Suu kiinni, mielensäpahoittajasetä
Hitto, että välillä menee hermo mielensäpahoittajasetiin. Moista ihmistyyppiä tuntuu olevan taas erityisen runsaasti liikkeellä – tiedättehän, sellasia keski-ikäisiä tai jo vähän varttuneempia mieshenkilöitä, jotka kyllä taas niin mielensä pahoittavat, kun tässä maassa tapahtuu jotain heidän maailmankuvastaan poikkeavaa tai julkiseen keskusteluun nostetaan jokin uusi idea, joka ei mene heidän jakeluunsa. Viime aikoina tällaisia asioita ovat olleet muun muassa #metoo-kampanja, lasten sukupuolittaminen ja ajatus siitä, etteivät kaikki perheet ole heteroydinperheitä. Ja voi että miten sedille onkaan tullut näistä keskusteluista niin paha mieli!
Ihan ite photaroin. Sori siitä.
Mielensäpahoittajasetä on yleensä valkoinen mies, joka ajattelee, että koska hänellä itsellään on helppoa ja mukavaa, kenelläkään ei pitäisi olla oikeutta valittaa asioista tai (luoja paratkoon) vaatia muutosta. Koska mielensäpahoittajasedän oma identiteetti/seksuaalisuus/perhemuoto/yhteiskunnallinen asema eivät ole koskaan aiheuttaneet hänelle ongelmia, hän ei ymmärrä, ettei kaikilla ole käynyt samanlainen munkki. Ja kun sitten aletaan puhua asioista, jotka eivät häntä kosketa ja joita hän ei siksi ymmärrä, koska on ilmeisesti hukannut empatiakykynsä jonnekin etuoikeuksiensa alle, hänelle tulee paha mieli ja alkaa ärsyttää.
Esimerkki numero 1: Pertti Salovaara valitti Hesarin mielipidepalstalla, että seksuaalisesta ahdistelusta puhuminen on ”inkvisitiota ja noitavainoja”. Salovaaran mukaan #metoo-kampanja sai ”täysin suhteettomat mittasuhteet”, sillä ”siinä voi oletettu uhri syyttää vaikka kasvottomasti seksuaalisesta häirinnästä oletettua tekijää jopa vuosikymmenten takaa ja pilata hänen uransa, tehdä tyhjäksi kaiken, mitä hän on saavuttanut.”
Niin, koska seksuaalisessa ahdistelussa surkeinta on tosiaan se, että miehen ura voi mennä pilalle. Puolet nuorista naisista on kokenut häirintää viimeisen vuoden aikana, mutta koska Perttiä ei ole koko ajan kourittu, niin luonnollisesti yritykset kiinnittää asiaan huomiota ovat silkkaa noitavainoa. Kyllä Pertti niin mielensä pahoitti, kun joku kehtasi ehdottaa, että miehen saavutukset eivät ehkä ole tässä se kaikkein tärkein juttu.
Esimerkki numero 2: Jostain kummallisesta syystä joka jumalan paikassa lasten hyvinvointiin liittyviä asioita kommentoiva lastenpsykiatri Jari Sinkkonen julisti Vantaan Sanomissa, että ”[p]ojalla on munat ja tytöllä pimppi ja sillä selvä”, ja että hän ei ymmärrä tätä kasvatuskeskustelua hämärtävää ”moninaisuuspuhetta”. Ja koska ei vielä riittänyt, että tämä yksi mies ei tajua sukupuolen moninaisuutta, siihen tarvittiin vielä toinen samanlainen komppaamaan. Niinpä Mauri Pekkarinen ryntäsi sydämistyneenä tviittaamaan, että lasten kutsuminen ihan vain heidän nimillään tytöiksi ja pojiksi puhuttelun sijaan on pelkkää ”höpö höpöä”.
Niin, koska koko sukupuolikeskustelussa, ja aivan erityisesti lasten kohdalla, tärkeintä on se mitä kenenkin housuista löytyy. Ja koska muut ihmisethän nimenomaan tarvitsevat Sinkkosen ja Pekkarisen ymmärryksen ja hyväksynnän sukupuoli-identiteetilleen.
Esimerkki numero 3: Kun muutama helsinkiläinen päiväkoti päätti tänä vuonna viettää isänpäivän sijaan läheisenpäivää, jotta erilaisista perheistä tulevia lapsia voitaisiin kohdella yhdenvertaisesti, vetivät suunnilleen kaikki Suomen mielensäpahoittajasedät yhtäaikaiset herneet nenään. Joukon etunenässä Timo Soini kiirehti sitten kuvailemaan tätä tärkeää muutosta ”pöllöilyksi” sekä ”umpihulluksi” ja lisäsi vielä, että kyseisissä päiväkodeissa ”kylvetään … hölmöyden siemeniä.”
Niin, koska se, että Soinin lähipiirissä on isiä läsnä, tietysti tarkoittaa ettei muunlaisia todellisuuksia ole edes olemassa, vaan kyseessä on silkka ”päiväkotipöllöily”. Ja että Soinille tulee paha mieli, jos joku kehtaa edes ehdottaa muuta.
Jumaliste, että en kestä.
Kaikkein eniten näitä mielensäpahoittajasetiä taitaakin harmittaa se, että tällaiset muutokset tarkoittavat heidän absoluuttisen valta-asemansa yhteiskunnan kärkipaikoilla olevan uhattuna; heiltä ollaan viemässä oikeus määritellä koko maailma vain ja ainoastaan omasta kapeasta näkövinkkelistään. Ja se on ihan helvetin hyvä. Setämiesten aika hierarkian huipulla alkaa yksinkertaisesti olla ohitse.
Siispä: mielensäpahoittajasedät, pitäkää jo suunne kiinni. (Puhun nyt vähän rumasti, mutta tekin puhutte, eli ihan sama.) Teidän mielipiteitänne ei todellakaan aina tarvita; teidän ei ole aina pakko kommentoida joka asiaa. Ja mikä parasta, näkemyksenne eivät todellakaan ole aina relevantteja, kuten itse olette taas niin taidokkaasti osoittaneet. Teidän hyväksyntäänne ei enää tarvita kenenkään kokemuksen legitimoimiseen.
Yhä useammin on myös muiden vuoro puhua, ja jos siitä tulee paha mieli, kannattaa mennä vähän itseensä.
Jatka lukemista:
flirttailun ja ahdistelun välinen raja on täysin selvä
nainen ei voi olla huippukokki, koska lapsi pitää hakea päiväkodista
seuraa blogia Facebookissa ja Bloglovinissa.