Verkkariarki nyt

Pyysin teiltä taannoin postaustoiveita. Muutama toivoi juttua siitä, millaista arkeni on nyt kun vielä olen työn syrjässä täysipäiväisesti. Saamanne pitää. Yritän luonnehtia tyypillisen arkipäivän.

Aamu
Kello soi seiskan hujakoilla. Sulo riemastuu. Minä vääntäydyn sängystä ylös ja ulos tämän ei-niin-aamu-unisen koiraherran kanssa. Aamupissatus on säälittävä, kestää noin 10 minuuttia, ja reitti on aina sama. Parempaan en pysty. Kotona odottavat nälkäiset kissat ja puoliuninen mies. Seuraava tiukka rutiini on antaa koiran syödä kissojen ruokakuppeihin jääneet illan ruokajämät (nam) ja annostella hänen kippoonsa raksuja. Senioriraksuja. 10-vuotiaalle. Kissoille uudet eväät, kahvi kiehumaan ja niin edelleen. Aamupalan jälkeen suihkin ratikkapysäkille. Meikkaan matkalla. Tuijotan puhelinta. Joskus luen jotain. Pinnaan Stylebookin Pinterestiin.
HUOM! Raskausmuutos elämässä! Ennen kuljin lähes poikkeuksetta työmatkat pyörällä. Nyt olen joutunut taipumaan mahan edessä ja hankin juuri kuukausilipun julkisiin kulkuvälineisiin. Ihan tylsää.

Töissä
Moikkaan kaverit, avaan koneen. Haen hobittityylisen second breakfastin, jotain hedelmiä yleensä. Luen ja vastailen meileihin, tarkistan päivän kalenterimerkinnät. Noin 1,5–2 tehokkaan työtunnin jälkeen alkaa työpaikan Skype-chatissa kiihkeä lounaspaikkakeskustelu. Lounastarjontaa on aika kivasti, kuvia voi ihastella Drumin Pinterestistä. Työpäivä pitää sisällään yleensä meilailun ja ruokahaaveilun lisäksi erinäisiä sisäisiä tiimipalavereja, tapaamisia asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa, yhteydenpitoa toimittajiin ja bloggaajiin, suunnitteluhommia, kustannusarvioiden ja ehdotusten laadintaa… monenlaista hommaa viestintätoimistossa, siis. Kaikkiaan työ on tosi mielenkiintoista ja työkaverit ihan parhaasta päästä. Päivät ovat yleisesti ottaen aika tiukkatahtisia. Joskus on hirveä kiire, toisinaan vähän löysempää. Keskimääräisesti pystyn pitämään työpäivät järkevinä sisällöltään ja pituudeltaan. Aika harvoin joudun avaamaan konetta iltaisin. Luurilta saatan kurkata meilejä uteliaisuuttani.
ninan_verkkareissa_duunissa.jpg(Ja tässä totuus työpäivästä. Kuva otettu aikana ennen raskautta.)

Vapaalla
Spåramatka kotiin kestää jotaikuinkin 45 minuuttia, mikä tuntuu ikuisuudelta. Pyöräillen olisin jo perillä. Tänään tosin olen fiksu ja kirjoitan tätä blogipostausta samalla. Normaalisti räplään kännykkää, mutta en ihan pelkästään Facebookia. Yritän olla tehokas ja hoitaa esimerkiksi Stylebookin tiimin sisäisiä viestittelyitä matkojen aikana. Käytämme Teambox-nimistä appia, joka ainakin toistaiseksi tuntuu ihan hyvältä välineeltä. Tapaamme Violan ja Mervin kanssa aika harvoin, kun kaikilla on omat menonsa ja muita proggiksia, mutta pidämme tiiviisti yhteyttä Teamboxin välityksellä.

Kotona moikkaan karvaisen perheeni. Piru puskee naamaa, Mörkö tuijottaa ihastuneena ja Sulo hyppii niin, että reisissä on terrierimustelmia. Setämies ei ole niin riehakas, mutta kai ihan tyytyväinen kuitenkin. Lähdemme Setämiehen kanssa joko kauppareissulle tai punttisalille. Olipa visiitti kumpaan tahansa, kotiin palattuamme on kokkailun ja ruokailun vuoro. Syömme romanttisesti telkkarin äärellä. Sen jälkeen avaan usein vielä oman himakoneeni ja vastailen Stylebook-meileihihn tai kirjoitan tänne teille blogipostauksen. Tai yritän edes käydä vastaamassa kommentteihin ja lukemassa muutaman seuraamani blogin uusimmat postaukset. Kello on tässä kohtaa about sata, ja on koiran iltapissatuksen aika. Sen hoitaa aina Setämies, mutta joskus lähden mukaan. Jos nätisti pyytävät. Sitten elukoiden iltaruoat, keittiön pikaputsaus, vitamiinit ja rautamehu kurkusta alas ja nukkumaan. Jossain välissä saatan käydä suihkussa, jos on hyvä päivä.

Siinä se, perussetti. Poikkeuksia on tietysti paljon, mutta tästä saa ehkä jonkinlaisen käsityksen. En tiedä kiinnostaako ketään muuta kuin äitiä, mutta edes äitiä, luulen.

Elämään sovitettavia asioita tällä hetkellä (järjestys random):

  • Päivätyö (arkisin noin ysistä viiteen)
  • Stylebook-työ (kaikkina muina aikoina)
  • Verkkarisikiö, toistaiseksi vain pieniä rajoituksia muuhun elämään. Lisäksi satunnaisia neuvolakäyntejä ja pientä väsymystä silloin tällöin.
  • Setämies <3
  • Elukat
  • Kaverit
  • Verkkariblogi, liian heitteillä tällä hetkellä. Sorry! Mä skarppaan mä skarppaan.
  • Treenit, tällä hetkellä punttistreeniä ja mammajoogaa, kotona joskus kahvakuulailua. Uimahallihommat pitäisi ottaa agendalle. Tennis jäi rutiineista pois, sikiö ei tykkää. Samasta syystä juoksu ja pyöräily tauolla.

Tätä settiä jatkuukin sitten jotakuinkin joulukuun 12. asti. Silloin alkaa talviloma, jota seuraa äitiysvapaa. Kääk.

Mites teillä arki rullaa? Onko haasteita saada paketti pysymään kasassa? Mulla on aika-ajoin. Yleensä hetkeen keskittyminen ja pieni aikataulutus auttaa kaaoksessa, mutta joskus sitä huomaa pyörittelevänsä mitä lie asioita mielessään silloin, kun olisi jo lampaiden laskemisen aika.

Edit 11.11.2013: Tein tästä pikku blogihaasteen, osallistu ihmeessä: http://www.lily.fi/blogit/ninan-verkkareissa/verkkarimeemi-eli-normipaivahaaste
 

Kommentit (11)
  1. Hyvä postaus, hyvä idea! Voisiko tämä olla virallinen Verkkari-blogimeemi, joka leviää kulovalkean lailla? 😀

    1. Ninan verkkareissa
      17.10.2013, 17:36

      MÄ HALUUN OLLA MEEMI.

      1. No ni kyllä me ollaan kaikki mukana että tää lähtee leviämään!!! Mutta varaan veto-oikeuden valita sopiva päivä, herrajumala jos joutuisin kertomaan tästä 😛

        1. Se on päätetty! Homman nimi on Verkkarimeemi ja osallistuja saa valita itse päivän. En mäkään haluaisi tästä päivästä kirjoittaa 😀

          1. Ninan verkkareissa
            18.10.2013, 11:15

            Huikeeta.

              1. Ninan verkkareissa
                3.11.2013, 19:48

                Jee wuhuu! (Reaktio parin päivän viivellä johtuen viikonlopusta nettipimennossa eli Savossa.) Huisii! We want more!

  2. Mieki voisin värkätä joskus tämmöisen, normipäivän kuvina olen tosin tainnut jo tehdä, jos oikein muistan. Mut onhan tää tämmöstä, aikaa kuluu justiinsa niin paljon kun sitä annetaan 😉

    1. Ninan verkkareissa
      17.10.2013, 17:35

      Mä muistelisin, että oon nähny sun normipäivän kuvina. Tekstiversio vois silti olla ihan kiinnostava. Ja muuttuhan se arki kuitenkin aina silloin tällöin. 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *