Kuusenkerkkäsiirappi

 

Siis tosi vaikee päättää mistä kirjoittais. Useana päivänä on tullut mieleen kaikenlaisia aiheita kuten ”Mitkä asiat Stockalla ärsyttää” tai ”Kuusenkerkkäsiirapin teko”. Sitten oon ajatellut että en ehkä haluakaan kirjoittaa siitä kuinka paljon mua ärsyttää joku asia. Silloin tästä blogista tulee negatiivinen ja lisäksi ihan varmasti joku nettivihaaja hyökkää heti kimppuun. Haluan että tää blogi on hauska ja kiva. Mutta minkäs teet kun joskus ei vaan tuu mitään muita asioita mieleen kuin ärsyttäviä. Esimerkiksi ihmiset jotka puhuu liian pitkästi ja paljon. Juttu joka vaan jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Ikuisesti. Jo pelkkä ajatuskin tällaisen ihmisen kanssa vietetystä ajasta ärsyttää. 

 

No entäs se kuusenkerkkäsiirappi? En kyllä ajatellut alkaa mikskään ruokabloggaajaksi kun kaikenmaailman ruokablogit tuntuu ihan teennäisiltä ja lähinnä ärsyttää. Mutta kun on monena vuonna pitänyt koittaa tehdä kuusenkerkästä jotain. Yhtenä vuonna kyllä kokeilin jotain mehumaista juomaa, mutta se piti juoda kaikki aika nopeesti ettei se ois vanhentunut, joten meni vähän maku. 

 

Nyt kävi kuitenkin niin, että tavallaan puolivahingossa tulin keränneeksi kuusenkerkkää litran verran. Kerääminen tapahtui ennen kuin netissä eksyin sivulle, jossa kerrottiin että niiden kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin vaan maanomistajalta pitää kysyä lupa. 

 

Tavallaan kerkät unohtuivat muovipussissa pöydän alle pariksi päiväksi mutta mitäs pienistä. Päätin aloittaa siirapin teon. Ensin niitä pitää liottaa yön yli… jaha.

 

Seuraavana päivänä eli tänään ne piti vielä huuhdella ja sitten niitä pitikin keittää tunti. Ja siivilöinnin jälkeen sokereiden kanssa vielä 1-4 tuntia… ”Siirappi” on nyt kiehunut neljä ja puoli tuntia ja jatkan tippatestien tekemistä. Toistaiseksi on asteittain tummenevia vetisiä ruskeita tippoja ja jostain syystä ei edes yhtään ärsytä!