Paidat pois: Rintojen pienennysleikkauksesta II

Kirjoitin vuoden alussa rintojen pienennysleikkaukseen liittyvistä ajatuksistani (pähkinänkuoressa: kiinnostais! Mut pelottaa kans!), ja nyt keväällä panin vihdoin toimeksi asian suhteen sitä muutamia lisäkuukauksia päässäni pyöriteltyäni. Olen yksinkertaisesti kyllästynyt siihen, että rinnat ovat jatkuvasti arat, juostessa juilii ikävästi ja pilateksessa puskurit ovat kertakaikkiaan tiellä. Haluan tästä eroon!

boob_atlas.png

Niinpä kävin suunnilleen kuukausi sitten vihdoin lääkärin pakeilla keskustelemassa asiasta. Lekuri sanoi ymmärtävänsä, ja että hänen nähdäkseen (kirjaimellisesti “nähdäkseen”, minä kun seistä tönötin siinä keskellä huonetta vailla paitaa) olisin niin sanotusti hyvä kandidaatti leikkaukseen. Lääkäri kirjoitti lähetteen plastiikkakirurgin pakeille, jonka kanssa sama homma toistui. Jännää kyllä, paidan poistaminen tuntemattomien ihmisten edessä alkoi tässä vaiheessa sujua jo lähes rutiinilla. Mitä nyt sairaalan valokuvausstudiossa vähän nolotti, kun painelin sinne kädessäni lähetelappu, jonka kuvassa nämä huoltoa kaipaavat ruumiinkappaleet oli ympyröity paksulla tussilla – ja valokuvaaja oli tietysti kolmekymppinen hipsterkundi.

No, mikäs siinä. Paita veks vaan taas. My first nudies, väänsin vitsiä tunnelmaa keventääkseni, kiva että nämä saa otettua tällä tavalla ammattimaisessa ympäristössä. Että tulee sitten kans laatukuvia! Parin huonon läpän jälkeen homma oli onneksi hoidossa ja sain vetää palttoon takaisin niskaan. Lähtiessäni studiosta näin, miten valokuvaajan valtavalle näytölle latautui äärimmäisen tarkka kuva paljaasta yläkropastani. Ei ollut kauhean mairitteleva kuva, ei. Lisäksi rintoja kivisti kaikesta siitä liivittä hengailusta. Viimeistään tässä vaiheessa taisin vakuuttua itsekin siitä, että leikkaus on oikea päätös.

Tällä hetkellä odotan, että vakuutusyhtiössä tutustuisivat kirurgin heille lähettämään lausuntoon ja päättäisivät sitten, korvataanko pienennysleikkaus lääketieteellisin perustein. Kirurgi sanoi uskovansa päätöksenteon sujuvan ihan ongelmitta, joten saa nähdä. Mikäli vakuutusyhtiö näyttää vihreää valoa, saattaisi leikkaukseen päästä jo suunnilleen puolen vuoden kuluessa.

Aika jännää siis!

 

Kuva: Bild (Sanottakoon tosin, että kyseisellä kuppikokokartalla lienee lähinnä vain viihdearvoa, eikä sen tieteelliseen tasoon tule luottaa liikaa.)

Kommentit (20)
  1. Moikka, mä olen itsekin harkinnut leikkausta ja pääsin jopa siihen pisteeseen, että kävin lääkärillä ja sain ”luvan” leikkaukseen, eli mitat täyttyivät julkisen puolen leikkaukseen. Homma kuitenkin jäi, koska minua varoiteltiin, etten pysty välttämättä imettämään leikkauksen jälkeen, ja en sitten jaksanut pohtia asiaa enempää. Onko jollain leikkauksen käyneillä kokemuksia tästä tai nostettiinko sulla asiaa esiin?

    Ironista on se, että en tiedä, haluanko lapsia ja onko imetys minulle must, mutta siksi tuntuukin hassulta nyt pohtia tätä vaihtoehtoa.

    Rintojen pienennys olisi itselleni bueno. Laihdutin viime vuonna 15 kiloa ja rinnat pienivät vähän siinä, mutta toisaalta nyt ne tuntuvat entistäkin isommilta, kun muu kroppa on hoikempi. Olenkin katkera kaikille niille, jotka väittävät, että heillä lähtee laihtuessa ensimmäisenä rinnat.. Kävispä niin mullekin! 😀

  2. Hei te kaikki, jotka olette jo pienennysleikkauksessa käyneet. Millaiset arvet leikkauksesta jää? Haittasiko leikkaus muuten mitenkään elämää (esim. pitkä sairasloma, kipu, mahdolliset sivuoireet tms.)? Olen asiaa harkinnut vuosia, mutta nyttemmin rinnoista on lähtenyt kokoa aktiiviurheilulla (kokoon 75C), eli en juuri nyt pienennystä tarvitsekaan. Mahdollisesti hypoteettisten lastensaannin jälkeen asia muuttuu ajankohtaiseksi, jos etumus turpoaa aiempaan mittaansa (F-kuppi, ja pienellä naisella ekstrakokoisen näköinen…). Mitä leikkaus suunnilleen maksaa? Kiitos infosta!

    1. Kannattaa googletella aihetta ihan reippaasti – tietoa löytyy yllättävän paljon suomeksi! Myös kertomusia yksityisellä puolella hankittavista leikkauksista hintoineen näkyy olevan tarjolla.

      Jos ajattelit katsella netistä kuvia, varoituksen sana on kuitenkin paikallaan. Itse pidän ennen-jälkeen -kuvapareja tosi mielenkiintoisina niin koko- kuin arpiasioidenkin pohtimiseksi, mutta kuvahaussa esiin pomppaa usein myös muutamia todella brutaalin näköisiä kuvia pahasti tulehtuneista tai muuten pieleenmenneistä keisseistä. Näistä ällöttävimmät kuvat saattavat aiheuttaa painajaisia. Suosittelen siis suurta varovaisuutta, tai suosiolla kuvahaun skippaamista, jos olet tällaisille ällötyksille herkkä.

      1. Googlesta toki asiaa löytyy helposti (enkuksi on hyvä, en asu Suomessa), mutta juuri tuo arpiasia on kiinnostanut. Näin netissä kuvia, joissa arvet ympäröivät rintaa kaikkialta ja mietin, että onko se se pakollinen malli vai onko tsäänssejä vähäisempään arpeutumiseen. Joten ajattelinpa kysyä heiltä, jotka jo asian tietävät. Itseltä on poistettu luomia rintojen ympäriltä ja jo niistä jää arpia, eli mietin, että päädynkö arpitissisissiksi lopulta. Pieni haittahan se on, jos muuten pääsee haittaavista lolloista eroon, mutta mietityttää kuitenkin.

        1. Itse olen käsittänyt asian niin, että arpeutuminen on tosi tapauskohtaista – jokainen kroppa reagoi haavoihin eri tavalla, ja jotkut huonommin kuin toiset. Näin lekurit ainakin ovat sanoneet, ja pahoitelleet, että asiasta ei tosiaan etukäteen voi tietää hirveästi. Itse tiedän muutamasta tyypistä, joiden arvet hätinä näkyvät… Mutta useammista, joilla ne ovat kyllä erittäin selvät. Näin suurten leikkausten kanssa veikkaisin tosiaan, että on parempi varautua jälkimmäiseen vaihtoehtoon.

          Niin ja olen käsittänyt, että aika paljon riippuu myös tavasta, jolla rinnat leikataan – yleensä käytössä taitaa olla ns. ankkurimalli, jossa suuri osa arvista jää luontevasti rinnan alareunaan, eivätkä ne siten ole ihan kauhean näkyviä tai muuten niin framilla kuin saattaisivat.  

    2. En ole ollut pienennysleikkauksessa, mutta minulle on tehty samalle alueelle leikkaus. Ihoni on herkkä ja arpeutuu helposti (teini-iässä rintojen ja lantion kasvamisesta jäi raskausarvet, joiden paraneminen kesti muutamia vuosia ja ovat vieläkin näkyvissä hennosti. Jos tulen raskaaksi, olen hyvin varma, että vatsa arpeutuu voimakkaasti.). Leikkauksesta jäi arpi, joka näkyy nyt 4 vuoden jälkeen edelleen selvästi, mutta helottaa punaisena vain, jos olen kuumissani (tai päissäni). Käytin 1 v arven päällä apteekissa myytävää ihoteippiä, jota suositellaan käytettäväksi leikkausarville ja suojelen sitä edelleen suoralta auringonpaisteelta (jos otan aurinkoa, käytän aurinkovoidetta aina). Rasvaan arpea myös säännöllisesti. Uskoisin, että tämäkin asia on riippuvainen ihosta ja sen tyypistä, joten jos ei ole helposti arpeutuvaa ihotyyppiä niin arvet voivat jäädä myös hyvin huomaamattomiksi.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *