Häivähdys täydellisyyttä

Juuri nyt minua kutkuttaa kaksi asiaa.

Ensimmäiseksi eräs hajuvesimainos. Siinä poseeraa kaunis malli ja on värikästä ja ihanaa ja tissitkin ovat kauniisti esillä, eli aika perussetti. Mutta ei sittenkään. Se mainos on niin täynnä kesää, tuoksua ja aurinkoa, että tuli uskomattoman hyvä mieli sitä katsoessa. Yksinkertaisesti kaunis kuva, josta muistaa sen, miltä kesä tuoksuu. Joskus jokin vain näyttää niin ilostuttavalta, että tekee vain mieli katsella ja fiilistellä, olipa se kuinka photosopilla paranneltua ja lavastettua tahansa.

 

 

Toiseksi minua todella sykähdyttää eräs kappale. Se sykähdys on paljon syvällisemmällä tasolla kuin mikään kukkaistuoksumainos.

Yleisesti ottaen euroviisut ovat musiikillisesti kammottavaa kuraa, mutta itse show on hauskaa ja hienoa katseltavaa ja viisujen tunnelma on jotenkin niin mukaansatempaavaa. Mutta tänä vuonna minuun ensimmäistä kertaa ikinä viisuja katsoessa kolahti ihan oikeasti jokin ja se oli Hollannin viisuedustajien kappale.

Ei se siinä viisuja katsoessa vielä aiheuttanut ihan niin kovia väristyksiä, vaikka todella ihana laulu olikin. Enemmän ehkä vetosi esittäjien kaunis ja rauhallinen katrityyli, olen monesti myytyä tyttöä sellaisten kantrityylisten, fiftariromanttisten asioiden edessä. Mutta sitten kuuntelin sen Spotifystä seuraavana päivänä kun asunto oli hiljainen ja pihalla satoi, ja kaikki tekeminen jäi kesken. En voinut kuin kuunnella, ensin ihmeissäni, sitten täynnä kylmiä väreitä ja sitten jo itketti. Se on niin kaunis ja aika lähellä täydellistä laulua. Sitä kuunnellessa saa kiinni jostakin sellaisesta olosta, mihin ei muuten yllä. Sitä oloa on vaikea kuvailla sanoin, mutta sen tavoittaa sellaisina hetkinä, kun jokin asia tuntuu olevan tismalleen oikein ja täydellisesti. Saa yhtä aikaa iloa ja toivoa, haikeutta ja surua, mutta sillä tavalla onnellisesti.

Esimerkiksi täydellinen taideteos, piirros, mainos, keikka, vastaantuleva ihminen, mikä vaan, mikä vetoaa jostakin syystä itseen niin kovaa, että sitä ei voi muuta kuin katsella. Tai niin hyvä elokuva tai kirja, että sen katsottuaan tekee vain mieli itkeä, ei surusta, vaan siitä että sai katsoa tai lukea sen ja olla onnellinen siitä, että se oli niin hyvä. Minä yleensä aina alan itkeä, kun joku vetoaa minuun niin lujaa. Useimmiten se on musiikki tai kuva, joka herättää sen jonkin tunteen, että saa kiinni jostakin suuremmasta. Voisin vetää tähän vuosien taiteen teoriaopinnoista takaraivoon taotut opit taiteen kokemisesta, elämyksellisyydestä ja katharsiksesta, mutta henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että mitä teorioilla tekee kun todellisen taiteen kyllä tuntee koko kehossaan ja joka solullaan, kun sellainen tulee vastaan.

 

 

 

Ps. Täydellisyyttä on myös se, että sain puhtaat paperit ja kehoni on poistanut huonot soluni. Olen onnellinen.