Ammattikirjailija Cubuksella
Ja taas kauheen vaikeeta päättää mistä kirjoittais. Mä haluaisin vaan jo ruveta tienaamaan tällä plokilla rahaa..miksei sitä rahaa ny tuu??
No miks mä sitten väkisin kirjoitan tänne yhtään mitään tai ylipäätään aloitin koko plogin? Kertoakseni kaikille että en tiedä mistä kirjoittaisin eikä mulla oo oikeastaan edes yhtään mitään sanottavaa…? Mulla kyllä piti olla kaikenlaista hassunhauskaa ja vakavaakin, ja varsinkin viisasta sanottavaa. Ja kyllä mulla onkin. Just nyt vaan ei meinaa tulla mitään mieleen. Vaikka siis mähän oon tavallaan ihan ammattikirjailija koska oon aina kirjoittanut päiväkirjaa. Ja oon mä runojakin kirjoittanut ja biisejä. Ja lausunutkin/laulanut niitä, ihan julkisesti. Ainakin kaks tai kolme kertaa eri paikoissa. Vaikka oon mä niistä runoista varsinkin ajatellut että en mä oikein osaa niitä kirjoittaa. Oon ajatellut, että se mitä osaan kirjoittaa, on enemmän sellaista päiväkirjamaista koska sellaista tekstiä tulee ihan itsestään. Oon kirjoittanut jostain viistoistavuotiaasta asti aina päiväkirjaa enemmän tai vähemmän. Nykyään vähän vähemmän kylläkin mutta niitä on siis vuosien mittaan tullut täytettyä noin sata! En osaa mitään tarinoita keksiä tai kertoa. En edes välitä tarinoista. Ne mitä oon yrittänyt sepittää hävettää vieläkin vaikka en edes koskaan lukenut niitä kenellekään. Mä tykkään realismista. Oikeista ja tavallisista ihmisistä ja tavallisista asioista ja arjen tilanteista. Jopa niin mitättömistä että oon ennemminkin pienuudenhullu kuin suuruuden. Ja mitä tarinoihin tulee niin paljon mielenkiintoisempaa ois lukea vaikka jonkun pohjalaisen peräkammarinpojan elämänkerta kuin jonkun trendikkään blogi-kirjailijan…
No mutta kuten omaan tyyliin sopii aihe hyppää ihan yhtäkkiä muodin pariin. Eli kerronkin eilisestä shoppailureissusta Tampereen Hämeenkadun Cubukseen. Edellispäivän iltana mun polkupyörän takaritsille oli kiinnitetty Cubuksen mainos. Mainokskampanja oli nimeltään ”BIG smile day!”. Siinä luvattiin että seuraavana päivänä kaikki tuotteet ovat aamulla klo 8-10 40% alennuksessa ja siitä eteenpäin loppupäivän 30%. Oli ollut vähän huono päivä ja ajattelin että tällä kertaa shoppailu vois piristää vaikka se yleensä tuottaa epätoivoa, nälkää, väsymystä ja nääntymystä. Ja aamuun mennessä varmasti ehtis tulla mieleen joku vaatekappale mitä tosiaan tarvitsisin. No niin sitten kävi että olin siellä jo aamusta ja kokeilin jotain sataa vaatetta jota en tarvitse ja joista en edes erityisemmin pitänyt. Kokoajan odotin ahaa-elämystä siitä kuinka joku tosi hyödyllinen ja hyvä vaate pistäis silmään. Sellainen jonka puuttumista harva se päivä manaan. Lopulta päätin ostaa yhdet mustat shortsit ja mustan pitkähihaisen perustrikoopaidan. Ne maksoi yhteensä noin 17e. Ihan hyvät kaupat ainakin omasta mielestä. Mutta sitten tuli semmoien olo että voisin löytää sieltä vielä jotain mikä vahvistais mun senhetkistä heikonoloista identiteettiä joten palasin kauppaan vielä illemmalla. Kiertelin kaupassa aika pitkään ja lopulta vein sovituskoppiin 7 paitaa, 5 housut, 6 tissiliivit, 1 pikkarit ja 1 uikkarit. Uikkarit oli takaa ihan kivat mutta edestä ihan karseet. Useimmat paidat joita kokeilin oli hienojen naisten paitoja. Trendikkään rentojen toimistonaisten. Tunsin itseni tyhmäksi niissä. Tissiliiveissä yllätti se että siellä oli mun kokoa mitä siis ei oo missään ja ne oli hienoja ja ilman alennustakin halpoja. Eli Cubus on ehdottomasti mun uus tissiliivikauppa! Jes mikä löytö. Cubuksen väelle tiedoksi että voin kehua heitä vielä lisää jos maksavat mulle. Tän saitte ihan ilmaiseksi että julkkisbloggaaja kehuu. Mä oon niin vaatimaton että menköön tällä kertaa! Housuista en kunnolla muista miten niiden kanssa kävi. Ostoskassiin päätyivät kahdet mustat tissarit ja yhdet pinkit pörrösukat.
Että tällasta tällä kertaa nääs!
Mun noin sata päiväkirjaa.
Tässä näitä mutta pakko vähän sensuroida. En rupee mitään alusvaatteitani täällä tän enempää esitteleen.