Nartut, ämmät, muijat, tai: Mistä puhumme kun puhumme ilkeistä naisista?

Aamukahvia hörppiessäni tein klassisen virheen ja selasin samalla iltapäivälehtiä netissä. (Jotkut meistä eivät ikinä opi virheistään.) Meinasin kiskaista kahvit väärään kurkkuun lukiessani Iltalehden jutun netissä levinneestä Dancing Man-keissistä – mutta en itse tapauksen vuoksi. Älkää käsittäkö väärin: kyseessä on kammottava bodyshaming– ja nettikiusaamistapaus, enkä missään nimessä pidä sitä hyväksyttävänä. Mutta nyt jäin miettimään erityisesti Iltalehden tapaa kirjoittaa aiheesta. Jo jutun ingressi julistaa: Viikonloppuna julkisuuteen nousi lontoolaismies Sean, joka joutui varsinaisten narttujen kiusan kohteeksi.

Narttujen? Saako ihmisistä puhua näin lehdessä? Korjaus: saako naisista puhua näin? Ilmeisesti saa.

IL:n juttu viittaa koko sopan aloittaneisiin naisiin muun muassa sanoilla “varsinaiset nartut”, “ämmät” ja “muijat”. Olenko minä jotenkin erityisen tiukkis, kun en näe että tällaista kieltä sopisi käyttää valtakunnallisessa lehdessä? Pohdin myös huvikseni sitä, miten asiasta oltaisiin uutisoitu jos kyseessä olisi ollut miesporukka kommentoimassa ylipainoisen naisen ulkonäköä ja tanssitaitoa. (Oltaisiinko siitä ylipäänsä uutisoitu?) Olisiko Iltalehti silloin kirjoittanut, että nainen joutui varsinaisten mulkkujen kiusan kohteeksi? Olisiko lehti kutsunut miehiä mulkuiksi, kusipäiksi ja paskiaisiksi? Vähän epäilen.

Ikävät ihmiset ovat ikäviä, se on ihan selviö. Mutta mikä siinä on, että me puhumme ikävistä naisista eri tavalla kuin ikävistä miehistä? Että meillä on miljoona negatiivista, sukupuolitettua sanaa ikäville naisille, mutta huomattavasti vähemmän miehille tarkoitettuja? Mulkun lisäksi en meinaan ihan heti keksi montaa sukupuolitettua pilkkasanaa miehille. Asia taitaa valitettavasti olla niin, että sekä naisten että miesten kohdalla pahimmat mahdolliset loukkaukset ovat yhä edelleen naiseuteen liittyviä.

Että tällainen piristävä alku päivälle.