Eroesineitä: Särkyneiden sydänten museo

Muistan lukeneeni kroatialaisesta Museum of Broken Relationships-museosta joitakin vuosia sitten. Museon konsepti on valtavan kiinnostava – se pyrkii toimimaan vastauksena kysymykseen Mitä tehdä muistoille, joita ei halua säilyttää mutta joita ei osaa heittää poiskaan? ja koostuu siis kokonaisuudessaan tavalla tai toisella päättyneistä suhteista muistuttavista esineistä, joita ihmiset ovat museolle lahjoittaneet. Jokaisen esineen mukana tulee lahjoittajan kirjoittama kuvaus, ja näyttelyssä on näkyvillä niin ihmissuhteiden kuin muistoja sisältävien tavaroiden koko kirjo.

Kirves, jolla on hajotettu entisen rakastetun koko irtaimisto. Kuolleen äidin itsemurhaviesti. Nenäsuihke estämään kumppanin kuorsausta; nyt nukkumisen estää särkynyt sydän. Sotilaan jalkaproteesi, joka kesti kauemmin kuin rakkaus.

Itse idean lisäksi tässä museossa on parasta se, että eroesineitä katsellakseen ei enää tarvitse matkata Kroatiaan asti – kokoelma saapuu nimittäin toukokuussa Helsingin kaupunginmuseoon! Tällä hetkellä näyttelyä valmistellaan hakemalla sitä varten helsinkiläisten eroesineitä. Esine- ja tarinakeräys käynnistyi eilen ja jatkuu maaliskuun yhdenteentoista päivään saakka, ja kiinnostuneet voivat lukea siitä lisää kaupunginmuseon sivuilta. Näyttelyn päätyttyä syyskuussa stadilaisten muistot matkaavat osaksi museon valtavaa kokoelmaa. Tässä siis mainio tilaisuus siivota esimerkiksi eksämuistot pois pölyttymästä ja tehdä samalla kulttuuriteko!

Jäin miettimään mitä itse lahjoittaisin museoon, enkä ollut heti keksiä mitään. Koska olen edelleen hyvissä väleissä kaikkien eksieni kanssa, en ole koskaan kokenut mitään valtavaa hävitysvimmaa, jossa heivataan roskiin kaikki menneestä muistuttava. Esineiden tunnearvolla on kuitenkin tapana vähentyä vuosien saatossa, ja koska olen lisäksi muuttanut useaan kymmeneen kertaan ja maasta toiseen, minulla on tallessa hyvin vähän esimerkiksi kymmenen vuoden takaisista suhteistani muistuttavaa tavaraa. Olen säilyttänyt vain tärkeimmät: muutaman valokuvan, pienen maalauksen, joskus hämärässä menneisyydessä nauhoitetun mix tapen.

Koska tavaraa on jäljellä niin vähän, ei muutamien muistoesineiden joukosta tuntunut löytyvän mitään särkyneiden sydänten museoon joutavaa. Kunnes yhtäkkiä muistin: läppärini uumenista löytyy sentimentaalisia runoja pursuileva kansio, jonne on vuosien varrella kertynyt sekä erinäisten ihmissuhteiden ensiaskelilla että savuavilla raunioilla kirjoitettuja runoja. Monet niistä saavat minut punastelemaan häpeästä niin sisältönsä kuin muotokielensäkin puolesta, mutta eihän entisen itsensä sydänverellä vuodatettuja tunteita ole voinut roskakoriinkaan siirtää. Jos minä siis osallistuisin särkyneiden sydänten näyttelyyn, koostuisi oma lahjoitukseni printatuista, pateettisista runoista.

 

kuinka päivä muuttuukin rajatta yöksi ja yhdessä huomaamattomassa hetkessä saapuu taas aamueikä siinä välissä ehdi tehdä mitään, niin nopeaan se käy vastaansanomattomastiniin kuin jotkut asiat ovat aina olleet olemassa(meret, vuoret, kuulemma myös Chile)on avattava verhotsidottava kiinni yöllä karanneet hiukset  ei kai ole mitään mitä en sinulle antaisi anteeksi lukiessasi minulle tarinaa miehestä joka kaiket yöt valaa kelloja sulasta metallista

 

Voi nuoruus ja nuoruuden rakkaudet! Nämä tekstit joutaisivat kyllä ehdottomasti museoon (sori vaan, Jemina 19 vee). Jos sinäkin innostuit entisten ihmissuhteiden esineistä, pidä silmällä Helsingin näyttelyn Facebook-sivua. Kannattaa myös tutustua museon kokoelmaan virtuaalisesti Tumblr-näyttelyssä – ja varautua vuodattamaan muutama kyynel kuvia ja niiden ohessa olevia tarinoita lukiessa.

 

Mitä sinä lahjoittaisit särkyneiden sydänten museoon?

Kuva: Museum of Broken Relationships