Aika menee hurjaa vauhtia eteenpäin vauvan kanssa ollessa ja päivät, viikot ja nyt kuukaudetkin vain kiitävät ohitse, sillä meidän pieni käärö on jo 2,5 kk! Olimme vain yhden kokonaisen vuorokauden synnytyssairaalassa, joten kotiinlähtö tuntui jännittävältä. Toisaalta olimme osastollakin hoitaneet vauvaa ihan kahdestaan ilman apuja. Synnytysosastolla oli paahtavan kuuma, koska oli juuri ne kovimmat helteet, joten oli myös helpotus päästä kotiin. Tulimme kotiin ja ihmettelimme pikkuistamme kantokopassa. Meitä oli ohjeistettu vaipanvaihtoon, napatyngän puhdistamiseen ja annettu kaksi puhelinnumeroa, joihin saisimme pari ensimmäistä viikkoa soittaa, jos tulee hätä tai kysyttävää. Toinen minun ja toinen vauvan tarpeisiin. Siitä alkoi uudenlainen arkemme.
Miten meillä syödään ja nukutaan?
Vauvaa oltiin ruokittu syntymästä saakka tuttipullolla, johon vesihauteessa lämmitettiin 20 milliä maidonkorviketta kahden tunnin välein. Hän sai synnytyssairaalassa luovutettua maitoa, koska sitä ei itseltäni tullut. Imetykseen en siksi juurikaan saanut edes opetusta. Luulen, ettei maitoa tullut minulta juuri sen verenhukan ja alhaisen hemoglobiinin vuoksi, jonka synnytys mulle aiheutti.
Maito alkoi nousemaan vasta viidentenä päivänä. Maidonnoususta oli leikki kaukana. Mun jo valmiiksi ihan liian iso rintavarustus mielestäni triplaantui ja niistä tuli mun pään kokoiset, yhtään laittamatta värikynää. 😀 AUTS! Se sekä nauratti että itketti.
Lukuisista yrityksistä, vinkeistä tai tissikuiskaajista ja mahtavasta maidonnoususta huolimatta en onnistunut imetyksessä, koska en saanut maitoa herumaan (eli ulos rinnoistani) hänelle tarpeeksi. Vauvalla oli alusta saakka hirmuinen nälkä ihan koko ajan, jonka hän hyvin hyvin äänekkäästi aina ilmaisi. Voi naapuri parkoja 😀 Vauvalle tuli myös joka kerta hirmuinen rintaraivo rinnallani, kun maitoa ei heti hänelle suihkunnut. Olihan hän tuttipullosta tottunut ensimmäiset päivät syömään, josta maitoa tuli riittävästi. Tunsin itseni hyvinkin turhaksi.
Koitin myös pumpata hänelle maitoa. Se teki nänneille aluksi todella kipeää, mutta hyvin nopeasti siihen kyllä tottui. En saanut pumpattua kuin 50-80ml päivässä, vaikka pumppasin kaksi viikkoa jopa kahdeksan kertaa päivässä. Kun Juho meni takaisin töihin, minulla ei yksinkertaisesti riittänyt tuohon pumppailuun kädet eikä aika, joten luovutin. Mielestäni se on aika mahdotonta vauva sylissä ja sitä syliä hän vaati ihan jatkuvasti. Mun nännit oli siis yhtä hyödyttömät kuin vauvan isän, vaikka mut piti olla siihen luotu. Pääasia kuitenkin oli, että vauva söi hyvin ja kasvoi, eikä paino päässyt tippumaan. Maidon tulo ja tihkuminen loppui kokonaan yllättävän nopeasti, vaikka sitä aluksi tihkui kun vauva itki läheisyydessäni.
Olen hävennytkin sitä etten lopulta pystynyt imettämään häntä. Asia on ollut tällä viikolla esillä, koska on imetysviikko. Olen suurelta osin päässyt jo yli näiden kuukausien aikana siitä, että meidän vauva juo korviketta tuttipullolla enkä häntä pystynyt imettämään. Mutta silti olen välillä miettinyt jääkö hän jostakin paitsi, jääkö siteemme vaillinaiseksi ja olenko äiti ollenkaan, kun en pysty ruokkimaan lastani.
Korvike ja tuttipulloruokinta aiheutti alussa vatsanväänteitä, mutta onneksi Juhokin pystyi syöttämisessä nyt sitten auttamaan. Meillä oli alusta saakka sellainen jako, että minä syötin yöt ja hän sitten auttoi päivisin. Toki, Juhon mennessä töihin apua oli lähinnä vain saatavilla viikonloppuisin ja iltaisin. Minun mielstäni jako on toiminut kuitenkin hyvin, koska äitihormoneilla unen tarve oli uskomattoman vähäinen, kun taas Juho raukka oli öisin aivan kuistilla. Olisi jopa vähän pelottanut antaa yöllä vauvaa hänen hoitoonsa. Alun jälkeen korvikkeen määrä on nostettu 80-125 milliin riippuen kuinka pitkät unet on takana.
Syöttämiskertoja on vuorokaudessa 9 ja päivisin hän on edelleen tykännyt syödä kahden tunnin välein, mutta yöllä herää syömään klo 9 jälkeen puolen yön aikaan sekä puoli neljän ja viiden välillä ja sitten kuuden ja kahdeksen välillä. Hän siis nukkuu hyvinkin pitkiä pätkiä öisin ja olen saanut nukuttua niin hyvin, että olen pääsääntöisesti hyvin energinen. Puolentoista kuukauden ikäiseen saakka vauva nukkui useimmiten syöttämisten välillä. Nykyisin hän nukkuu pääsääntöisesti muutaman päiväunet vain aamupäivällä ja iltapäivästä. Muuten hänelle on jatkuvasti keksittävä tekemistä.
Alussa kahden viikon ajan vauva nukkui vieressäni unipesässä, ei siis keskellämme, koska pelkäsin Juhon liiskaavan hänet. Juho ei siis herännyt alussa öisin edes vauvan itkuun 😀 Huomasin kuitenkin, etten nukkunut kovin hyvin, koska jouduin nukkumaan vain toisella kyljelläni ja kaikki voi varmaan kuvitella kuinka puutunut toinen kyljeni siitä oli. Siirsimme hänet nukkumaan samaisessa unipesässä aivan sängymme vieressä olevaan rottinkiseen ensisänkyyn, jossa hän on siitä saakka nukkunut yönsä hyvin tyytyväisenä. Se tuntui kuitenkin aluksi vähän pahalta, kun joku niin pieni oli yksin omassa sängyssään, mutta oli kyllä loistava ratkaisu. Nukun edelleenkin toinen silmä auki öisin, mutta onneksi olen olympiatason nukkuja, joten pystyn nukahtamaan välittömästi syöttämisen jälkeen uudestaan ja nukkumaan aina kun siihen on mahdollisuus jos olen väsynyt.
Kuka vaihtaa vaippaa ja miten vatsa toimii?
Vaipanvaihdossa Juhosta kehkeytyi jo synnärillä ihan mestari kun taas itseä niin pienen käsittely aluksi vähän jännitti. Juho oli myös vaihtanut vaippaa ensimmäisinä päivinä enemmän, koska minulle laitetut tikit antoivat oman haasteensa liikumiseen ja olin hieman heikkona verenhukasta. Vaippaa vaihdettiin aina 2-4 tunnin välein ja vauva on myös pääsääntöisesti kakannut vain kerran päivässä. Yksi tärkeä osa alussa oli tarkkailla vauvan kakan ja pissan laatua ja sitä kuinka usein vauva teki tarpeensa. Pidimme kirjaa syötöistä, kakasta ja pissistä . Ne ja kirjanpito oli hyvinkin tärkeää ensimmäisinä viikkoina. Mielestäni tuo kirjanpito on auttanut suuresti rutiinien luomisessa, jotka meillä on ollut mielstäni jo kahden ensimmäisen viikon jälkeen hyvin samanlaiset. Toki kirjanpito ei voi olla maidon määrästä niin tarkkaa, jos imettää, koska ei tiedä kuinka paljon vauva saa maitoa.
Miten meidän päivät sitten menee?
Paljon on istuskeltu sohvalla vauva sylissä ja syöty ja nukutettu siinä syliin. Sen perinteisen syömisen ja nukkumisen välissä vauvan kanssa olo on vaipanvaihtoa, juttelua ja nukuttamista ja välillä käydään pesulla ja sit taas sama alkaa alusta. Olen katsonut siitä sohvalta PALJON televisiota ja Netflixiä.
Alussa vauva ei suostunut olemaan rattaissa, ei autossa eikä kantorepussa. Maha oli jatkuvasti vähän kipeä ja itku oli herkässä. Itku ei onneksi alussakaan ajoittunut kuin päiväsaikaan, joten yöt sai nukkua rauhassa. Päivisin ei kuitenkaan tehnyt mieli kovin paljon poistua huutavan vauvan kera kotoa, mutta silti sitä harjoittelin. Se oli tarkkaan ajoitettua syöttöjen välissä ja vaati hyvät valmistelut.
Nyttemmin vauva on tosi helppo, hyväntuulinen, nukkuu hyvin eikä turhaan itke ja kitise, kun on maha täynnä, röyhtäytetty ja vaippa on suht kuiva. Jos kaikki noista on kunnossa usein väsymys on se mikä vaivaa. Välillä tuoväsymystä seuraan iltaisin esiintyvä iltakiukku, kun meidän vauva ei usein enää malta nukkua päivällä. Edelleen ajoitan ulos lähtemisen heti syöttämisen jälkeen ja teen sitä varten kaiken valmiiksi.
Takuu varma keino on kuitenkin nukuttaa niin, että laitan vauvan meidän sänkyyn ja menen itse viereen nukkumaan, usein myös kylpy auttaa häntä nukahtamisessa. Hän myös nykyisin nukahtaa ja rauhoittuu usein vaunuihin ja kantoreppuun.
Milloin sitten ehdin syömään itse, käymään suihkussa ja laittautumaan ja mitä apuvälineitä käytän? Alussa kävin suihkussa ja söin vain sillä aikaa kun vauva nukkui. Nykyisin hän viihtyy suihkun ajan kylpyhuoneessa sitterissa suihkutteluani seurailen. Samoin voin pestä nopeasti hampaat ja meikkailla, jos tarpeen. Hänestä tulee tätä vauhtia kosmetologi. Usein pystyn myös syömään sillä aikaa, kun hän viihtyy puuhamatollaan tai sitterissä.
Toki päikkäreiden aikana pystyy saamaan enemmän aikaiseksi, mutta olen käyttänyt niitä myös itse nukkumiseen, koska myöhäiset illat ovat omaa aikaani. Ja kyllä meillä on sänky pedattu ja sälekaihtimet avattu viimeistään iltapäivään mennessä. En ole useinkaan joutunut laiminlyömään siivoamista, mutta joskus tavarat eivät ole hetkellisesti kiireen vuoksi löytäneet oikeille paikoilleen. Nämä asiat jätän kuitenkin kiireessä viimeiselle sijalle.
Olen ehtinyt myös näkemään ystäviä yhdessä vauvan kanssa ja noin viitisen kertaan olen malttanut jättää vauvan isän kanssa kahden illaksi ja päivällä olen muutaman kerran käynyt kaupungilla asioilla. Koko yötä en ole ollut erossa. Ollaan käyty myös mökillä, jossa ei ole juoksevaa vettä. Vauvan kanssa tekeminen ja kotoa lähteminen tuo tottakai jonkin verran enemmän haastetta, mutta pitää vain uskaltaa. Meidän vauva on käytöksellään minut monta kertaa yllättänyt.
Kaikki ei todellakaan aina mene niin kuin itse olisi alunperin suunnitellut ja uskon, että meillä on kaikilla omat vastoinkäymisemme. Tässä sen enempää niihin omiin vastoinkäymisiin menemättä, mutta tuo imettäminen oli yksi niistä. Meille on aina ollut tärkeää puhaltaa yhteen hiileen ja mennä positiivisen kautta huumorin voimalla.
Mistä meidän pitää olla vauva-arjessamme kiitollisia?
1. Äitiyshormonit.
2. Olen olympiatason nukkuja.
3. Max on tyytyväinen vauva nukkuu hyvn öisin ja menee syömisen jälkeen heti nukkumaan ja tykkää seurailla hieman etäämmältäkin mitä ympärillä tapahtuu.
4. Juho tekee hyvää ruokaa ja pitää ruuanlaitosta ja kaupassa käymisestä, näin äidillä on jääkaapissa ruokaa ja Maxilla korviketta.
5. Meillä on lähes alusta saakka ollut hyvä toimiva rutiini.
Rakkaudella, Ninnu
