Räntää päin eli miten pukeutua syksyn ulkotreeneihin

Suosittelen lämpimästi näiden kökkökelien selättämistä uhmakkaalla ulkoliikunnalla. Pyöräily, juoksu, sauvakävely, kävely ja muu ulkohuhhailu herättävät muissa kunnioitusta ja antavat aihetta oman selän taputteluun. Sitäpaitsi ulkoilu on terveellistä, piristävää, parantaa yöunia, loiventaa stressiä ja pullanleivonnan aiheuttamia syyllisyydentuntoja.

Vaan what to wear, ettei ulkoliikunta olisi ihan liian inhottavaa? Tässä vinkkilista, jonka olen laatinut puhtaasti omien kokemusten pohjalta.

  • Pää: Kevyt, hengittävä pipo. Suojaa korvia. Tai sateella lippis – jos sataa vettä, on tuskin kovin kylmä, eli korvat eivät ehkä jäädy. Lipasta on silloin hyötyä.
  • Kaula: Korkeakauluksinen fleece tms tai ohut huivi. Älä kurista liian tiukalle, hengitys on tärkeä asia.
  • Tissit: Urheiluliivit. Aina urheiluliivit, kun urheilee. Piste! Miehille ei pakollinen varuste.
  • Keskivartalo: Kerrospukeutuminen. Hengittävä aluspaita – tykkään itse t-paidoista tai pitkähihaisista, ne peittävät kainalot eikä mahdollinen kainalohiki hyökkää välikerrokseen ihan heti. Aluspaidan päälle lisäkerroksia tarpeen mukaan. Fleeceä / trikoota / teknistä paitaa. Itse en tykkää hupullisista, suosin korkeakauluksisia, vetoketjullisia malleja. Kiinnittäkää huomiota siihen, että paidat ovat riittävän pitkiä eli suojaavat alaselkää ja pysyvät paikoillaan housuihin sullottuina. Takin kannattaa melkein näillä keleillä olla teknistä, vedenkestävää matskua, esim. Goretexiä. Sen ei tarvitse olla paksu, jos alle mahtuu useampi kerros vaatteita. Ei siis kannata hankkia skinny fit -mallia, vaikka S-koko houkuttelisikin ja menisi just ja just päälle.
  • Koivet: Sama kun edellinen, eli kerrospukeutuminen. Mukavat alushousut, jotka eivät kihnutu vääriin paikkoihin. Pitkät trikoot tai kalsarit. Päälle vedenkestävät pöksyt vuorilla tai ilman säästä riippuen. Jos omistat vain yhdet kuoripöksyt, pistä alle useammat kalsongit. Näissäkin kannattaa kiinnittää huomiota kokoasioihin: riittävän korkea vyötärö ja väljä malli toimivat parhaiten. Eivät ehkä näytä kovin mageilta, mutta käyttömukavuus korvaa tyylin.
  • Kenkäosasto: Mukavat sukat, jotka eivät rullaannu kengissä. Vedenkestävät kengät. Mielellään varrelliset, jotta kosteus ja kura eivät pääse hyökkäämään nilkkoihin kengän ja lahkeen väliselle vaaravyöhykkeelle. 
  • Muut: Heijastin! Nenäliinat! Hanskat! Vedenkestävä reppu ja muut tarvikkeet! Asenne!

Unohdinko jotain? Hyvät vinkit jakoon, kiitos. 

_______________

Any good tips on what to wear while excersising outdoors during these rainy & grey months?

 

Hyvinvointi Liikunta Mieli Terveys

Vierasbloggaaja: Kuntoilua 20-lukulaisittain

Ihastuttava Eiksjoo tuli kylään verkkariblogiin. Lukekaapa, miten Charleston on saanut kaupunkikulttuuria, leffoja ja kirjoja fiilistelevän mimmin tanssitreeneihin ja lenkkipoluille:

charleston.jpg

Hei, olen Ninan työkaveri, uusi Lily-bloggaaja ja niitä ihmisiä, jotka eivät tanssi. Varsinkaan keskellä päivää tai ilman useaa rohkaisevaa. Liikuntaa pidän epämiellyttävänä velvollisuutena, jonka takia kärsin huonosta omastatunnosta (en harrasta sitä tarpeeksi) ja hämmennyn siitä, miten niin moni fiilistelee urheilusuorituksen jälkeistä oloaan (saan huomattavasti suuremman mielihyvän sohvalla TV:n ääressä irtokarkkipussi kädessä).

Siksi oli vähintäänkin yllättävää tuossa taannoin löytää itsensä hyppimästä ja keikuttamasta lantiotaan Messukeskuksen lavalla I love me -messuilla – siis julkisesti, muiden ihmisten edessä (osana muuta tanssiryhmää toki, en sentään yksinäni). Vielä yllättävämpää oli, että nautin siitä suunnattomasti.

Elämäni ensimmäinen tanssiharrastus on Charleston, jonka aloitin vuosi sitten, hetken mielijohteesta. Viikoittaisen tanssitunnin ansiosta jopa sunnuntaiahdistukseni on melkein muuttunut ”jee-uusi-viikko-alkaa”-hihkuksi. Tahtoisinkin tässä julistaa, että liikunnan pitäisi aina olla niin kivaa, ettei sitä edes tajua liikunnaksi.

Miksi Charleston sitten on niin mahtavaa?

Tässä perusteluni maailman hauskimmalle tanssille:

1. Tyylikäs musa

Kuvittele, millaista luksusta on kuunnella tunnin verran putkeen jazzahtavaa vanhaa musiikkia, kun useimmilla jumppatunneilla hikoillaan enemmän tai vähemmän junttisoundtrackien tahtiin. Tunnetuin Charleston-kappale on vuonna 1923 sävelletty The Charleston, ja Charleston-tanssi puolestaan oli suosionsa huipulla vuosien 1926–1927 välillä. Tanssitunnilla ei silti olla liian Charleston-tiukkiksia vaan venyttelyn taustana voi hyvin soida myös jotain ”uudenaikaisempaa”, esimerkiksi Cole Porterin I Love Paris.

2. Hassunkurinen tanssi

Kerrankin voi rehellisesti ja nolostumatta näyttää pelleltä. Saa hyppiä, väännellä jäseniään, läimäytellä omaa peppuaan ja kieputtaa jalkaansa mielipuolisesti kuin pientä potkuria. Mitä enemmän laittaa itseään peliin, sitä takuuvarmemmin saa hyvät naurut.

3. Hupaisat nimet

Koreografiat muistaa huomattavasti helpommin, kun tanssiliikkeillä on sellaisia nimiä kuin Mess Around, Pimp Walk, Bees Knees, Crazy Legs, Windmill, Scarecrow, Spank The Baby ja Shine Your Shoes.

4. Aikakauden fiilailu

20-luvun tunnelmaan on helppoa virittäytyä katsomalla vaikka Downton Abbeytä, vanhoja Kyllä Jeeves hoitaa -jaksoja tai Agatha Christien dekkareiden tv-filmatisointeja. Kirjahyllystä voi kaivaa esiin Fitzgeraldia tai Hemingwaytä. Seuraavat kotibileet voikin sitten järjestää salakapakkateemalla.

5. Niin, ja se kuntoilupuoli…

Charlestonin juju on jatkuva baunssi, joka vaatii paljon pohkeilta. Musiikissa tempo on nopea ja twistatessa hengästyy aika nopeasti. Paremmassa kunnossa jaksaa tanssia enemmän, joten nyt on ensimmäistä kertaa oikea syy käydä myös lenkillä joka viikko.

Kuva: Minä, Flapper girl -tamineissa, ihan fileissä

___________________

Otan mieluusti muitakin vierasbloggaajia kylään. Omia juttuja sopii ehdottaa vaikka meilitse: ni****************@*****ok.com.

 

 

Hyvinvointi Hyvä olo Liikunta Mieli