Rapujuhlat

 

 

Viikonloppuna vietettiin rapujuhlia Laitilassa L:n perheen kanssa. Taitaakin itseasiassa olla ensimmäinen kerta, kun olen rapujuhlissa. Tälläiselle suurelle äyriäisten ystävälle, (etenkin jokirapujen!) odotukset olivat korkealla.

Itselle rapujen kuorinta sitten osoittautuikin yllättävän haastavaksi. Pitihän siinä aika kova työ tehdä, että sai edes pienen palan syödäkseen. Mutta kun treenasin vähän tekniikkaa, niin kyllä se siitä sitten lähti. Olihan ne hyviä, muttei ehkä kaiken sen vaivan arvoisia. Todettakoon, että helpommalla pääsee, kun ostaa ravunpyrstöjä suoraan tiskiltä. Kyllä sitä kerran vuodessa voi silti tulevaisuudessa rapujuhlia pitää, juhlathan ovat aina kivoja! 

 

Viikonloppu oli muutenkin oikein rentouttava. Hyvää ruokaa; oon aika onnekas, että anoppi on niin hyvä kokki! Anoppilassa ei pääse kyllä nälkä yllättämään. Tänäkin viikonloppuna pöydät notkuivat jos jonkinlaisia herkkuja. 

Jos pikku paasto tähän viikon alkuun.. 

 

Pitkiä yöunia, päiväunia unohtamatta. Oon aina ollut hyvä nukkuja. Nukun paljon ja aina kun siihen on mahdollisuus. Olen kuullut, että monet nukkuvat varsinkin loppuraskaudesta huonosti. Itseä onneksi tämä vaiva ei ole kiusannut. Vielä. Onhan tässä vielä aikaa tapahtua ennen h-hetkeä.. 

 

Frisbeegolfia. Oon viimeksi käynyt heittämässä varmaan viime syksynä? Joka tapauksessa siitä on paljon aikaa. L on intohimoinen fribaaja. Se varmaan asuisi kentällä jos sais päättää.

 

Alkuun jaksoin käydä L:n mukana heittämässä, mutta en enää viimeiseen vuoteen. Tykkään kyllä lajista, aina siihen asti, kun kentät pysyy puuttomina. Mun hermot ei ihan riittänyt, kun aina kuului vaan klops, klops. Ja väylän tulos vähintään +20. 

Ja tottakai mieheni hieman parempana kuin minä, tykkää käydä lähinnä näillä ’haastavilla’ kentillä. Jos lähden L:n mukaan, niin nykyään valitsen mielummin viereisen pururadan, jota sitten lähden kirmaamaan musiikit korvilla. Se on paljon enemmän mun juttu! Aika win-win tilanne siis, kuin molemmat saa tehdä sitä mistä tykkää. Ja ennen kaikkea sitä, missä on hyvä. Minäkö muka huono häviäjä.. Noo ehkä saatan omistaa pienen kilpailuvietin. 

 

Nyt kuitenkin päätin pitkästä aikaa lähteä oikein radalle L:n mukaan. Syystä että, Laitilan kenttä on todella helppo ja lähes puuton. Voin jopa sanoa, että oli kivaa pitkästä aikaa päästä viskomaan! 

Heitotkin lähtivät yllättävän hyvin lähes vuoden tauon jälkeen. Vaikka kaikenlaisesta liikunnasta ja urheilusta pidänkin, voinen todeta, että pari kertaa vuoteen on ihan sopiva annos fribausta mulle. 

On kyllä hienoa katsoa, mikä palo L:lla on lajiin ja miten paljon hän on siinä kehittynyt. 

 

Kaiken tässä viikonlopussa kruunasi vuokrattu palju pihamaalla. Siinä oli aika mukava lillua pimenevässä syysillassa. 

 

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

 

-Nina