Vanhoja puita ei korvaa mikään
Muutimme viime kesänä asuinalueelta toiselle. Suuri syy asuinalueen valintaan olivat ihanat puistot ja palvelut.
No, ensiksi meni talon piha remonttiin. Pyykkinarut vietiin takapihalle hankalaan paikkaan.
Kaikkihan tietävät että pyörätelineissä ei ole koskaan tarpeeksi tilaa eikä pyöriä yksinkertaisesti mahdu jokaiseen väliin, joka toiseen ehkä. No, meidän taloyhtiömme pyöräteline oli kenties kaupungin (ellei maailman) ainoa tarpeeksi tilava ja iso ja pyörän pystyi laittamaan siihen molemmilta puolilta! Tadaa! Universumin yksinkertaisin idea sille, miten telineen jokaisen pyöränpaikan voi hyödyntää. Ja pihassa oli loistavasti tilaa sille. Pyöräteline kuitenkin muutettiin sellaiseksi johon ei enää saa kunnolla molemmilta puolilta pyörää eli pyörä ei enää mahdu siihen.
Kuvasta voi huomata että ihmiset ovat alkaneet käyttää telinettä molemmin puolin, mutta alueen muodosta ja tyylistä tajuaa kyllä että tämä ei ole tarkoitus. Pyörää nurmikon puolelle taluttaessa tulee sellainen olo, että kohta telineen viereen ehkä ilmaantuu kyltti jossa neuvotaan ystävällisesti käyttämään telinettä vain kivetyksen puolelta…nähtäväksi jää.
Pyykkitelineen paikalle etupihalle tehtiin kivialustainen ”viihtymispaikka” talon asukkaille. Kivilaattojen alusta kaivettiin syväksi ja juntattiin tiiviiksi jotta laattojen välistä ei varmasti ainakaan sataan vuoteen pääse kasvamaan ruohon korttakaan. Pöytä ja penkit aseteltiin viihtyisästi keskelle tätä laattahirvitystä. Ja hirvityksen reunoille vielä kolme tai neljä muuta penkkiä. Ympärille istutettiin pihlajapuita ja jotain pieniä puskia, jotka ehkä kahdenkymmenen vuoden kuluttua ovat tosi kivat. Remontti tehtiin viime syksynä. Yhden kerran olen yhden mummon nähnyt istuvan tuossa penkillä. Käväisin juttusilla ja hän kertoi mummokaverinsa, pitkäaikaisen asukkaan, itkeneen remontin takia. Onko kivetys tai sen keskellä tönöttävä pöytä, viihtyisä? Valitsetko itse esimerkiksi tyhjässä ravintolassa lattian keskelle asetettun pöydän vai mielummin jonkin loosin tai reuna- tai nurkkapaikan jos vain siellä on vapaata? Seinänvierusta tuo tunnelmaa sanon minä!
Kuvittele tähän esim vähän suurempi porukka. Olisiko miellyttävää istuskella tuolla sivupenkeillä ja jutskailla keskipöydässä hengaavien ystävien kanssa? Tai ehkä tässä on ajatus että yhdellä penkillä hengaa d-rapun nuoripari samalla kun A-rapun suurperhe on tullut retkeilemään…hmmm…tarvittaisiin havainnekuva…
Näin!
Kesän aikana lopetti myös lähikirjasto. Tai siis eihän se varsinaisesti lopettanut vaan MUUTTI, 7km:n päähän avattavaan uuteen liikekeskukseen.
Kesän aikana myös päiväkodin piha laitettiin uusiksi. Punaharmaa puuaita vaihdettiin metalliseen korkeaan verkkoaitaan, pihasta poistettiin suuri nurmikkoinen ns. puistopiha-alue jossa oli järjestetty lapsille mm. leikkimielinen juoksukilpailutapahtuma. Päiväkodin vierustalla ollut puska, jonka suojissa lapset tykkäsivät piilotella ja kuiskutella kaverin kanssa, revittiin kokonaan irti. Myös toiset puskat ja niiden vieressä olevat penkit poistettiin. Myös aikuiset tykkäsivät istua penkeillä joihin puskat toivat varjoa ja näkösuojaa, hieman yksityisyyttä ja rauhaa. Koko piha täytettiin harmaalla sepelillä lukuunottamatta tekonurmilänttejä. Piha ei tarjoa enää yhtä ainutta rauhaisaa nurkkaa tai puskien suojaa. Puska tai aidanvierusta tuo tunnelmaa, sanon minä! (vaan ei näkösuojattoman metallisen verkkoaidan!)
Ikävä kyllä tästä ei ole kuvaa ennen remonttia.
Ilmeisesti piha on nyt valmis. Eilisen aikana työmaa-aidat oli siirretty päiväkodin vieressä olevan puiston ympärille. Tänään siitä oli kaadettu kaikki puut. Soitin kaupungin palvelupisteeseen. Asiakaspalvelija katseli koneelta että siellä on tekeillä puiston peruskorjaus. Peruskorjaus? Mitäköhän vikaa oli vanhassa? Kauniit vanhat suuret puut ja niiden katveessa pari keinua, hiekkalaatikko ja liukumäki. Silloin ennen muuttoa kiertelin alueella ja ajattelin kyseisestä puistosta että vau, tällainen piilopaikka täällä! Ihanaa!!! Toistaiseksi en saanut kiinni Syrjän Jannea, joka olisi osannut kertoa tarkemmin puiston suunnitelmasta.
Erään psykologin kanssa selvittelmme kerran minulle tärkeitä asioita ja ympäristön merkitys korostui testissä selvästi. En ole varsinaisesti muutosvastainen ihminen mutta ympäristö tuo turvaa ja kodikkuutta. Maisema menee syvälle sieluun ja kun siihen tottuu, se tulee rakkaaksi. Tätä kun sitten jokin tuntematon taho lähtee sörkkimään ja rikkomaan, se tuntuu pahalta ja jotenkin myös henkilökohtaiselta. Tää oli mun paikka ja meijän keinu! Tämä alue kaikenkaikkiaan on edelleen ihanaa seutua. Silmäniloa riittää, istutuksia, piilopaikkoja ja nurmikkoa on edelleen paljon ja viihdymme täällä loistavasti. Toistaiseksi kuitenkin kaikki remontit ja parannukset ovat mielestäni olleet huononnuksia. Lisäksi vie paljon aikaa että puut kasvavat ja uudistettu alue saa sellaista syvyyttä ja kauneutta mitä vanhat kaadetut puut olivat ehtineet saavuttaa.
Kauhunsekaisin tuntein odotan mitä seuraavaksi tulee? Tai siis menee…