Paidat pois: Rintojen pienennysleikkauksesta II
Kirjoitin vuoden alussa rintojen pienennysleikkaukseen liittyvistä ajatuksistani (pähkinänkuoressa: kiinnostais! Mut pelottaa kans!), ja nyt keväällä panin vihdoin toimeksi asian suhteen sitä muutamia lisäkuukauksia päässäni pyöriteltyäni. Olen yksinkertaisesti kyllästynyt siihen, että rinnat ovat jatkuvasti arat, juostessa juilii ikävästi ja pilateksessa puskurit ovat kertakaikkiaan tiellä. Haluan tästä eroon!
Niinpä kävin suunnilleen kuukausi sitten vihdoin lääkärin pakeilla keskustelemassa asiasta. Lekuri sanoi ymmärtävänsä, ja että hänen nähdäkseen (kirjaimellisesti “nähdäkseen”, minä kun seistä tönötin siinä keskellä huonetta vailla paitaa) olisin niin sanotusti hyvä kandidaatti leikkaukseen. Lääkäri kirjoitti lähetteen plastiikkakirurgin pakeille, jonka kanssa sama homma toistui. Jännää kyllä, paidan poistaminen tuntemattomien ihmisten edessä alkoi tässä vaiheessa sujua jo lähes rutiinilla. Mitä nyt sairaalan valokuvausstudiossa vähän nolotti, kun painelin sinne kädessäni lähetelappu, jonka kuvassa nämä huoltoa kaipaavat ruumiinkappaleet oli ympyröity paksulla tussilla – ja valokuvaaja oli tietysti kolmekymppinen hipsterkundi.
No, mikäs siinä. Paita veks vaan taas. My first nudies, väänsin vitsiä tunnelmaa keventääkseni, kiva että nämä saa otettua tällä tavalla ammattimaisessa ympäristössä. Että tulee sitten kans laatukuvia! Parin huonon läpän jälkeen homma oli onneksi hoidossa ja sain vetää palttoon takaisin niskaan. Lähtiessäni studiosta näin, miten valokuvaajan valtavalle näytölle latautui äärimmäisen tarkka kuva paljaasta yläkropastani. Ei ollut kauhean mairitteleva kuva, ei. Lisäksi rintoja kivisti kaikesta siitä liivittä hengailusta. Viimeistään tässä vaiheessa taisin vakuuttua itsekin siitä, että leikkaus on oikea päätös.
Tällä hetkellä odotan, että vakuutusyhtiössä tutustuisivat kirurgin heille lähettämään lausuntoon ja päättäisivät sitten, korvataanko pienennysleikkaus lääketieteellisin perustein. Kirurgi sanoi uskovansa päätöksenteon sujuvan ihan ongelmitta, joten saa nähdä. Mikäli vakuutusyhtiö näyttää vihreää valoa, saattaisi leikkaukseen päästä jo suunnilleen puolen vuoden kuluessa.
Aika jännää siis!
Kuva: Bild (Sanottakoon tosin, että kyseisellä kuppikokokartalla lienee lähinnä vain viihdearvoa, eikä sen tieteelliseen tasoon tule luottaa liikaa.)