Olen kehittänyt yliherkkyyden. En kestä melua. Kaupungissa ei tietenkään ole koskaan hiljaista. Autojen äänet, ihmisten äänet. Jatkuva jatkuva jatkuva katutyömeteli. Lähes jokaisessa kadunkulmassa pauhaa katusoittaja. On haitaria, huilua, taustamankkaa, ksylofonia, ämyreitä. Pahimmillaan yhtäaikaisesti hullussa kakofoniassa. Kaupoissa, baareissa ja kahviloissa soi musiikki. Kovaa. Koko ajan. Huonoakin huonompi ”uudet ja vanhat listahitit” -musiikki. Hissimusiikki. Hissimusiikin sadistisin muoto: […]

Kesäloman viimeisistä päivistä on saatava kaikki irti. On matkusteltu, leffafestaroitu, oltu. Myöhemmin luvassa tekstiä niin Riian-matkasta kuin Maailman Parhaasta Basilikastikkeesta, joka syntyi vahingossa.

Kun kissat lomailevat mökillä, myös kotiinjäänyt palvel – öh, omistaja lomailee hetken. Kissattomassa taloudessa voi: Syödä ruokalautasen tai jugurttipurkin melkein tyhjäksi, siirtää sen syrjään  ja palata sen pariin hetken päästä uudelleen. Siis ilman, että purkissa on ruokaillut kuono tai pari – tai ainakin huiskannut häntä. Ostaa kukkia ja sijoittaa ne muualle kuin kauas katonrajaan. Tehdä […]

Syksyinen sää vaatii syksyistä ruokaa. Tämä jumalainen linssipata on mukailtu elokuun Gloria-lehdessä olevasta Tiia Vanhatapion ohjeesta. Mikä herkku! 2 rkl oliiviöljyä 2 valkosipulinkynttä 2 tl jauhettua korianteria 1/2 tl jauhettua kanelia 2,5 dl kuivattuja punaisia linssejä 1 iso tölkki tomaattimurskaa 1 tlk säilöttyjä tomaatteja n. 5 dl kuumaa luomukasvislientä Iso luomubataatti 1 tlk säilöttyjä kidneypapuja […]

Ärh. Tärkeintä ei ole voitto vaan…äh. Ärrin murrin.  

Tätä kirjaa odotin. Lehdissä ja blogeissa sitä hehkutettiin, kirjastossa oli pitkä lainajono. Kirjan piti olla todenmakuinen, järkyttävä, ajattelemaan herättävä, jotain muuta. Little Been tarina kertoo länsimaalaisen toimittajanaisen ja nigerialaisen pakolaistytön tarinat – ja etenkin se, miten ne liittyvät toisiinsa. Kieltämättä lähtökohta on hedelmällinen ja antaa mahdollisuuksia vaikka mihin. Petyin. Kirja olikin vain ihan ok. Toki […]

Aurinko, lautapelit, ystävät. Talviturkkikin sai mennä: parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Eilen ei syksy ollut lähellä.

    Äidin reseptissä klassinen kerma korvattu karkeasti sulatejuustolla. Kapriksia mummonkurkkujen sijaan, tarjottuna epäpyhästi pastan kanssa. Hyvää silti.  

Parin tunnin venematkan päässä Helsingistä, Porvoon saariston edustalla on aarre: piskuinen ja karu majakkasaari, jonka historia ulottuu vuosisatojen taakse. Jos kalliot, vaahtoava meri ja aikaa hilseilevät maalipinnat puhuttelevat, täällä kannattaa ehdottomasti käyttää päivä elämästään. Yöksikin pääsee! Ilman omaa venettä urbaani kaupunkilainen tekee aikahypyn saaristolaisromantiikkaan suoraan Helsingin Kauppatorilta. Saaren paras kohta: alhaalla, meren tasalla olevilla, aurinkoisilla […]

Lomalla on aikaa vaellella ympäri helteistä kaupungia. Jossain vaiheessa sen brunssin jälkeen iskee nälkä, mutta sellainen, ettei ihan kykene syömään koko ateriaa. Muuallakin kehutut ravintola Kaarnan Suomi-tapakset eli snapakset tarjosivat juuri oikeanlaisen ihanuuden: raikasta Toast Skagenia, mainioita muikkuja, tuoretta graavia lohta. Saaristolaisleipää. Huipentumana kipakkaa Mustaleimaa ja syntistä sinihomejuustoa. Ah. Katosivat niin nopeasti, etteivät ehtineet kuviin.