Omstart! Paluu arkeen.

Lomamatkan lopulla hehkuttelin, kuinka kiva olisi palata arkeen ja treenien pariin. Potkaista juoksukausi kunnolla käyntiin ja palata CompactFitille temppuilemaan. Suotta hehkuttelin.

Lapsi on sairastanut ensin mahataudin ja sitten rokotuskuumeen/vauvarokon. Vaikka itse olenkin ollut terve ja meitä vanhempia on kaksi, ei jaksamista ole millään riittänyt urheiluun. Asicsin juoksutekniikkatreeneissä kävin ja sain niistä hyvän kipinän, sittemmin en ole tehnyt lyhyitä vaunukävelyitä kummempia treenejä. Huonosti nukutut yöt, intensiivisesti lahkeessa roikkuva minityyppi ja huoli vievät voimat.

Urheilun sijaan olen ollut yllättävän kultturelli. Kävimme miehen kanssa Kauppiksen speksissä (viiniä! vapaailta! omstart!) ja eilen viihdyin Kaupunginteatterissa Peppi Pitkätossu -näytöksessä. Peppi oli tosi hyvä, tykkäsin! Ja tuntuivat tykkäävän myös ne sadat lapsoset, jotka hekottelivat ääneen pitkin esitystä. 

Syöminenkin on ollut vähän mitä sattuu. Käykö teille muillekin niin, että kun periaatteessa pitäisi just panostaa syömiseen, että jaksaisi ja voisi mahdollisimman hyvin, mieliteot ovat luokkaa nakit ja ranet? Mikä siinäkin on. 

Noh, *puunkoputus*, nyt vaikuttaisi siltä, että lapsi on terve. Unikoulu lähtee ties monetta kertaa käyntiin tänä yönä, ja kun tästä taas toetaan, on ryhtiliikkeen aika. Onneksi pohjakunto on hyvä, eikä tarvitse tähdätä mihinkään huippusuoriuksiin tai bikinikuntoihin. Sitä treenin tuomaa hyvää oloa on vain kova ikävä. 

Ehkäpä blogiinkin tulee taas sitä itteensä, eli verkkarisisältöä.