Yhteinen uintiharrastus

Olen alkanut harrastaa uintia, vieläpä säännöllisesti. Olen aina ollut ihan hyvä uimaan, koska opin taidon jo pienenä ja kävimme tosi usein uimassa perheen kanssa. Sen sijaan olen aina ollut huono tekemään asioita säännöllisesti. 

IMG_7790_1.jpg

Tämä putkenpätkähylly pesuhuoneessa on muuten tosi hyvä. Kylpytakinkin siihen saa jos laittaa ensin puolet kylpytakista yhteen putkenpätkään ja loput seuraavaan. 

 

Aloitin uinnin nyt vähän puolivahingossa, sillä tulin laittaneeksi lapseni uimakouluun. Hän olisi halunnut tanssikouluun mutta mikään lähiseudulla alkava tanssi- tai temppukoulu (sekin olisi kuulemma käynyt) ei sopinut elämämme aikatauluihin, asuinpaikkaan tai budjettiin. Tein päätöksen hänen puolestaan sillä ajattelin, että tanssikouluihin ehtii kyllä myöhemminkin. Uiminen sen sijaan olisi hyvä oppia nyt mahdollisimman nuorena, varsinkin niin vilkasluontoisen lapsen kuin mitä hän on. Lisäksi asumme lähellä uimahallia. Sijainti ja ajankohta olivat täydelliset, budjetti ei niinkään. 

Raha on hyvä motivaattori monissakin asioissa ja niin tässäkin. Jos maksan 160 euroa pelkästään syyslukukaudessa siitä, että lapseni polskii uimaopettajan valvonnassa kerran viikossa puoli tuntia, niin suhtaudun tilanteeseen kuin sotaretkeen. Pakko ajaa miestä ja pois ei olla. Siellä seistään tukat ponnarilla altaanreunalla asennossa kun uimaope tulee noutaman. 

Ja siitähän se alkoi myös minun säännöllinen uintiharrastus. Uimakoulu alkaa minuutilleen tasalta ja loppuu minuutilleen puolelta. Pari kertaa olin vain saattajan roolissa, mutta puolituntinen omaa aikaa uimahallin kahviossa tuntui jostain syystä vain viideltä minuutilta. En ymmärrä miksi. Olin ajatellut lukevani romania, lakkaavani kynsiä, soittelevani pitkiä puheluita siskolle tai jotain muuta ylellisen tuntuista oman ajan viettoa. Mutta todellisuus oli parin minuutin tuntuinen some-hetki ja siitä lähti ajatus käyttää aika jotenkin järkevämmin.  

Ennen olen uinut halleissa noin 5-15 minuuttia kerrallaan, saunonut välissä ja sitten ehkä vielä 7 minuuttia lisää, siis ehkä. Tykkään tosi paljon uida, mutta en niin kauheasti uimahallin radalla. Ja se altaaseen pulahdus aluksi on kamala hetki. Vesi tuntuu ärsyttävän kylmältä joka kerta. Nyt kuitenkin ajattelin että no kokeillaan pystynkö uimaan sen koko puolituntisen ilman taukoja, saunomista ja valittamista. Ja pystyin! Tuli heti vähän sellainen himo että uinpa oikein kovaa, pystynkö vetään kilsan puoleen tuntiin? Ja pystyin! Vaikka ei ollut kyllä helppoa eikä tuntunut kivalle. Koville otti ja piti käyttää ihan koko 30 minuuttia kauhomiseen. Tavoitteeni on asettunut niin, että vähintään puoli kilometriä pitää uida, mutta joskus voi spurtata ja uida koko kilsan. Aika harvoin spurttaan, mutta koskaan matka ei ole jäänyt myöskään puoleen kilometriin. Useimmiten se on tainnut olla 800 metrin kieppeillä.

 

Olen jo monestisti uskaltautunut radalle joka on merkitty tekstillä ”Nopeat kuntouimarit”. Siellä ei pysty himmailemaan. On pakko lunastaa paikkansa nopeiden joukossa ja kaahata parhaansa mukaan. Aloitan aina sammakko-tyylillä, sitten kroolaan, uin selkää ja olen kehittänyt myös pari omaa uintityyliä. Tyylin vaihtelu on tärkeää jotta ei väsy ja jotta kropan eri lihakset saavat treeniä. Luovat tyylit kuuluvat luonnollisesti ”hitaiden kuntouimareiden” radalle jonka kyltti ilmoittaa maltillisessa muodossa ”kuntouimarit”. 

IMG_7780_1.jpg

Tällä radalla ei ihan kuka tahansa matti meikäläinen välttämättä pärjää.

 

Jokainen kerta on aina vähän erilainen vaikka alku onkin aina kylmä ja inhottava. Olen jopa ruvennut vähän varustehifistelemään. Korvatulpat hankin ensimmäiseksi koska en siedä syvälle korvaan menevää vettä. Sitten hankin toisetkin parempien toivossa vaikka eivät ne sitten paremmat olleetkaan, erilaiset vain. Ja nyt minulla on myös nenäklipsi jota käytän joka kerran vähän erilailla koska en tiedä miten päin se kuuluisi olla. Lasit ovat jotkut vanhat, kerran keskeltä katkenneet ja puuvillanarulla korjatut mutta hyvin ne toimivat ja pysyvät päässä. Jopa niin hyvin että uinnin jälkeen silmien ympärillä on rinkulat kuin pandakarhulla. Tietää uineensa.  Uimalakkiasteelle sen sijaan on vielä matkaa, siinä menee raja ainakin toistaiseksi.

Olen sitä mieltä että säännöllinen harrastus tekee hyvää ja tuo elämään erittäin toivottavaa järjestystä ja harmoniaa. Siis siinä tapauksessa että se mahtuu kalenteriin ja on muutenkin mahdollista kaikin puolin. Menen vaikka ei huvita koska haluan pitää itsestäni huolta. Useinkaan ei ole yhtään hyvittanut lähteä, mutta siksi juuri olenkin niin ylpeä itsestäni. Ja uinnin jälkeen yhdessä hallilta kotiin kävellessä on aina mukava olo. 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *