18.01.2022

Kuulumisia!

Miten meillä menee, nyt joitakin kuukausia myöhemmin? Arki takaisin kotona Englannissa lähti rullaamaan paremmin kuin osasin odottaa. Saatiin nopeasti rutiinit kuntoon ja hommat laulamaan. Täysin kommervenkeittä ei tietysti olla selvitty, palataan näihin pian!

Arki eroperheenä on varmasti vaikeaa missä tahansa tilanteessa, enkä osaa tai halua ottaa kantaa millaista se on, tai olisi tilanteessa jossa ero ei olisi ollut yhtä draaman täyteinen.

Ensimmäinen asia mielessä, on tietysti lapsen hyvinvointi, mikään riita tai erimielisyys ei kuulu lasten korville. Näinollen riitoja on käyty viestein, sekä pahansuovin katsein.

Pääasiallinen ilmapiiri on hyvä ja asiat rullaavat omalla painollaan. Mukaan mahtuu kuitenkin myös päiviä, jotka eivät ole olleet täysin ruusuilla tanssimista. Olen muunmuassa kuullut entisen mieheni suusta lauseita kuten ”Äläpä esitä viatonta, olet säkin sun entisissä suhteissa pettänyt”. Sanotaanko näin, että mun mielestä on aavistuksen epäreilua, että mä joutuisin maksamaan näin kovan hinnan niistä virheistä, joita olen mahdollisesti tehnyt ihmissuhteissani ennen häntä. Tietysti hän on oikeassa, kukaan meistä ei ole viaton, mutta mä en silti ole valmis maksamaan velkojani jotka olen jollekulle muulle velkaa, hänelle. Jos alkaisin laskemaan kuinka monelta ihmiseltä mun tulisi pyytää anteeksi, ei kahden käden sormet riittäisi, siitä huolimatta olen ehdottoman sitä mieltä, että millään näistä asioista ei ole mitään tekemistä sen kanssa mitä hänen ja minun välillään on tapahtunut. Hän on erimieltä.

Olen myös kuullut hänen suustaan, että minun pitäisi pysähtyä miettimään olinko itse täydellinen meidän parisuhteemme aikana. Myöskään tätä väittämää en täysin nielemättä pure. Kukaan ei ole täydellinen, ja jos onkin, en minä ole näitä ihmisiä tavannut. Samaan hengenvetoon uskallan lisätä, että kukaan ei myöskään ansaitse tulla kohdelluksi, tavalla jolla hän kohteli hänen raskaana olevaa kumppaniaan, minua.

Näinä päivinä, joina tälläistä paskaa suolletaan, on oleminen hiukan hankalampaa kuin toisina päivinä, mutta niinkuin yllä mainitsin, pääasiassa meillä menee ihan kivasti. Englannissa alkaa kevät jo näyttämään merkkejään, ja sitä myöten myös ihmisten hormonit hyrräämään. Kaikki tietävät sen ihanan kevät fiiliksen, kun aurinko paistaa, ihmiset hymyilee ja tekee mieli pussailla vastaantulijoita. Viimeisin mainittu saattaa tapahtua vaan osalle meistä mutta musta se on vaan osa tätä keväisin aktivoituvaa hormonitoimintaa. Tästä on hyvä jatkaa!

12.01.2022

Takaisin deittailun maailmaan. Mä oon aina inhonnut deittailua mutta nyt koronan myötä siitä on tullut entistä pahempi villi länsi. Ihmiset oikeasti Zoom treffailee ja rakkautta etsitään kiivaammin kun Carrie sinkkareissa.

Aika vähin ääninhän sinne Tinderiin halusi palata. Eka ajatus oli että ihan helvetin noloa. Kaikki eksät ja eksien nyksät näkee että vituiksi meni ja nyt ollaan taas nöyränä Tinderissä. Seuraava ajatus oli että miten helvetissä tää homma toimii, etenkin pienen vauvan äitinä, eihän tässä asetelmassa oo mitään normaalia. Sitten tulikin kaikki kysymykset että onko vähän liian aikaista ja oonkohan valmis.

En selkeesti todellakaan ollut valmis kun jokainen päättynyt keskustelu tuntui avioerolta. Mehän oltiin jo melkein menossa naimisiin to matchin kanssa, jolle juttelin 5 tuntia, me rakastettiin, melkein. Sit se dumppas mut kun nallin kalliolle, kaikkien näiden yhdessä vietettyjen viiden tunnin ja muutamankymmenen viestin jälkeen, sinne meni taas häämekot polttouuniin ja kohti uusia pettymyksiä.

Tapasin mä yhden miehen (ihan vanhoilla kunnon kasvotusten treffeillä), jonka kanssa ei olisi suinkaan tarvinnut polttaa häämekkoja, mutta eihän mun mielipolo ollut vielä lähellekään valmis. Tässä valio yksilössä mua ärsytti lähestulkoon kaikki. Eniten varmaan että se ei ollut mun pettävä entinen kumppani, jonka kanssa kaikki tuntui tähän villiin länteen verrattuna silti tasaiselta. Muistutuksena kaikille, kun paskasta tulee turvallinen normaali- juoskaa!