällä itselleen itseään kaksi kertaa suuremman kotelon, se puskee sen ihonsa läpi itsensä ulkopuolelle sillä tavalla että koko toukka halkeaa kahtia ja jää sisälle sumppuun ja sitten vähän ajan päästä tulee pihalle täysin toisena ötökkänä? Tiesin toki että koteloituuhan se toukka, mutta siis se halkeaa kahtia ja tulee kuitenkin elävänä ulos?? Tai että merisiilen toukan sisällä kasvaa se ”oikea” merisiili, pikkuinen tyyppi, joka kasvaa ja kasvaa toukan sisällä ja kun se on kasvanut tarpeeksi, se syö toukan ja muuttuu merisiileksi. Siis syö itsensä? Onko siis ensin kaksi erillistä merisiiltä sisäkkäin, toukka ja pikkusiili, joista tulee kuitenkin vain yksi otus? Vai onko toukka ja pikkusiili koko ajan sama tyyppi kahdessa osassa mutta silti toinen syö toisen? Vai onko toukka joku pelkkä kuorikone mitä pikkusiili ohjaa autopilotilla ja tuhoaa sitten kun on tarpeeksi iso elämään itse ilman kuoriaan??
Pää on pyörällä näköjään vieläkin kun koitan ymmärtää.
Photograph by Lindsey Hesla, My Shot (http://ocean.nationalgeographic.com/ocean/photos/sea-urchins)