Potkulauta
Tänään alkoi uusi harrastus.
Näin lehtimainoksista että Tampereelle Lielahteen on avattu kaksikin sporttivarusteita myyvää Outletia. Stadium ja XXL-sport. Eipä se mikään yllätys ollut kun tää sportti-trendi riehuu nyt niin kuumana. Kaikkea pitää harrastaa ja hankkia. Vähän jo tulee korvista ulos joka puolella vilisevät värikkäät trikoot ja treenatut pakarat. Mutta omalla tavallaan ajan henki vie myös mennessään ja mikäs siinä. Ei mulla silleen mitään oo treenattuja pakaroita vastaankaan. Antaa palaa!
Olin kyllä jo tehnyt mielessäni hiljaisen päätöksen että minähän en lähde tähän trendiin mukaan enkä osta nykymuodin mukaisia urheilutrikoita. Mulla on hyvät trikoot, David-merkkiset mustat, jotka voitin pauttiarallaa vuonna 1999 jostain kilpailusta tai arvonnasta. Ja jos nyt en ihan väärin muista niin siinä piti lähettää postikortti tai vähintään mainoksen kilpailukuponki postiin osallistuakseen. Ja kuinkas kävi, minä voitin! Jes! Hienot mustat David-trikoot ja valkoisen topin jossa rinnuksissa tietysti luki isolla DAVID 🙂 Ja ne on olleet niin sairaan hyvät että! 17 vuotta palvelleet ihan moitteettomasti ja palvelevat edelleen!
Tai on niissä yksi pulma. Ne vähän valuu… Niitä pitää lenkin tai salikäynnin aikana nostella aika monesti ja kääriä yläreunasta. Lepattavat lahkeet myös ärsyttää. Ja ne on aika pitkät. Ja ehkä aloin kuitenkin myös alitajuisesti himoita uusia. Ja kamoon, jos on käyttänyt 17 vuotta samoja trikoita..
No, mentiin sitten Stadium-outlettiin kun sinne päin kaupunkia muutenkin satuttiin. Heti sisään tullessa siinä oli myynnissä potkulautoja ja kysyin myyjältä mitä ne maksaa. Myyjä vastasi 25 euroa. Ok ajattelin, pitää miettiä. Siellä oli trikoita hyvä valikoima ja kokeilin ensin yksiä roosan/pinkin värisiä koska rakastan pinkkiä ja roosaa ja sen semmoisia värejä. Niissä tuli kuitenkin vähän semmoinen olo että olen kalsareissa. Ja kun vähän koehölkkäsin sovituskopissa niin pakaroiden näkyvä värinä häiritsi. En kyllä halua tuolla juoksennella pitkin puistoja ja tiedostaa että kaikki halukkaat voi ihan vapaasti seurata mun ahterin tärinää. Ajattelin että musta on sittenkin parempi suojaväri, sekä värinän kyylääjiä että kalsari-fiilistä vastaan.
Intuitio teki lopulta valinnan puolestani. Karhun mustat trikoot joissa oli polvien takana oranssit raidat ja niissä oli myös vetoketjullinen takatasku. Ja lisäks niissä oli jotain pieniä kuvioita joiden tarkoitus luultavasti on viestittää että näillä mennään lujaa. Ja trikoissa vaan yksinkertaisesti tuli niin sporttinen olo että valinta oli sillä sipuli. Siitä huolimatta että ne maksoivat puolet enemmän kuin pinkit.
Ai niin se uusi harrastus. No, lähtiessä tietysti potkulauta pisti taas mieleen. Testasin sitä sen verran mitä nyt kaupan sisällä voi. Oon aina tykännyt kaikista ilman moottoria pyörillä kulkevista vempaimista ja teki hulluna mieli ostaa, ihan vaan siks koska se oli niin kivan tuntuista! Yleensähän noita käyttää teinipojat. Mutta enemmän kuin kohderyhmään kuulumattomuus tai raha, mua mietitytti tää kauhee tavaratulva. Sitä vaan hankkii kaikenlaista ja pikkuhiljaa kaikki paikat täyttyy tavarasta. Tuli ihan tuskanhiki että mihis hittoon se sitten laitetaan. Päätös piti tehdä. Joo vai ei? Päätin joo ja vein sen kassalle jossa myyjä sitten rupesikin pahoittelemaan että niin se olikin 35 euroa eikä 25.. Yritin tingata myyjän virheeseen vedoten mutta hän pysyi tiukkana. No päätös on päätös ja ostin potkulaudan. Ja jo tän yhden illan aikana saatiin siitä niin paljon iloa koko perhe että ehdottomasti kannatti! Tunsin itseni teinitytöksi(tai pojaksi) kun läheisen yläasteen pihalla potkuteltiin kaikki vuorotellen. Minä, mun komee ja kiva mies ja pikkuinen tyttöni!
Vanhat uskolliset Daavidit edestä ja uudet karhut takaapäin.
Värikäs ilopilleri 🙂
