Tiistaina, 2.1.2018 lähdimme Bangkokiin yhdeksi yöksi. Hyppäsimme hotellin vierestä lava-autoon, jonka kyydissä pääsimme Cha-Amin bussiasemalle. (Parin kilometrin matkan olisi voinut hyvin myös kävellä). Asemalta lähtee sekä isoja busseja että minivaneja. Minivanit lähtevät puolen tunnin välein. Ensimmäinen pikkubussi oli täynnä, joten odottelimme puoli tuntia seuraavaa. Bussimatka maksoi vain vaivaiset 160 bathia (reilu 4 euroa). Aikaa matkaan kului ehkä noin 2,5 tuntia. Matkalla pysähdyttiin kertaalleen tankkaamaan kaasuautoa. Kuski ilmoitti, että kaasuauton tankkaukseen menee puoli tuntia, mutta käytännössä pysähdykseen menikin vain noin 15 minuuttia.
Kaasuauton tankkaus puolivälissä matkaa.
Bangkokista olimme varanneet Vince-hotellista huoneen yöksi. Hotelli oli kiva ja katoterassilta, jossa sijaitsi myös uima-allas, oli huikeat näkymät kaupunkiin, vaikka kyseessä ei mikään pilvenpiirtäjä ollutkaan.
Jokiristeily
Kun isossa miljoonakaupungissa pitää valita mitä haluaa nähdä ja aikaa on vain 1,5 päivää, niin valinta ei välttämättä ole kovin helppo. Jokiristeily kuulosti kiehtovalta, joten kyselimme hotellilla olleesta retkien myyntipisteestä vaihtoehtoja. Hotellin aulan myyntipisteestä esiteltiin meille retkeä jonka hinta oli 1500 TBH / hlö. Kuulosti todella kalliilta, joten päätimme kuitenkin suunnata hotellilta saamamme kartan avulla suoraan joen varteen, josta veneitä lähti jokiristeilyille. Kuvittelin, että saavumme satamaan, jossa on isot määrät veneitä, joista valita, mutta olimmekin jossakin “sivulaiturilla”, josta oli lähdössä yksi ainoa pitkähäntävene.
Koska emme olleet tutustuneet Bangkokin jokiristeily -vaihtoehtoihin etukäteen, niin yllätyimme uudelleen, että myös tuolla laiturilla ilmoitettiin hinnaksi 1500 TBH. Tingimme hinnaksi 1000 TBH (noin 26 euroa), joka sekin tuntui ihan ryöstöhinnalta, ja sitähän se kyllä olikin. Halusimme kuitenkin nähdä kaupungin jokiristeilyllä, ja aikaa oli vain yksi päivä, joten hypättiin veneen kyytiin ja lähdettiin vajaan parin tunnin jokiristeilylle.
Jokiristeily kuitenkin oli mukava ja paikallisten joenvarren asumuksia oli kiva katsella.
Wat Pho
Jokiristeilyn jälkeen menimme Wat Phon temppelille. Temppelialue oli laaja, ja alueelta sai englanninkielisen kartan, jossa on kerrottu jokaisesta alueella sijaitsevista buddha -patsaasta. Esitteessä oli myös lyhyt kuvaus Wat Phon historiasta. Temppelialueelta löytyi mm. Phra Buddha Saiyas, The Reclining Buddha, makaava buddha, jonka pituus on 46 metriä ja korkeus 15 metriä.
Meidän vierailupäivänä ilma oli kuuma ja temppelialueella piti kulkea asussa, joka peittää polvet ja olkapäät, niin olihan tuo melko hikistä hommaa. Turisteja oli paljon, mutta ihan hyvin silti päästiin liikkumaan ja ihmettelemään temppeliä.
Saranrom Park
Wat Phon temppelin jälkeen meillä molemmilla oli aika vahvasti sellainen tunne, että nyt on temppelit nähty tältä reissulta, ja kaivattiin hetken huilaustaukoa. Kuinka ollaan, kävelimme suoraan lähellä sijainneeseen Saranrom puistoon. Mikä ihana rauha kaupungin hälinän keskellä! Tuntui ihanalta istahtaa hetkeksi varjoon, ja vain ihailla puistoa.
Bayioke Sky Hotel
Iltapäivästä sovimme ystävien kanssa tapaamisen Bayioke hotellille, joka on Bangkokin korkein rakennus. Kävimme yhdessä syömässä hotellilla, jonka jälkeen siirryimme 84. kerrokseen ihailemaan näköalaa. Alastulomatkalla pysähdyimme vielä “hissinvaihtokerroksessa” napsimaan valokuvia erilaisten Bayioke Tower -rekvisiittojen kanssa. Hauska idea sinänsä, koska hotellilla kävi paljon turisteja, jotka eivät majoittuneet hotellissa, (kuten me), vaan kävivät vain ihailemassa maisemia ja valokuvaamassa.
Loppuilta Bangkokissa venähtikin sitten ystävien seurassa juhlien.
Näkymä Baiyoke Sky hotellin näköalatasanteelta.
Paluu Cha-Amiin
Seuraavana päivänä meillä oli alun perin suunnitelmissa tulla junalla Bangkokista Cha-Amiin, mutta saimme juna-asemalla tietää, että pikajunasta oli kaikki paikat myyty ja muutkin junat olisivat täynnä, koska Uuden Vuoden aikoihin myös paikallisilla on lomia. Eli tarjolla saattaisi olla pelkkiä seisomapaikkoja. Emme jääneet pohtimaan mistä bussit lähtevät Cha-Amiin, vaan otimme suosiolla taksin juna-asemalta. Taksi maksoi 2000 bahtia (reilu 50 euroa), ja olimme kahdessa tunnissa perillä suoraan hotellimme etuovella.
Kuninkaan kuvia löytyy sieltä täältä katukuvasta.Shoppailumahdollisuuksia oli tarjolla laidasta laitaan.Turvattomuudesta ja epäterveellisyydestä pakokaasujen seassa huolimatta, olihan se pakko testata 🙂Night market Baiyoke Sky hotellin vieressä.Royal Pavilion Mahajetsadabadin.
Ennen matkan alkua luin muutamia arvosteluja Cha-Amista. Mielipiteitä oli puolesta ja vastaan. Toisten makuun ihan liian hiljainen, eläkeläisten paikka, ja toiset kehuivat mukavan rauhalliseksi paikaksi, josta löytyy riittävästi elämääkin.
Saavuimme Bangkokin kentälle perjantaina aamulla, noin tunnin aikataulusta myöhässä. Ensimmäistä kertaa sattui omalle kohdalle lento, joka myöhästyi sen vuoksi, että ennen koneen lähtöä piti yksi huonosti käyttäytyvä matkustaja poistaa koneesta.
Suunnittelimme, että ostamme kentältä thaimaalaiset SIM-kortit puhelimeen, jotta voidaan huoletta käyttää nettiä matkan aikana. SIM-korttien myyntipisteessä oli kuitenkin jonoa, joten emme jääneet odottamaan, vaan päätimme ostaa perillä jostakin lähimmästä 7/11 -kaupasta. Vaikka turisti-SIM-kortteja oli joka kaupassa myynnissä, ei niitä kuitenkaan saanut ostettua ilman sirullista henkilökorttia. Niinpä jouduimme etsimään puhelinkaupan, josta SIM:n ostaminen tapahtui vaivattomasti. Seuraavalla kerralla jäämme jo kentällä jonottamaan, sillä kuulimme vasta jälkikäteen, että jonot liikkuvat nopeasti, yhden asiakkaan palvelemiseen menee vain noin minuutin verran.
Kentältä siirryttiin bussikuljetuksella Cha-Amiin. Bussimatka kesti tosi pitkään, lähes 5 tuntia, sisältäen yhden pysähdyksen matkan varrella. Alun perin oli ilmoitettu noin 3-4 tunnin bussimatkasta, mutta nyt Uudesta Vuodesta johtuen oli joka paikassa kova ruuhka.
Hotelli Long Beach
Majapaikkana meillä oli Aurinkomatkojen kautta Hotelli Long Beach. Hotellilta oli matkaa rantaan noin 200 metriä, joten sijainti oli hyvä. Muuten hotelli oli melko vaatimaton, vanhahtavan oloinen. Luokitus oli 3 tähteä, joten siihen nähden kyllä ihan hyvä.
Saimme huoneen kymppikerroksesta, eli ylimmäisestä kerroksesta. Näkymät meillä oli vuorille. Aluksi harmittelin, että ei saatu merinäköalaa, mutta loppujen lopuksi oli oikein mukavaa istua parvekkeella nauttien illan viimeisistä auringonsäteistä ja rauhallisesta vuorimaisemasta. Parveke oli suojattu verkolla ja meni vähän aikaa ennen kuin meille valkeni mitä varten suojaverkko oli asennettu. Hotellin alueella asusteli runsaasti puluja, ja verkko esti lintujen pääsyn parvekkeille.
Hotellin katolta oli kivat näkymät kaupungille. Ilmeisesti kattoterassi oli joskus aikoinaan ollut käytössäkin, nyt se oli päästetty pahasti rapistumaan ja terassin oli asuttaneet pulut. Terassilla oli kuitenkin kivan rauhallinen tunnelma ja kauniit näkymät katsella auringonlaskua vuorten taakse.
Hotellin sisäänkäyntiHotellin aamupala oli runsas niin kuin yleensä Thaimaassa, joskin omeletin paisto puuttui. Omeletteja oli tarjolla joinakin aamuina, mutta viikonloppuisin, kun väkeä oli paljon, ei paistettu omeletteja. Muuten ruoka oli oikein maistuvaa, ja näin runsaalla aamupalalla pärjäsi pitkälle päivään.Näkymä kattopuutarhastaKattoterassilta löytyi mm. suihkut, mutta selkeästi olleet jo jonkin aikaa käyttämättöminäKattoterassin asukkaat kaiteella rivissäIlta-auringon viimeisiä säteitä kattoterassilla.Autiolla kattoterassilla viihtyivät vain pulut ja me valokuvaamassa vuorimaisemaa.
Uutena Vuotena viereisessä Tara Mantra hotellissa järjestettiin “New Year’s eve Gala Dinner”. Myös me saimme kutsun, sillä Long Beachilla ja Tara Mantralla on saman omistaja.
Tarjolla oli todella hieno ja runsas buffet juhlaillallinen. Erilaisia alkupaloja, keittoja, grillattuja ruokia, pääruokia ja jälkiruokia oli kymmenittäin! Jokaiselle varmasti löytyi jotakin.
Illan ohjelma alkoi klo 18:30 tervetuliaiscocktaililla, ja jatkui koko illan aina puoleen yöhön saakka, hotellin järjestämään ilotulitukseen. Väliin mahtui bändin soittamaa live-musiikkia, klassinen Thai Masked dance KHON, Thai Boxing Show, Thai Fight Show, jne. Yhtenä ohjelmanumerona oli myös vieraiden kesken arvottuja yllätyksiä 20 kpl. Palkintona oli viinipulloja, hierontoja hotellin Spa:ssa, sekä drinkkiliput kahdelle hotellin (joko Tara Mantra tai Long Beach) baariin. Minä onnekkaana voitin drinkkiliput.
Uuden Vuoden Galan seremonia mestari, hotellin omistaja.
Rantaelämää
Hiljaiseksi kuvaillun Cha-Amin kaduilla autot seisoivat jonossa, kun paikalliset olivat saapuneet Cha-Amiin viettämään Uutta Vuotta ja viikonloppua. Sama ilmiö oli havaittavissa rannoilla. Turisteja näkyi rannalla vain ihan muutama, kun taas thaimaalaisia oli pilvin pimein nauttimassa rantaelämästä. Thaimaalaiseen tapaan paikalliset istuivat varjojen alla ja lähes jokaisella oli suuret määrät jos jonkinlaista evästä mukana. Yhtään ainoaa thaimaalaista ei näkynyt auringossa makaamassa, sen sijaan tohinaa riitti lasten leikkiessä rantaleluilla. Rakennettiin linnoja, lennätettiin leijoja, pelattiin pallolla ja vaikka mitä. Vanhemmat touhuilivat ja vahtivat pienempiä ja monille näytti olevan suurta huvia kaivaa kavereita hiekkaan, niin että vain pää jäi näkyviin. Kieltämättä thaimaalaista rantaelämää on viihdyttävämpää seurata kuin turisteja makaamassa ja kääntämässä kirjan sivua.
Monesta muusta paikasta poiketen tällä rannalla kulki yllättävän paljon hevosia, joilla oli mahdollisuus päästä ratsastamaan rantaviivaa pitkin. Suurin asiakasryhmä taisi olla pikkulapset, mutta jonkin verran myös aikuiset kävivät ratsastamassa. Me jätimme suosiolla väliin ja tyydyimme vain napsimaan valokuvia hevosista.
Viikolla kylä hiljeni huomattavasti, ja rannalla oli hyvin tilaa. Hotellilla oli omat aurinkotuolit, joita sai vuokrata 50 bahtin (noin 1,30 €) hintaan, tai sitten käytössä oli kansituoleja ilmaiseksi. Yleisesti rantatuolit maksoivat 100 bahtin luokkaa. Lukemisen kannalta kansituolit olivat jopa mukavammat kuin maksulliset rantatuolit, mutta tietenkään niissä ei selkäpuolelle aurinkoa saa. Merivesi ei ollut kirkasta, mutta ranta oli hyvä uimiseen, eikä ennakkovaroituksista huolimatta nähty yhtään ainoaa meduusaa rannalla.
Rannan päästä pääsi kävellen temppelialueelle, ja näytti alueella olevan myös hautausmaa, jota vartioi koiralauma.
TemppelialueeltaPikainen visiitti hautausmaalle. Olisi ollut kiva katsella pidempäänkin, mutta peräämme alkoi kerääntyä haukkuva koiralauma, joten katsoimme parhaaksi perääntyä hiljalleen takaisin päin.
Tämän kuvassa näkyvän hevosen nimi on iPhone 🙂Keskiviikkoisin oli rantojen siivouspäivä, ja silloin ei rannalla ole lainkaan aurinkotuoleja.Arkipäivisin rannoilla oli rauhallista.Viikonloppuna rannat täyttyivät ihmisistä, kun paikalliset saapuivat viikonlopun viettoon.Paikallaisia tuli viikonloppuisin bussilaisteittain rannalle.Meidän ”vakkari-hedelmämyyjä”. Teimme heti ensimmäisenä päivänä diilin, että otamme yhden kokonaisen ananaksen, mangon, muutaman minibanaanin ja mandariinin joka päivä, kun olemme rannalla. (Keskiviikkoisin hänellä oli vapaapäivä, silloin ei hedelmiä saanut) Hinta oli 80 bahtia (noin 2 €)Hotellin omilla, maksuttomilla kansituolilla oli mukava lukea kirjaa iltapäivän auringossa.
Kaupungilla
Cha-Am on pieni kalastajakylä, ja rantakatu ravintoloineen hiljenee huomattavasti jo yhdeksän aikaan illalla. Mikäli live-musiikki kiinnostaa, oli rantakadun Ozone -ravintolassa iltaisin bändi soittamassa, sekä tietenkin thaimaalaiseen tapaan myös jonkinlainen “tyttökatu” löytyy baareineen. Kävimme suomalaisporukalla kertaalleen “tyttökadulla” ihmettelemässä menoa, sekä Jungle-baarissa, jossa pääsi laulamaan karaokea. Riku laitettiin laulamaan ja naiset tanssilattialle.
Jungle-baari sijaitsi meidän nimeämällä “takakadulla”, joka oli rantakadun suuntainen, mutta kulki ylempänä, rajaten hotellialueet ja “viidakon”. Alueella oli valtavasti kulkukoiria, ja juuri tuolla metsän reunassa törmäsimme koiralaumaan, joka haukkui uhkaavasti ohikulkijoille. Yksin ei tuolla takakadulla haluaisi illalla kuljeskella.
Takakadulta, kaupungista poispäin, löytyi myös mielenkiintoinen ruokapaikka, jossa kävimme syömässä jopa kahteen kertaan, kun yleensä haluamme vaihtaa joka ilta uuteen ravintolaan. Tässä sivummalla sijaitsevassa ravintolassa ruokaili paikallisia, mutta toki sinne oli löytänyt tiensä myös turistit. Jos pitäisi kuvailla, miltä paikka näytti, niin rähjäinen tai “paikallinen” tulisi ehkä ensiksi mieleen. Ravintolassa oli maalattia ja pitkät pöydät ja penkit. Hintataso oli todella edullinen, annokset suuria ja herkullisia.
Viikonloppuisin kaduillakin on enemmän elämää.Astetta söpömpi baari.”’Takakadun” ravintoa, joka ei niinkään ollut panostanut sisustukseen, mutta ruoka oli hyvää ja annokset isot.Jungle bar, jossa päästettiin Riku esiintymään.Rantakadun myyntikojuista saattoi löytää vaikka mitä.Houkutteleva myyntipöytä, mutta ei sillä kertaa ostettu tästä pöydästä mitään.Ryhmä rämä lähti ”tyttökadulle” terdelle. 🙂Koko ryhmä kasassa. Suski, Kaisu, Riku, minä, Nina, Sylvi ja Eeva.
