Politiikkaa ja parinmuodostusta, tai: Onko rakkautta yli puoluerajojen?
Iltalehti kirjoitti pari päivää sitten parinmuodostuksesta Arkadianmäellä. Puoluerajat ylittävästä rakkaudesta kertomisen ohella lehti tiedusteli lukijoilta, riitelevätkö nämä kumppaneidensa kanssa politiikasta. Tulosten mukaan suurin osa vastaajista ei kokenut aihetta tappelemisen arvoiseksi.
Kyselyn tulokset hämmensivät minua, sillä omat kokemukseni menevät tämän yleisen mielipiteen kanssa täysin ristiin. Eikö suomalaisissa kodeissa kenties puhuta politiikkaa lainkaan? Vai eikö ihmisillä ole päivänpolttavista kysymyksistä vahvoja mielipiteitä? Siloitellaanko mielipide-eroja puolison tyynnyttämämiseksi? Vai valitsevatko ihmiset puolison, jonka vaalikonevastaukset osuvat yksi yhteen omien kanssa? Kertokaa joku mulle, mistä tämä tällainen mielipiteettömyyden harmaa harmonia oikein syntyy!
Aihe on minulle tuttu, sillä monissa entisistä suhteistani politiikasta on muodostunut varsinainen akilleen kantapää koko kumppanuudelle – ja toisinaan myös sellainen kynnyskysymys, mihin homma lopulta kaatui.
Oli taannoin eräskin mies pohjoisesta, mies jonka lempiruoka oli hirvipaisti ja jonka mielestä homoille ei saisi antaa lapsia. Perinteistä perinteisemmät sukupuoliroolitkin olisi pitänyt olla: miehen ampua se hirvi, ja naisen sitten ruoaksi valmistaa. Matkassa oli siis mutta tai parikin. Ahtaisiin sukupuolirooleihin ei minusta ole, eikä tätä tyttöä saa tungettua myöskään perusnaisen malliin, ei sitten millään. Vannoutunutta kasvissyöjää ei hirvipaistin käry loppuelämäksi innosta. Ja se homokysymys, se se vasta kivulias olikin käsitellä.
Ihana mies noin muuten, muistelen tätä yhä lämmöllä. Mutta nimenomaan muistelen: suhde kun on, kuten arvata saattaa, jo mennyttä. Eihän sellaisesta parista mitään tullut.
Kaikki tuttavani eivät ole ymmärtäneet, kun olen sanonut monien suhteideni kariutuneen poliittisiin erimielisyyksiin. Minusta tämä on kuitenkin täysin selvää – politiikassahan ei suinkaan ole kyse vain siitä, kuka siellä eduskunnassa istuu ja mitä puoluetta edustaa. Politiikassa on kyse elämänarvoista ylipäänsä. Ja se on aika tärkeä asia parisuhteessa, jos toisen kanssa siis meinaa viettää enemmänkin aikaa.
Viimeiset suhteeni ovat kaikki olleet sellaisten miesten kanssa, jotka edustavat kanssani suhteellisen samoja poliittisia kantoja. (Päättyä voivat toki sellaisetkin suhteet – mutta päättyvätpä muista syistä.) Osittain se johtuu käytännön syistä (poliittista toimintaa aktiivisesti ja vaikkapa baaritoimintaa vähän vähemmän aktiivisesti harrastavana kun mukaviin tyyppeihin on törmännyt useammin ensin mainituissa ympyröissä), ja osittain kyseessä on tietoinen valinta. En vain kerrassaan jaksa sitä vääntöä, joka täysin vastakkaisia poliittisia mielipiteitä ja siten yleisiä arvoja edustavan ihmisen kanssa elämisestä seuraisi.
Vaikuttaako puoluekanta sinun parinmuodostukseesi? Voiko vastakkaisia mielipiteitä edustavan kanssa seurustella? Puhutaanko parisuhteellisten aamupalapöydässä politiikkaa?