Ihmeiden aika ei ole ohi
Kyllä. Aloitin oman blogini. Who would’ve thought?
Vähän taustaa, mikä mut ajoi tähän päätökseen:
1. Henkilökohtainen avautumisen tarve. Tarkoittaa sitä, että olen älyttömän verbaalinen ihminen, sanavalmis pätijä, ja tietysti unohtamatta: aina mukamas oikeassa. Jokaiseen asiaan on siis mielipide, ja tämä jos mikä, on hyvä paikka päästä niistä kertomaan.
2. Olen ammatiltani sisällöntuottaja, ja ongelmani on, että valitettavasti kauheen moni ei tuota sellaista sisältöä, jota minut saa kiinnostumaan. Siksi mulla on tarve luoda omaa sisältöä. Omat jutut on parhaat jutut, eikö vain!
3. Kuten jo blogin nimestä huomaa, kyseessä on ekonurkka. Mun päivittäiseen elämään kuuluu kaikenlainen ekoilu sekä pienesti että isosti, ja pidän kyseisen aihealueen pohdiskelusta ja tutkiskelusta. Uusien pienten ekotekojen löytäminen saa hymyilemään.
Mitä on odotettavissa tältä blogilta?
Ensinnäkään en halua uskotella, että olisin täydellinen ekoilija. Shoppailen liikaa, omistan auton vuodelta -97, asunnostani löytyy muovisia esineitä, matkustan ainakin pari-kolme kertaa vuodessa ulkomaille ja talvisin lotraan suihkussa, jos meinaan jäätyä. Pointtini ei ole ollakaan täydellinen, vain oma ihana erehtyväinen itseni. Opin jatkuvasti, haluankin oppia ja olla vielä ekompi, mitä eilen. En halua paasata, että jokaisen ihmisen pitää luopua länsimaisista tavoistaan, mutta jos saan edes yhden ihmisen (oli se sitten vaikka minä itse) muuttamaan pieniä tapoja arjessaan, tämä blogi on saanut merkityksensä. Tätä voisi sanoakin siis ehkä oppimisblogiksi?
Mitä tässä blogissa et tule näkemään?
Parisuhteeseen liittyviä asioita, esim. mitä tehtiin poikaystävän kanssa viikonloppuna (paitsi jos se toimii johdatuksena johonkin uuteen ekoiluun, minkä olen löytänyt) tai juttuja kivoista uusista kengistä, ellei ne ole tehty selluloosasta. Just kidding. Tavoitteenani on kuitenkin pysyä asiassa. Mikäli tämä ei toteudu, please do tell.
Minusta hieman:
Olen alun perin tamperelainen, kolmeakymmentä ikävuotta lähestyvä eko-thusiastic nainen. Nainen? Okei, annetaan olla. Rakastan koiraani Lukea yli kaiken, en näe kadulla ihmisiä, ainoastaan koiria, pidän ruoasta ihan liikaa ja parasta on laittaa säleet kiinni ja katsoa yksin leffoja pimeässä. Matkustaisin mielelläni kaksi viikkoa kuukaudessa ja mut tekee uskomattoman surulliseksi välinpitämättömyys tätä maapalloa kohtaan. Lempivärini on vihreä, ja tuo samainen väri hehkuu myös silmissäni ja tietysti sydämessäni.
Ekoillen, niina
kuva: Unsplash