Santeria

Päässä pyörii asioita, joista tahtoisin kirjoittaa ja joita olen koittanut saada paperille (näytölle) jo useita päiviä, mutta jostakin syystä ne eivät sieltä nyt tule.

Johtunee varmaan siitä, että on aamuvuoroviikko. NUKUTTAA. Koko ajan ja jatkuvasti. Toiset vain eivät ole luotuja nousemaan viiden aikaan, varsinkaan kun unta ei pysty saamaan ennen puolta yötä eikä päikkäreitä ehdi nukkumaan.

Tänä aamuna olin niin väsynyt, että unohdin ajatuksissani painaa stoppinappulaa ja bussi ajeli iloisesti työpaikkani ohi ennen kuin edes huomasin koko asiaa.

Lisäksi minulla soi jo viidettä päivää päässä Santeria. Ei siinä, ihana biisi, mutta pikkuhiljaa alkaa jo puuduttaa.

Joten jätän näiden päätäni turvottavien, elämän suurten pohdintojen ylöskirjoittamisen siihen hetkeen, kun näen kunnolla eteeni ja pärjään alle litralla kahvia päivässä.

Kaksi aamua jäljellä, sitten saa nukkua!

 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *