Synnytyskertomus

Oman 32-vuotissyntymäpäiväni kunniaksi kerron teille nyt vihdoin miten miniherra numero kahden synnytys alkoi, meni ja eteni. Vertailun vuoksi Maxin synnytyskertomus ihan tiivistetysti:
Max syntyi viikon etuajassa, spontaanisti. Ekoista supistuksista meni noin 13 tuntia. Ponnistusvaihe ei kestänyt kauaa, mutta kätilö päätyi tekemään episiotomian. Kaikki meni mielestäni oikein hyvin. Olen siis kirjoittanut Maxin synnytyksestä aiemmin oman kertomuksensa, jos haluatte käydä lukaisemassa 😉

Sitten itse asiaan! 🙂  Mulla ei oikeastaan ollut minkäänlaisia synnytyksen alkamistuntoja eikä supistuksia vain raskas olo aina iltaisin jo toista viikkoa. Laskettu päivä oli ohitettu muutama päivä sitten ja Max oli syntynyt spontaanisti viikkoa ennen omaa laskettua aikaansa. Olin valmis synnyttämään, sillä Juho oli sopinut pitävänsä Maxilta käyttämättä jääneet kaksi isyysvapaaviikkoa alkaen maanantaista 4.5. Kyselin instagramissani seuraajiltani hyviä vinkkejä synnytyksen käynnistämiseen. Erilaisten liikkumismuotojen lisäksi joita olin jo kokeillut ehdotettiin taatelien ja tuoreen ananaksen syömistä sekä vadelmanlehtiteen juomista. Päätin kokeilla! Silloin laskettuun aikaan oli siis muutama päivä. Liekö näistä ollut apua sillä..

Lauantaina 2.5: (kolme päivää lasketun ajan jälkeen)

Klo noin 22.40
Tunsin ensimmäisen kunnon supistuksen. Heti ensimmäisen jälkeen tiesin, että nämä on niitä oikeita supistuksia, mutten tiennyt mahtavatko jatkua. Niitä kuitenkin alkoi heti tulemaan tasaisesti ensin noin 5 minuutin välein. Ne olivat ihan siedettäviä. Huipun saavutettuaan ne hävisivät kokonaan ja supistusten välillä pystyi aina hyvin rentoutumaan. Pyysin Juhoa soittamaan vanhemmilleen, jotta tulisivat Maxin kanssa meille yöksi.

Klo 00:30
Takana melkein pari tuntia säännöllisiä supistuksia muutaman minuutin väleillä Soitin synnytysosastolle kysyäkseni joko minun pitäisi tulla. Synnyttäjien päivystysnumerosta mukava nuori nainen kyseli rauhallisesti voinnistani ja sanoi, että tietäisinkö supistuksista, koska pitäisi tulla, koska en ollut enää ensikertalainen. Sanoin, että ehkä olen vielä kotona niin synnytys olisi varmasti käynnissä ja puoliso pääsisi heti mukaan.

Klo 1:15
Naureskelimme Juhon ja hänen vanhempiensa kanssa, että koskahan sinne mahtaa viitsiä lähteä. Muut paitsi minä olivat sitä mieltä, että kannattaisi lähteä jo. Pelkäsivät varmasti, että vauva syntyy eteiseen 😅 Muutaman napakamman supistuksen jälkeen olin samaa mieltä ja ilmoitin synnärille, että nyt tullaan. Minut toivotettiin tervetulleeksi.

Klo 01:45
Juho jätti minut HYKSin naistenklinikalle eteen ja jouduin kyykkimään jo siinä kohtaa maassa kunnes pystyin taas kävelemään. Juho lähti parkkeeraamaan autoa ja itse menin ilmoittautumaan. Jouduin odottamaan ainakin vartin ennen kuin minut haettiin, sillä supistuksia ehti tulla ainakin kaksi kymmentä joiden aikana kyykin maassa.

Noin klo 2:00:

Kätilöni haki minut odotusaulasta ja kävelimme synnytyssaliin tarkistamaan tilanteen, jotta Juho pääsisi mukaan jos synnytys olisi tosiaankin käynnissä. Ja olihan se, olin kuusi senttiä auki!

Kätilö kyseli synnytystoiveistani ja sanoi, että vauva ei ole vielä laskeutunut ja on aika korkealla, jolloin synnytyksessä saattaa vielä kestää. Kerroin, etten ole lääkkeellistä kivunlievitystä vastaan, mutten koe sitä välttämättä tarvitsevani. Halusin jumppapallon ja ilokaasua, mutta sit ei enää auttanut ilokaasu eikä jumppapallo, kun lapsivedet ja tulppa poksahti siihen jumppapallolle varmaan about puol kolme, sit alkoi supistukset tuntumaan. Jouduin hiukan jopa huutaa ääneen, joka supistuksella vaikka olin ihan maksimi ilokaasuissa ja upotin kynteni Juhon käteen, jotenkin tuntui et siitä ois apua. :D Halusin epätoivoisesti epiduraalin. Kätilö tsekkas tilanteen ja hämmästyi itsekin, koska vauva oli laskeutunut tosi nopeasti. Hän kysyikin, että haluaisinko tai tunnetko tarvetta ponnistaa, koska ei ehkä ehditä laittamaan epiduraalia. En edes tiedä koinko tarvetta ponnistaa, koska halusin kivunlievitystä niin kovasti :D

Onneks just vielä ehdin saamaan spinaalin, johon kätilö sitten vaihtoi epiduraalin. (koska epiduraalissa kestää kauemman, että alkaa vaikuttaa.) Sain ehkä 20 minuuttia nauttia olosta ilman supistuksia, kun tunsin, että nyt todellakin tunnen tarvetta ponnistaa ja myös aloin tuntemaan vaimeita supistuksia.
Ponnistusvaihe kesti noin 12 minuuttia. Kätilö antoi koko ajan ohjeita et nyt himmaa ja nyt kaikki peliin. Ja tein työtä käskettyä hyvin keskittyneesti, kunnes hän oli viimein ulkona tasan klo 4!

Täytyi kyllä kiitellä tuota ihan huikeata kätilöä tuosta suorituksesta, sillä hän oli ohjaillut ulos varsin näppärästi 4430 grammaa ja 52 senttiä, jonka päänympärys oli 37cm. Huh hei! Eikä tullut tikkejäkään ollenkaan ☺️ Oon ihan varma, että se oli hänen ansiotaan, sillä tällä kertaa pystyin jopa hiukan tajuamaan mitä ponnistusvaiheessa tapahtui.

Koska tämä minimies oli varsin isoposkinen ja kilon potrampi poika kuin Max ja minulle oli diagnosoitu raskausdiabetes, vauvan sokereita päätettiin seurailla pidemmän aikaa vaikka näyttivät hyvältä ja minun sokeriin olivat raskausaikana erittäin täydelliset. Saimme viettää Juhon kanssa neljä tuntia synnytyksen jälkeen synnytyssalissa ja syödä aamupalan, kunnes minut ja pienikäärö tultiin hakemaan pyörätuolilla osastolle ns.salonkiin, jossa pitää hetki odottaa ennen kuin siirretään potilaskuljetuksella perhepesähotelliin. Juho siis joutui lähtemään kotiin Korona- ohjeistuksen vuoksi ennen osastolle siirtymistä.

Vuorokauden aikana sokerit näytti hänellä tosi hyviltä ja oma olo oli loistava, joten pääsimmekin sitten jo heti seuraavana päivänä ennen puoltapäivää kotiin! Juhon vanhemmat hakivat minut ja vauvan, joten jälleennäkeminen uuden tulokkaan kera Maxin kanssa kotona oli hyvin tunteellinen hetki. Mutta siitä sitten lisää seuraavassa postauksessa! Koska tämä synnytys oli hurjan nopea käänteissään ja kesti vain viisi tuntia, ei tästä tapahtumasta ehditty ottaa juurikaan kuvia.

Annoin meidän kätilölle täyden kympin, kun minulta kyseltiin synnytyskokemuksesta kotiinlähtötarkastuksessa, koska kaikki oli mennyt niin hienosti itse ponnistusvaiheessa ja olin säästynyt tikeiltä ja episiotomilta. Paljon on kyselty postausta myös palautumisesta, joten sellainenkin on tulossa :)

Rakkaudella, Ninnu