Tavarat jotka ovat yleensä hukassa
Miksi tavarat eivät pysy omilla paikoillaan? Kuinka monta kertaa olen päättänyt että nyt riittää kertakaikkiaan ja sehän laitetaan sinne minne se kuuluu ja sillä selvä. Vaan kun ei laiteta.
Ensimmäisessä kuvassa on avainten ”oma paikka”. Siellä on ooppelin avain ja työpaikan avain, kotiavain, ostoskärryn avain, pyöränavain ja toisen pyörän avain. Siellä Lapin reissulta hankittu Suomi-aiheinen avaimenperäkin roikkuu avainten kanssa omalla paikallaan. Voi että, äidin kiltit pikkuset!
Avainten ”oma paikka”
Seuraavassa kuvassa on sanotaanko vaikka tulevan elokuun kolmas päivä torstai aamu kello 8.26 kun bussi johon yritän ehtiä, lähtee 8.37 ja matka pysäkille luonnollisesti poikkeaa pikkuviemisineen nopsasti päiväkodin kautta. Ja kuvan tilannehan ei kuvaa aamun sitä onnen hetkeä, kun ainoaksi kampausvaihtoehdoksi olet todennut ponihännän ja etsit hiuslenkkiä ihmetellen minne ne kaikki neljä miljoona ovat voineet kadota! Ei, se paniikki on jo hoidettu kengännauhalla ja kuivashampoolla. Tässä on kyse avaimista, tuhmista tuhmista avaimista.
tuleva torstai 3.8.2017 aamu kello 8.26
Vaikka kyllä, jostain ne avaimet sitten kuitenkin aina löytyvät. Paitsi kerran avaimet olivat kateissa muutaman viikon vain löytyäkseen sitten naulakossa roikkuvan nahkatakin taskusta. Kun en ollut käyttänyt koko takkia kyseisenä aikana. Olin laittanut vaan avaimet epähuomiossa sen taskuun. Ja koska en ollut käyttänyt, en ollut tajunnut etsiä juuri sieltä vaikka olin TIETENKIN tehnyt heti alkuunsa takkien ja laukkujen taskujenpenkomiskierroksen. Ja tämä kierroshan suoritetaan aina KAIKILLE takeille ja laukuille, myös niille joita ei mukamas ole käyttänyt. Mutta tällä kertaa olin kuitenkin jättänyt tämän yhden takin taskut kokeilematta. TAI sitten avainten ilmestyminen taskuun oli sillä kertaa rukousvastaus ja ihme. Olen nimittäin ottanut tavaksi myös rukoilla Jumala, anna kamojeni löytyä ja aika usein tämä yliluonnollisuus avainten kohdalla myös jotenkin tapahtuu!
Minulla on kaksi pikkukirjaa, ystävää/vihollista. Ensimmäinen on kalenteri. En mitenkään pääse digitaalisten kalentereiden makuun. Toinen on pinkki muistikirja johon kirjoitan kauppalistoaja, todo-listoja, yhteystietoja ja kaikenlaisia ideoita tai muistiinpanoja. En voi elää ilman näitä ja aina ne ovat erillään ja hukassa. Enkä osaa yhdistää näitä. En vaan henkisesti osaa. Niitä pitää olla kaksi, molemmille oma tehtävänsä. Ja digitaalisesti se ei vaan tunnu samalta, eihän!? Näännyn, vaikerran ja vanhenen näiden kirjojen tähden mutta useimmiten ne pysyvät piilossa kuin maksaläiskät otsassa. Nyt kun katson tätä kuvaa niin tekisi mieli teettää siitä postikortti tai ehkä huoneentaulu. Sydämeni lepää kun näen ne silmilläni, molemmat siinä, toinen toisen päällä aivan kuten haluaisin niiden olevan aina ja ikuisesti. Yleensä mukana on kuitenkin vain jompikumpi tai ei kumpaakaan. Tämä on ihan oikea ongelma. Ratkaisuvaihtoehtoja otetaan vastaan mutta kovasti toivon ettei kukaan ehdota minulle että laitat ne kato vaan aina samaan paikkaan…
No sitten on se huulirasva. Oi miksi edes säilytän tätä hylsyä eteisen hyllyn korissa? Siksikö että voisin joka kerran huulirasvaa etsiessäni avata tämän saman tyhjän Nivean ensin ajateltuani että okei en löydä huulirasvaa mutta kyllä tämäkin nyt menee, onhan täällä vielä jotain onhan…
blogikirjoituksen valmistuttua tämä ongelmajäte poistui elämästäni