Elämääni on hyökännyt positiivisen stressin aalto. Italiassa asuva ystävä tuli kylään, koira on on tottunut heräämään aamutreenien sykliin, töissä on kivoja uusia juttuja. Natural bootcamp sujuu mukavasti, ja mielessä pyörii pohjallisten testaaminen lenkkipolulla.

Huomasin, että en viikonlopun aikana, treenaamattomuudesta huolimatta, palautunut ollenkaan viime viikon treeneistä. Perjantaina poljin työmatkat, en huhkinut muuta. Vielä sunnuntainakin olin ihan kuitti. Portaiden nousu tuntui reisissä ja sitä rataa. Maanantaina menin aamutreeneihin, mutta olin ihan lussu. Vasemmassa silmässä oli tykytellyt elohiiri jo vaikka kuinka monetta viikkoa.

Olin kerrankin järkevä ja päätin ottaa lepäilyn kannalta. Maanantai-iltana treffasin kavereita, tiistai-iltapäivällä kävin kuumakivihieronnassa, eilen vietin kultturellia iltaa oopperassa. Figaron häät, ohjelmistossa vielä lauantaina. Olen pyrkinyt nukkumaan vähän normaalia pidempiä yöunia. Eihän tämä nyt ihan sohvalla makaamista ole, mutta treenit olen jättänyt väliin, ja pyörä on ollut varastossa koko viikon. 

Huomenna suuntaa nokka kohti Kuopiota. Tilasin äidiltä korvapuusteja ja rahkapiirakkaa. Ehkä käymme tsekkaamassa myös Ice marathon -reittien kunnon. Pitäähän niitä uusia pohjallisia testata myös luistimiin. Luvassa kipeitä nilkkoja ja ensi viikolla taas ihan stressitön treenaaja.

Olen aika ylpeä siitä, että a) tunnistin stressin oireet ja b) maltoin reagoida. Ei ole meinaan aina niin helppoa ottaa iisisti. Jos kaiken maailman treenit ja lenkkipolut ja uusien lajin testailut polttelevat mielessä.

Oletko bongannut itseltäsi positiivista stressiä? Miten reagoit?

_________________

I realized I was positively stressed, and decided to take it easy for this week. Therefore no proper excersising posts, sorry!