Dokkarivinkki: Cam Girlz
Yksi kiinnostavimmista Wonderlust-festareiden pornoelokuvanäytöksessä näkemistäni pätkistä oli peräisin yhdysvaltalaisesta Cam Girlz-dokumentista. Dokkari käsitteli nimensä mukaisesti camming-nimellä kulkevaa työtä – siis webbikameran edessä tapahtuvaa, usein seksuaalissävytteistä esiintymistä – sekä tällaista työtä tekeviä naisia. Näkemäni kymmenminuuttinen oli todella mielenkiintoinen ja harmittelin etten luultavasti tule koskaan näkemään elokuvaa kokonaisuudessaan. Mutta nyt! Iso käsi Cam Girlzin ohjaajalle, Sean Dunnelle, joka on ladannut koko dokumentin ilmaiseksi Vimeo-videopalveluun.
Cammingissa on siis kyse ilmiöstä, jota Vice-lehti dokkaria käsittelevässä jutussaan kuvaili sanoilla a hybrid of chat room, peep show, and strip club. Aihe on kiinnostava erityisesti siksi, että camming on osa paitsi täysin uusien, internetin synnyttämien työmuotojen aaltoa noin yleisesti, mutta myös seksityön muotona jotakin varsin uutta ja erilaista. Moniin perinteisen seksityön muotoihin verrattuna camming tarjoaa sitä tekeville ihmisille paljon etuja: sen lisäksi että työtä tehdään kotoa käsin ja se on itse asiassa huomattavasti vähemmän seksipainotteista kuin usein luullaan, kyseessä on myös varsin turvallinen seksityön muoto. (On tosin muistettava, että tämä koskee pitkälti länsimaisia ja monin muin tavoin suhteellisen hyvässä asemassa olevia esiintyjiä; muun seksityön tapaan myös nettikameran eteen saattaa valitettavasti päätyä työhön pakotettuja ihmiskaupan uhreja, eikä cam-tyttö siis ole automaattisesti aina itsenäinen ja työssään onnellinen toimija.) Ansaintamielessä camming on esiintyjien kannalta hieno juttu, sillä siinä missä ansiot esimerkiksi perinteisen pornon parissa ovat nettipiratismin vuoksi romahtaneet, livenä tapahtuvaa ja kommunikointiin perustuvaa nettishow’ta on käytännössä mahdoton piratoida. Ja toisin kuin peruspornon kohdalla, cam-tyttöjen ja heidän katselijoidensa välille muodostuu jatkuvan kontaktin kautta jopa todellisia ystävyyksiä – eräskin cam girl on kertonut vakikatsojiinsa kuuluvan pariskunnan nimenneen lapsensa hänen mukaansa!
Cam Girlz-dokkarissa kuullaan monia alalla työskenteleviä ja taustaltaan varsin erilaisia naisia. Mukana on nuorien sinkkujen lisäksi myös perheenäitejä sekä peräti yksi varsin varttuneeseen ikään ehtinyt leski, joka löysi webbikameratyöstä lohtua puolisonsa kuoltua. Kuten ohjaaja Dunne kertoi The Strangerille: ”Our subjects really run the gamut in terms of background, age, body type, race, and reasons for camming … But the one thing that seemed to bind all these seemingly disparate stories was the sense of empowerment and independence they’ve gained through this line of sex work.” Näiden naisten tarinoiden kuuleminen sekä heidän erilaisten lähestymis- ja esiintymistapojensa seuraaminen oli aiheesta juuri mitään tietämättömälle katsojalle todella jännittävää. Hetkittäin mietin antoiko Cam Girlz alasta kenties hieman yksioikoisen positiivisen kuvan, mutta dokkarin loppupuolella myös ammatin negatiivisempia puolia tuotiin esiin. Täysin silotellusta glamourdokumentista ei siis ole kysymys, ei vaikka kaikki siinä esiintyvät naiset kertovatkin nauttivansa työstään ja pitävänsä sitä jopa voimauttavana. Hienoa dokkarissa on myös se, että se päästää ääneen myös ihmiset kameran ja nettiyhteyden toisesta päästä: cam-tyttöjä katselevat miehet. Näistä haastatelluista miehistä yksikään ei ollut monien mielikuvien yksioikoinen nörtti tai kumppanin löytämiseen kykenemätön luuseri. Sen sijaan cam-asiakkaat olivat, aivan kuten cam-tytötkin, täysin normaaleja tyyppejä.
Arvostan suuresti tällaisia dokkareita, jotka tarjoavat elävän, vivahteikkaan kuvan jostakin kontroversiaalisesta aiheesta ja tuomitsemisen sijaan antavat asianomaisille tilaa kertoa omista kokemuksistaan ja näkemyksistään. Tällaiset elokuvat antavat ajattelemisen aihetta ja muistuttavat meitä siitä, että esimerkiksi seksityön kaltaiset aiheet eivät todellakaan ole niin mustavalkoisia kuin millaisina ne usein eri medioissa esitetään.
CAM GIRLZ from Sean Dunne on Vimeo.