Löysin itseni ulkoiselta maalta
Minulla on sellainen vaiva, että tupsahdettuani ulkomaan kamaralle rentouttavalle turistilomalle en ole ollenkaan kiinnostunut tärkeistä nähtävyyksistä. Herätän suoranaista närkästystä ja avointa paheksuntaa matkaseurueessani, koska minua ei erityisesti kiinnosta virallisesti olennaiset asiat.
En ole aina ollut viallinen. Muistan ne reissut, kun määrätietoisesti kyynärpäät yläviistossa sivakoin eteenpäin Lontoon ihmeiden äärellä, saadakseni mahdollisuuden ottaa tärkeitä kuvia rakennuksista, joista löytyy miljoonia kuvia googlettamalla. Pariisissa sieluni vaurioitui, koska tajusin, ettei meillä ollut aikaa kiivetä Eiffel-torniin. Kölnissä vietetyn pitkän kesän jälkeen todellakin hävettää myöntää, etten koskaan käynyt tuomiokirkossa. Kävelin siitä ohi parhaimmillaan toistakymmentä kertaa päivässä. Korjasin virheeni juoksemalla muissa kaupungeissa tomerasti nähtävyyksiä metsästäen.
Mutta ensimmäisen kerran oikein tosissaan se iski keväällä. Matka Istanbuliin. Apunamme ja ilonamme kaksi paikallista opasta, vain muutama päivä aikaa. Vanha minä olisi varautunut matkaan lukemalla top-kohteet ja kirjoittamalla ne to do-listaan. Tekemällä selväksi heti ensimmäisenä päivänä, että nämä pitää kuitata, muuten ei ole takaisin menemistä.
Minä en tehnyt mitään! En mitään. Olin tietoinen, että jotain vanhoja moskeijoita siellä lojuu ja ehkä muutakin historiallista. Itse halusin vain kiertää valtavaa kaupunkia ja nuuskia ilmaa (tein sitä ihan kirjaimellisesti, tuoksui niin ihanasti kesä, kun Suomessa oli silloin vielä lunta…). Kiersimme kyllä innokkaan seurueen kesken nämä tärpit, mutta itse taisin vähän huolimattomasti keskittyä kohteisiin. Laiskasti kuvasin pari pytinkiä, mutta muuten keskityin napsimaan otoksia katujen kingeistä, eli kissoista ja koirista, ihanista hedelmäkojuista, katutaiteesta, taloista, rantakivistä… Jälkeenpäin oikein jännitti, että jäikö näistä nyt mitään muistoksi mainittavaa. Kyllä jäi.
Reissun tunnelmasta jää parhaat muistot, kun ottaa kuvia niistä pienistä asioista, jotka hihityttää tai kummaksuttaa. Jos matkaoppaan listalla sijaitseva rakennelma herättää suuria tunteita, se kannattaa kuvata. Jos kamera käy pelkästä suorittamisen tarpeesta, jätä tilaa hauskemmille kuville. Kissat eivät petä koskaan.
