Maxin ensimmmäinen leikkaus

Aiemmin kerroin blogissani, että meidän Maxilla on huulihalkio. Mun instagramin kuvista tätä ei näy, koska ollaan päätetty olla julkaisematta tunnistettavia kuvia Maxista, jotta hän saa siitä itse päättää myöhemmin haluaako näin. Muutenhan Maxin kuvia saattaisi löytyä iltapäivälehdistä, mun julkisuus taustan takia. Maxin huuli-, ien- ja suulakihalkion hoitoon kuuluu useampi leikkaus iän ja kasvun myötä, jotta hänestä sitten aikuisena ei näe, että sellaista on ollutkaan. Tähän meidän vauvavuoteen leikkauksia mahtuu kaksi, joista ensimmäinen on ensiviikon tiistaina. Hänen pikkuisen leveämpi hymy siis leikataan normaaliksi eli kyseessä on huulen- ja suulaenetuosan sulkuleikkaus. Hänen suuhunsa tulee siis useampia tikkejä, jotta halkio saadaan suljettua, mitään sieltä ei puutu. 

 

Maanantaina meidän pitää käydä ottamassa verikoe leikkausta varten. Saadaan syöttää Max vikan kerran ennen leikkausta yöllä klo 3.30, jotta maha ehtii tyhjentyä. Tiistaiaamuna hänet sitten leikataan ensimmäisenä potilaana Helsingin uudessa lastensairaalassa. Meitä pyydettiin olemaan paikalla leikkaus- ja anestesiaisastolla klo 7.15. Siellä hänet sitten puetaan sairaalavaatteisiin ja toinen vanhemmista voi saattaa hänet leikkausosastolle ja olla paikalla nukutuksessa kunnes hän nukahtaa. Sitten alkaa meidän plastiikkakirurgin työ. 

 

Onneksi Suomessa niin hyvä terveydenhuolto ja osaavia lääkäreitä ja hoitajia. Huuli – ja suulakihalkiokeskus HUSUKE täytti tänä vuonna jo 70 vuotta. Suomessa noiden hoito on siis keskitetty omalle osastolleen. Husuke on myös kansainvälisesti arvostettu keskus, johon tulee potilaita muualtakin maailmasta. Kyllä me siis ollaan hyvissä käsissä! 

 

Operaatiossa menee kuulemma useampi tunti. Eikä meidän kannata jäädä sairaalaan odottelemaan. Meille ilmoitetaan, koska toimenpide on ohi ja voidaan tulla takaisin. Sitten toinen meistä voi mennä heräämöön Maxin luokse kunnes hän herää. Siinäkin voi mennä jopa pari tuntia tai kauemmin jos jatkaa päikkäreillä uniaan. Sitten siirrytään osastolle kuudenteen kerrokseen toipumaan. Johon jään Maxin kanssa useammaksi päiväksi kunnes meidät kotiutetaan. Vain toinen vanhemmista saa jäädä osastolle, joten Juhon täytyy nukkua yöt kotona. Osastolla ei onneksi ole tiettyjä vierailuaikoja, joten hän saa olla meidän kanssa siellä koska haluaa. 

 

On aika sydäntä raastavaa aiheuttaa omalle kullannupulle kipua tuollaisella. Tottakai mä ymmärrän, että tietynlainen pakko se on, jotta varsinkin saadaan huuli paikattua. Myöhemmin tuo saattaisi vaikuttaa myös puheeseen ja toki syömiseenkin. Tosi jännittävää, koska en ole itsekään ollut koskaan nukutettuna. Eniten jännittää kuitenkin leikkauksen jälkeinen aika, koska suu on varmasti kipeä. Meidän täytyy opetella varmaankin syömään leikkauksen jälkeen ”uudelleen”. Toivottavasti hän alkaa nopeasti syömään uudelleen tuttipullosta ja nukkuu yönsä edelleen hyvin. 

 

Tältä leikkaussuunnitelma kaikki nyt tähän mennessä kuulosti. Hyvin jännittävää ja ollaan kyllä kummatkin aika herkistyneitä kun ajatellaankin vain tuota leikkausta ja sitä, että Maxin söpöt kasvot hiukan muuttuvat. Tulee kyllä ikävä tuota hymyä! Kyllä siihen varmasti nopeasti myös tottuu. Kerron teille sitten myöhemmin miten leikkaus meni ja miten toipuminen lähtee käyntiin. 

 

Paljon olen saanut apua tulevaan leikkaukseen tästä blogista, jonka kirjoittaja on käynyt läpi samoja asioita aiemmin.

 

img_0027.jpg

Rakkaudella, Ninnu

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *