Farkkutyttö, joka loi nahkansa
En meinannut kirjoitella vaatteista koska tämä ei todellakaan ole mikään muotiblogi, mutta eräästä fiksaatiosta on kirjoitettava.
Minulla on ollut tämä viiraus päässä jo pidempään. En ole koskaan ollut kiinnostunut muista nahkavaatteista kuin nahkatakeista ja niistäkin vain rajallisissa määrin, mutta sitten se tuli jostakin: pakottava tarve saada nahkahame.
Minä, kiltti farkkutyttö, ei sellaiset nahkavaatteet sovi minun tyyliini ollenkaan. Vaikka elänkin kuluneita nahkarotseja rakastavan rokkimuusikkoretkun kanssa ja kuuntelen luonnollisesti itsekin musiikkia, johon nahkavaatteet istuisivat varsin hyvin, niin pidän silti ennemmin ruseteilla koristeltuja paitoja ja värikkäitä tennareita kuin nahkavaatteita. Mutta silti halusin nahkahameen. Mustan, tiukan ja juuri sopivan mittaisen, missä olisi vaikkapa vetoketjuja koristeena tai jotakin muuta hauskaa.
Etsin netistä sopivaa, kiertelin kaupoissa ja hypistelin hameita. Menin sovituskoppiin muutaman parhaimman kanssa, löysinkin täydellisen.
Mutta mitä se täydellinen nahkahame teki pepulleni! Kadotti sen! Takamukseni oli kuin vakuumiliha, tiukkaan pakettiin pakattu ja littanaksi lättääntynyt.
Sama juttu jokaisen kokeilemani hameen kanssa, eri mallien ja eri kokojen. Näköjään pienikokoinen perä ja tiukka nahka eivät ole ystäviä keskenään. Mikä surku! Koska en halunnut mitään kellohelmaista nahkahametta enkä löytänyt mistään sellaista takataskullista versiota, joka olisi voinut olla armeliaampi pepulleni, luovutin harmistuneena.
Mutta sitten jostain alkoi nousta uusi fiksaatio, tai oikeammin Mike Monroe sen aiheutti: nahkahousut. Huh, voisinko minä hankkia ihan oikeasti nahkahousut…
Etsintä alkoi uudelleen. Takataskullinen malli, ettei taas tapahdu vakuumeja. Muutama potentiaalinen malli löytyikin netistä, kaupoista ei yhtikäs mitään kiinnostavaa. Ja sitten ystäväni, jolle tästä nahkaviirauksesta olin kertonut, käveli silmät auki kirpparilla ja löysi ne minulle. Takataskulliset nahkahousut, sopivan rokit ja hienoilla yksityiskohdilla koristellut! Mikä ihana ihminen!
Ne olivat juuri sopivat, ei vakuumeja, ei kadotettua takamusta, vaan juuri täydellisesti istuvat ihanuudet. Ja kylläpä ne vain sopivat tyyliini.
Voi vitsi, nahkahousuissa tuntuu ihan eriltä kuin farkuissa!
Löytyi ne vetoketjutkin!