Vetäiskö kaljux?

Ai että tuli sitten käytyä vähän kampaajalla. Käyn tosi harvoin, koska hiukseni ovat maailman ohuimmat, liukkaimmat ja rasvoittuvimmat. Teki niille sitten ihan mitä vaan. Tai en kyllä kauheasti tee niille nykyään mitään eli ne ovat aika pahat. Olisi varmaan loogista ja järkevää käydä vähän useammin, mutta koska yleismielialani hiusteni suhteen on lähinnä lannistunut, en ole jaksanut vaivautua. Kampaajalle astelen yleensä toivoa täynnä mutta ulos sieltä karvaasti pettyneenä itku kurkussa ja kevein kukkaroin. Niillä rahoilla tilaan mielummin Aamulehden, käyn silloin tällöin ulkona syömässä ja pidän vakuutukset voimassa. Asioista, jotka tuovat minulle iloa ja turvaa maksan mielelläni, pahan mielen saamisesta en. Ponihäntä ja nuttura ovat ilmaisia ja helppoja, ehkä historian parhaat hiusideat tähän asti. Ja pipo.

Yksi rakkaimmista ystävistäni heitti juuri ihan normi keskustelun lomassa hauskan vitsin. Hän sanoi että aina minua ajatellessaan hänelle tulee mieleen rasvaiset päätä pitkin littanoina valuvat hiukset, hah hah kuinka hauskaa. Tai no, oikeastaan se oli hauskaa ja me nauroimme. Littanat hiukset tuovat siis ystävyyteen lisähauskuutta. Ja eihän sitä nyt yhteen ihmiseen maailman kaikkia hyviä geenejä voikaan mahtua. Täytyyhän minullakin olla ulkonäössä edes yksi miinus jotta voin valittaa yhdessä esimerkiksi rumien, lihavien tai muuten vaan elämässään epäonnistuneiden ystävieni kanssa. Elämän epäkohdat ne lujittavat ystävyyttä. Ja sanottakoon nyt vielä tästä edellämainitusta ystävästäni sen verran että eipä ole hänenkään tukkansa kovin häävi, heh heh. Juurikasvua toisinaan sellaiset 20cm eikä oikein osaa päättää pitääkö sivukaljua vai ei 🙂  Palaamme ystäväni kanssa varmasti aiheen pariin lähiaikoina…

Mutta kampaajalla tosiaan tuli käytyä. Näytin hänelle erään hiusväripaketin kannesta ottamaani kuvaa. Olen nimittäin virheistä oppinut, että pelkkään sanalliseen kuvailuun ei voi luottaa. Asia tulee samantien väärinymmärretyksi. Pidin kuvaa myös realistisena sillä eräs kampaaja toisessa kaupungissa aikoinaan leikkasi hiukseni niin. Siskoni kehui mutta minä koin sen silloin tätimäiseksi. Nyt olen vanhempi, ja täti, ja haluaisin samanlaisen, mutta ainakaan tänään niin ei tapahtunut. Kampaajan aloittaessa jaksoin vielä uskoa onnistumiseen. Hän leikkasi ja leikkasi ja leikkasi, mutta mitään ei oikein tapahtunut. Hän oli työskennellyt jo hyvän aikaa kun varovasti aloin availla uudestaan jo kertaalleen näyttämääni kuvaa ja yritin vähän kysyä että mites toi niska sitten saadaan näin kuin kuvassa? Hän sanoi jotain että niin se riippuu sitten ihan siitä että miten sen laittaa. Että hän nyt ei ottanut paljoa tota pituutta pois… No miks et ottanut? Äh…

Sitten hän vielä rupesi laittamaan tukkaani. Ajattelin että ehkä se siitä jotenkin laittamalla vielä kääntyy hyväksi. Lämpösuihke ja ilmakihartimella latvoja sisäänpäin. Ei saakeli. Hiuksissa ei ollut enää mitään samaa kuin kuvassa. Kiukutti niin että teki mieli vaan kävellä ulos mutta hän senkun väänsi ja väänsi. Kääntelin päätäni ja yritin saada ilmaistuksi että tämä ei nyt ole sitä mitä halusin. Hän vastaili parhaansa mukaan että niin kun ei otettu sitä pituutta, tai että kun siinä ei ole tarpeeksi pituutta…eli on liian vähän vai liikaa? Mikä tässä nyt taas meni vikaan? Onko kyse kampaajan taitamattomuudesta, kommunikaatiosta vai kenties hiusteni laadusta tai mitasta? God only knows. Eli mikä tässä mättää??? Viisaita neuvoja otetaan vastaan. Ja tällä kertaa siis paikassa Tampere, Hiusmesta, 22,50e. Ja lähestulkoon samanlainen kokemus mm. paikasta Tampere ,(Anttilaa lähin) Glohair, 90e. Se on sitten taas vuosi tai kaksi ilman kampaajaa. Katsotaan kauanko henkinen eheytyminen ja rohkeuden kerääminen uuteen yritykseen tällä kertaa vie. Tällä hetkellä tuntuu siltä että vaikka veisin kampaajalle mieheni armeijakuvan että vedetään tämmönen niin polkkatukalla tulisin liikkeestä ulos.  

Ehdotan työväenopistoon kurssia jossa opetellaan kampaajan kanssa kommunikointia ja lisäksi opetetaan laittamaan omaa tukkaa. Selkeä markkinarako. Minä ainakin olen valmis maksamaan kurssista. 

Tällaisen kampauksen toivossa olin vielä aamulla.

 

Tällainen minulla on nyt kampaajan leikkauksen ja laittamisen jälkeen. 

Ja sivulta. Uskoisitko sinä että kuvat on otettu kampaajakäynnin jälkeen???

(Smile, koska en ole vielä päättänyt tahdonko näyttää naamani tässä blogissa)