Ilonhetkiä ruokakaupassa – vai oliko sittenkään?

Harva iloitsee päässeensä ruokakauppaan, ja näin myös omallakin kohdalla. Vaikeinta on päättää, mitä kokkaisi ja löytää siihen oikeat raaka-aineet jalkapallokentän kokoisesta supermarketista. Tässä taannoin piti kuitenkin ostaa ruokien lisäksi myös pyykinpesuainetta. Tiesin jo etukäteen, että valinnan vaikeus ja turhautuminen tulee iskemään pesuainehyllyllä.

 

Henkilökohtaisesti en pidä jauhemaisesta pyykinpesuaineesta, sillä uskon vahvasti että jauheet eivät liukene veteen täysin ja jäävät joko pyykkeihin tai kulkeutuvat suoraan hajoamatta likaveden mukana vesistöön. Pyykkeihin jäätyä ne tuoksuvat vahvasti ja pahimmassa tapauksessa ärsyttävät ihoa. Viime aikoina itselle on kehittynyt yliherkkä hajuaisti ja ärsyynnyn helposti kovista tuoksuista. Joten en pidä, että vaatteet ja varsinkaan nukkumaan mentäessä lakanat tuoksuvat vahvoille hajusteille. Lisäksi pienet siniset pisteet pyykinpesujauheissa haiskahtavat vahvasti mikromuoveille. En ole täysin varma mikromuoveista, mutta jauhemaiset pyykinpesuaineet eivät kokonaisuudessaan millään tapaa saa minua värähtämään.

 

Vaihtoehtona on siis tietysti nestemäiset pesuaineet. Niiden ongelmana on se, että varmasti 99 % nestemäisistä pesuaineista on pakattu muovipulloihin, mikä on vuonna 2018 aivan käsittämätöntä. Eikö vielä ole keksitty, että nesteen voi pakata kartonkiin, jos vain tehdään tarpeeksi vahvaa kartonkia? Onhan maitokin kartonkipakkauksessa. Taisteluni vältellä ylimääräistä muovijätettä kokee iskuja aina hyllyjen välissä.

Kauppareissulla näin kuitenkin jotain uskomatonta! Valikoimaan oli tullut kartonkipakkauksellinen nestemäinen pyykinpesuaine! Yksi iso mutta tässäkin pesuaineessa, sillä pakkaus sisältää muovipussin kartongin sisällä, joka kerrotaan hyvin pienenä kuvana pullon selkäpuolella. Kartongin voi kuitenkin kompostoida ja muovipussin kierrättää muovijätteen mukana. Päätin silti ottaa  pesuaineen testiin siitä huolimatta ja testata, sopiiko tuote meidän käyttöömme.

Mulieres sisältää 99,97 % luonnollisia ainesosia, on alle 30 % vettä ja sis. muun muassa etikkaa, eteerisiä öljyjä ja sitruunahappoa. Itse olen ollut tuotteeseen hyvin tyytyväinen, sillä pesuaine tuoksuu itsessään luonnolliselta sitrukselta, mutta ei jätä mitään tuoksuja puhtaaseen pyykkiin. Pullo on kunnon kokoinen ja tuntunut riittoisalta. Tämän talouden toinen pyykintekijä on kuitenkin valitellut, että pyykki jää oudon tahmeaksi (?), mitä en itse ole huomannut. Jää siis nähtäväksi pääseekö tuote osaksi tätä taloutta pysyvästi, vai jatkuuko vielä sataprosenttisen kartonkipakkauksen etsintä.

 

Ekoillen, niina

 

Puheenaiheet Vastuullisuus

Ihmeiden aika ei ole ohi

Screen Shot 2018-07-02 at 21.52.28.png

Kyllä. Aloitin oman blogini. Who would’ve thought?

Vähän taustaa, mikä mut ajoi tähän päätökseen:

1. Henkilökohtainen avautumisen tarve. Tarkoittaa sitä, että olen älyttömän verbaalinen ihminen, sanavalmis pätijä, ja tietysti unohtamatta: aina mukamas oikeassa. Jokaiseen asiaan on siis mielipide, ja tämä jos mikä, on hyvä paikka päästä niistä kertomaan.

2. Olen ammatiltani sisällöntuottaja, ja ongelmani on, että valitettavasti kauheen moni ei tuota sellaista sisältöä, jota minut saa kiinnostumaan. Siksi mulla on tarve luoda omaa sisältöä. Omat jutut on parhaat jutut, eikö vain!

3. Kuten jo blogin nimestä huomaa, kyseessä on ekonurkka. Mun päivittäiseen elämään kuuluu kaikenlainen ekoilu sekä pienesti että isosti, ja pidän kyseisen aihealueen pohdiskelusta ja tutkiskelusta. Uusien pienten ekotekojen löytäminen saa hymyilemään.

Mitä on odotettavissa tältä blogilta?

Ensinnäkään en halua uskotella, että olisin täydellinen ekoilija. Shoppailen liikaa, omistan auton vuodelta -97, asunnostani löytyy muovisia esineitä, matkustan ainakin pari-kolme kertaa vuodessa ulkomaille ja talvisin lotraan suihkussa, jos meinaan jäätyä. Pointtini ei ole ollakaan täydellinen, vain oma ihana erehtyväinen itseni. Opin jatkuvasti, haluankin oppia ja olla vielä ekompi, mitä eilen. En halua paasata, että jokaisen ihmisen pitää luopua länsimaisista tavoistaan, mutta jos saan edes yhden ihmisen (oli se sitten vaikka minä itse) muuttamaan pieniä tapoja arjessaan, tämä blogi on saanut merkityksensä. Tätä voisi sanoakin siis ehkä oppimisblogiksi?

Mitä tässä blogissa et tule näkemään?

Parisuhteeseen liittyviä asioita, esim. mitä tehtiin poikaystävän kanssa viikonloppuna (paitsi jos se toimii johdatuksena johonkin uuteen ekoiluun, minkä olen löytänyt) tai juttuja kivoista uusista kengistä, ellei ne ole tehty selluloosasta. Just kidding. Tavoitteenani on kuitenkin pysyä asiassa. Mikäli tämä ei toteudu, please do tell.

Minusta hieman:

Olen alun perin tamperelainen, kolmeakymmentä ikävuotta lähestyvä eko-thusiastic nainen. Nainen? Okei, annetaan olla. Rakastan koiraani Lukea yli kaiken, en näe kadulla ihmisiä, ainoastaan koiria, pidän ruoasta ihan liikaa ja parasta on laittaa säleet kiinni ja katsoa yksin leffoja pimeässä. Matkustaisin mielelläni kaksi viikkoa kuukaudessa ja mut tekee uskomattoman surulliseksi välinpitämättömyys tätä maapalloa kohtaan. Lempivärini on vihreä, ja tuo samainen väri hehkuu myös silmissäni ja tietysti sydämessäni.

Ekoillen, niina

kuva: Unsplash

Puheenaiheet Vastuullisuus