Raskausaika

Raskausajasta voisin kertoa vaikka kuinka paljon, mutta aloitetaan nyt tälläisellä kevyellä katsauksella mun raskausaikaan. Tälläisen pätkän ehkä vielä jaksatte lukeakin. 🙂

Marraskuun lopussa huomasin kuukautisteni olevan myöhässä ja tein työpäivän jälkeen raskaustestin kotona. Juho oli Oslossa, soitin äidille ensin uutiset. Olisin halunnut yllättää Juhon viikonloppuna kasvotusten, mutten pystynyt pitämään päivää kauemmin uutisia sisälläni. Näytin sitten lopulta testiä Facetimessa. Se oli yllätys meille kummallekin vaikkei sitten toisaalta ollutkaan. Aina se positiivinen tulos varmaan kuitenkin jotenkin yllättäen tulee. Olin tuolloin jotakuinkin viidennellä viikolla. Soitin neuvolaan seuraavana päivänä varatakseni neuvola-ajan, josta kehotettiin lähinnä vitamiinien syöntiin. Enhän mä ollut mitään tajunnut tosiaankaan syödä. 

 

Ainiin ja jos en olisi ymmärtänyt epäillä raskautta kuukautisten pois jäämisen vuoksi, niin olisin huomannut sen kyllä silti. Oli nimittäin aika hektinen tuo viime vuoden syksy. Mutta siis toinen ilmiselvä oire oli aivan jäätävä tissikipu! Ei kai sitäkään tule kaikille. Oli SIIS vältettävä tuntemattomien ihmisten halailua ja mahallaan nukkumista tuosta syystä  jo ihan alkuraskaudesta. 😀 Haha.

 

Aika nopeasti raskaustestin jälkeen alkoi järkyttävä väsymys. Tuntui, että olisin voinut nukkua pari vuorokautta putkeen. Hädin tuskin selvisin töistä kotiin, kun meinasin kymmenen minuutin kotimatkan aikana nukahtaa kävellessä. Voitte kuvitella, että urheilu jäi kyllä toiselle sijalle. Tämä tälläinen karmea väsymys  jatkui ihan 16. raskausviikolle saakka. Väsymyksen rinnalla oli jatkuvaa päänsärkyä, johon Panadolilla ei ollut mitään tehoa. Ei se ole tosin auttanut mun särkyihin juuri aiemminkaan niin jätin muutaman kokeilun jälkeen ne ottamatta.

 

Huonovointisuus mulla pysyi poissa kun vaan söin kolmen tunnin välein. Söin tuolla tahdilla siis kaksi aamupalaa ennen klo 11 lounasta. Tahti jatkui iltaan saakka paitsi, että nukuin väsymystäni klo 18-23 ja sitten heräsin syömään ja uudelleen nukkumaan.

 

Syöminen: Erikoista ehkä muiden mielestä, muta mun teki mieli kaikkea ihan samaa mitä aina ennenkin. Marjoja ja hedelmiä, joista yleensä koostuu puolet ruokavaliostani normaalistikin. Söin niitä Juhon mukaan kuitenkin vielä enemmän kuin normaalisti. Kana jostain syystä hiukan ällötti. Puolen välin jälkeen minun alkoi tehdä mieli muusia ja lihapullia, vispipuuroa…kaikkia lapsuudenlempiruokia. Ja leivoksia ja pullia. Kyllähän ne mieliteot välillä meni vähän herkkujen puolelle kun pääsi kova nälkä yllättämään. Vältyin onneksi aika hyvin närästykseltä, mutta koin muutamana päivänä niin voimakasta närästystä, että närästys on kyllä raskausvaivoista ehkä se pahin.

 

Ruokavaliossa tai mielihaluissa ei muuten ollut mitään kovin erikoista. Raskauden alussa kuitenkin joutui aika paljon tottumaan erilaisiin ruokailutottumuksiin kun moni suosikkiraaka-aine (esim raaka kala, pehmeät juustot yms) eivät olleetkaan enää sallittujen listalla. Matka Filippiineille kolmannella kuulla oli ehkä se se opettavaisin kokemus, kun ruoan alkuperästä, säilytyksestä yms tuoreudesta ei juuri ollut takuita. Muistan kun yhtenä päivänä olimme varanneet venematkan naapurisaarille ja miehistö ystävällisesti valmisti matkalla meille kanaa, porsasta ja riisiä – siinä sitten ihmeteltiin kun moottorin välittömässä läheisyydessä kokki/konemies pesi auringonlämmittämiä lihoja likaisin käsin likaisen näköisessä äyskäri-ämpärissä:) 

 

Kuvia Filippiineiltä. RV 16. Raskaus ei oikeastaan näkynyt vielä. Turvotusta ehkä iltaisin. Tuolla keskimmäisessä kuvassa näkyy myös tuon venematkan paatti.

 

Jännittävää sinänsä kun olin saanut kuulla, että alkuraskaus varsinkin on tunteiden vuoristorataa. Mulla raskaushormonit vaikutti niin, että hiukan työstressista välillä hermoheikista ihmisestä tuli lauhkea kun lammas. Mä tunsin siis oloni ja fiilikseni koko raskauden ajan niiiiin uskomattoman rauhalliseksi. Olin niinku aivan ZEN. Oli oikeesti ihanaa! Myös useampi ystävä huomasi saman muutoksen ja sanoi että raskaus sopii mulle. I agree!

 

Nukkuminen: Mulla on aina ollut ihan uskomattoman hyvät unenlahjat. Raskauden myötä siihen ei tullut muutosta, mutta hormonien myötä minusta kuoriutui aamuihminen. Ennen nukahdin puolen yön jälkeen ja heräilin silloin kun oli ihan pakko. Raskauden aikana nukahdin pakosti ennen kymmentä ja heräisin ennen kuutta :D  

Mun piti hommata joku koko vartalotyyny nukkumiseen, mutta se sitten jäi, kun nukuin ihan hyvin, vaikka loppuraskaudesta se oli suht mielenkiintoista. Parissa vikassa kuussa en voinut olla selälläni hereilläkään ollessa kovin pitkään kun jokin hermo oli pinteessä vauvan painon alla. Vikoilla viikolla jopa kylkiasennossa huomasin samaa. Se oli aika tuskaista. 

 

Loppuraskaudesta mua vaivasi lähinnä ihan karmeat jalkasäryt. Heti kun muka käveli hiukan pidemmän matkan niin mun jalan pohjat teki niiin uskomattoman kipeää. Sanoivat neuvolassa, että liittyisi siihen, ettei mun jalat kestä muutamassa kuukaudessa tullutta 15 lisäkiloa. Weird. Mun ei siis ilmeisesti kannata lihota noin niinku muutenkaan tai jaloista tulee niin kipeät, että kuljen kaikki autoa pidemmät matkat autolla. Ja vikoilla viikolla kesän lämmössä, mun jalat turposi nesteestä ihan valtavasti. 

 

Haha ! Tässä kuvassa mulla oli ollut korkkarit jalassa, joissa oli ohuet remmit ennen varpaita ja nilkoissa.Pidin niitä kunnes en voinut enää pitää :D Eikö näytä pahalta!! :D Pidin suurimman osan raskauden vikasta kolmanneksesta flipflopeja.

 

Kävin muutamaan kertaan raskauden aikana myös osteopaatilla. Suosittelen sitä niiin lämmöllä. Raskauden aika mulle tuli pari kertaa aika erikoisia jumeja, mitä mulla ei oo aiemmin ollut. Sain esim. fasettilukon selkääni ja iskiaksen. Uskon, että hormoneilla ja sillä nukkumismäärällä, jota harrastin alkuraskaudesta oli jotakin vaikutusta asiaan. Ne oli ehkä vähän erikoisempia, mutta hoitivat kevyesti myös mun päänsäryn, lantion liitoskivut ja hartioiden jumit pois. Helsingissä suosittelen Osteopatiakeskus Valoa. Heillä siellä ainakin pari raskauteen erikoistunutta, joilla kummallakin kävin Laura Lee Kauppila ja Erja Syvänne. Eikä oo leidit mikään maksettu mainos. Noi naiset sai mun päänsäryn pois ja liitoskivut tiehensä, joka kerta ja vaikutus kesti piiitkään.

 

Kaikki varmasti voi yhtyä siihen, että raskausaikana pukeutuminen on vähintäänkin aika mielenkiintoista. Alkuraskaus talvella meni lähinnä peitellessä raskautta, ettei kukaan huomaisi ennen kuin sen itse haluaa paljastaa. Koko ajan tuntui, että joku huomaa töissä, vaikka ajatus oli naurettava, koska olin niin hoikka enkä muutenkaan käytä ihan kovin tiukkoja vaatteita.

 

Pukeutuminen kasvavan mahan kanssa oli ensin hankalaa, mutta vähitellen alkoi sujua. En käyttänyt raskausaikana lainkaan äitiysvaatteita, lukuunottamatta H&M mustia mama sukkahousuja. Kaikki vaatteet oli ihan normaaleja vaatteita. Käytin ensin kaikkia housuja niin, että minulla oli kumilenkki vyötärön jatkeena. Sitten siirryn hameisiin ja vähitellen kaikki töihin soveltuvat hameet lyheni mahan kasvaessa niin, ettei menty ihan pankkipukeutumisen rajoilla enää. :D Asiaa ei auttanut, että mulla on pitkät jalat niin kaikki mekot näyttää muutenkin hävyttömän lyhyiltä. 

 

Onneksi tuli kesä ja kesäloma ja sitten äitiysloma niin sai jättää pankkipukeutumisen taakseen. En oo vielä muutenkaan seitsemänkään vuoden pankkivuoden jälkeen löytänyt töihin tarpeeksi siistiä omaa tyyliä pukeutua töihin. Mun pylly vaan näyttää ihan liian rivolta tiukassa kynähameessa ja näytän ihan liian tädiltä normaalissa housupuvussa. :D

 

Omaksi harmikseni olen aika vähän dokumentoinut kuvilla tuota alkuraskautta. Loppuraskautta kohden alkoi olla niin paljon energiaa, että kuvamateriaalia on enemmän. Instagramissa mulla on aika hyvät muistot tallennettuna tarinana, mutta sekin alkaa vasta kahta kuukatta ennen laskettua. Jäin silloin kesälomalle duunista ja jatkoin sitten siiten suoraan äitiyslomalle. Raskausaika oli jotakin niin unohtumatonta! Voisin kehua, että mulla oli suht helppo raskaus, vaikkakaan en voinut urheilla ollenkaan ensin väsymyksen vuoksi ja sitten ennen aikaisten

 supistelujen takia. Oli pelko, että pikkumies olisi tullut ennen aikojaan. Siksi minulta ei löydy kerrottavaa urheilemisesta raskausaikana. Ja tuosta syystä mulle tuli raskausaikana kokonaisuudessaan lähes 20 kiloa. Suosittelen siis kyllä urheilemista :D  Jännä kyllä, mutta raskausaikana tunsin itseni kauniimmaksi kuin koskaan ennen !

 

Kuvat vikalta kolmannekselta:

RV 29 raitahousuissa, RV 32 värikäs kuva, RV 34 pallojumpsuit ja RV 35 mekossa. Vikassa kuussa tuli kilo painoa lisää viikossa ja maha alkoi kasvamaan nopeasti suoraan eteenpäin. Alin kuva RV 37.

 

Rakkaudella, Ninnu