Feministin uudenvuodenlupaukset: Puutun seksismiin ja luen naisten kirjoittamia kirjoja

En ole tehnyt uudenvuodenlupauksia vuosikausiin, mutta Laura Batesin The Guardianissa ilmestynyt What are your feminist resolutions for 2016?-artikkeli sai minut juuri tekemään poikkeuksen tähän sääntöön. Sen sijaan, että lupailisimme vihermehudieettiä, kuntosalille muuttamista, uralla raketin lailla etenemistä ja koko kämpän perusteellista siivoamista päivittäin, Bates ehdottaa, että tekisimme tänä vuonna feministisiä uudenvuodenlupauksia – sellaisia, joilla ei pyritä parantamaan ainoastaan omaa itseä vaan myös ympäristöä ja ehkä peräti maailmaa.

feminist.gif

Kyseessä on kerrassaan kannatettava idea, ja Batesin teksti sai minut välittömästi kyhäämäämn omat feministiset uudenvuodenlupaukseni. Ne tulevat tässä:

1. Puutun seksismiin ympärilläni.

Seksismiä on kaikkialla ympärillämme niin paljon, että sen alle on hetkittäin ihan uupua. Usein on helpompaa vaieta ja ohittaa moinen olankohautuksella, sillä asiaan puuttuminen johtaa usein valtavaan vitutukseen ja voimattomaan raivoon – ja joskus jopa väkivallan uhkaan, kuten meistä valitettavan monet ovat saaneet todeta kehdatessaan olla naisia ja feministejä internetissä. Tästä huolimatta lupaan, että pyrin tänä vuonna parhaani mukaan puuttumaan seksismiin siihen törmätessäni.

Kun kuulen jonkun kertovan seksistisen vitsin, puutun asiaan ja selitän, miksi kyseinen ”läppä” on loukkaavaa eikä lainkaan hauskaa. Kun näen sekstististen rakenteiden vaikuttavan tosielämässä tai vaikka edellämainitussa telkkariviihteessä, huomautan asiasta ääneen ja näin teen ongelmaa näkyväksi. Kun joku huutelee kadulla seksistisiä huomautuksia ohikulkeville naisille, menen väliin. Kun huomaan omassa elämässäni lankeavani sukupuolistereotyyppisiin rakennelmiin ja siksi esimerkiksi olettavani kumppanini automaattisesti hoitavan asian X vain sukupuolensa vuoksi, teen parhaani bongatakseni ongelman ja muuttaakseni käytöstäni. Kun huomaan epäkohtia maailmassa, koetan myös blogata niistä ja siten omalta osaltani levittää sanaa, silloinkin kun aihe on vaikea ja siitä järkevästi kirjoittaminen tuntuu mahdottomalta.

Kyse ei ole siitä, että aina olisi pakko pitää palopuheita ja heristää nyrkkiä, mutta mielestäni on tärkeää pyrkiä parhaansa mukaan levittämään tietoisuutta seksismistä ja siitä, miten laajalti se meidän kaikkien elämään vaikuttaa. Kiinnittää huomiota. Sanoa ääneen. Näyttää, että kyseessä ei ole ainoa mahdollinen tapa olla ja elää. Ja siksi minä aion tänä vuonna tehdä parhaani puuttuakseni seksismiin.

2. Kiinnitän huomiota viihteen naiskuvaan ja siihen, millaisia teoksia tuen.

Alan olla kerrassaan kypsä siihen, miten suuri osa naisten rooleista esimerkiksi tv-sarjoissa ja elokuvissa on edelleen todella kapeasti rajattuja: siinä missä miehet ovat päähenkilöitä ja sankareita, naiset tapaavat olla enimmäkseen äitejä ja prostituoituja. Miesten hahmoilla on usein myös lupa olla monitahoisempia ongelmineen, menneisyyksineen, hyvine ja huonoine puolineen, kun taas moni naishahmo jää yksiulotteiseksi. Niinpä aion alkaa kiinnittää enemmän huomiota kuluttamani viihteen naiskuvaan ja ennen kaikkea äänestää kulutuskäyttäytymiselläni: jos elokuvan naishahmoista ei löydy sävyn sävyä, vaihdan elokuvaa. Jos suurin osa sarjassa esiintyvästä seksistä on raiskauksia, en enää katso sarjaa. Sama pätee myös tietokonepeleihin, joiden maailmassa naiset ovat törkeän aliedustettuja niin pelien hahmoina kuin pelien tekijöinäkin. Vuonna 2016 minä aion vaatia viihdettä, jossa naiset esitetään yksilöinä ja todentuntuisina ihmisinä.

Sama pätee myös naisiin nin viihteen kuin taiteenkin tekijöinä. Yksi Batesin artikkelissaan mainitsemista esimerkkilupauksista on lukea tänä vuonna enemmän naisten kirjoittamia kirjoja, sillä monien muiden alojen tapaan myös kirja-ala kärsii edelleen seksismistä: miesten kirjoittamia kirjoja arvioidaan enemmän, naisista kertovat kirjat eivät voita kirjallisuuspalkintoja (enemmistö voittajateoksista on myös miesten kirjoittamia, ja naispuolisten kirjoittajien voittaessa heidän teoksensa tapaavat kertoa miehistä), ja kirjallisuusagentit vastaavat huomattavasti useammin miespuoliselle kuin naispuoliselle kirjailijalle – myös silloin, kun heidän luettavakseen on lähetetty tismalleen sama teksti, eri nimellä varustettuna vain. Tänä vuonna pyrin siis lukemaan sekä enemmän naisten kirjoittamia kirjoja että kirjoja, jotka kertovat naisista.

3. En hauku itseäni enkä etenkään ulkonäköäni.

Olen viimeisten kuukausien aikana havainnut, että tapanani on usein olla todella ilkeä itselleni. Kun kohdalle osuu oikein huono päivä ja koen epäonnistuneeni työssäni/parisuhteessani/elämässäni, alan sättiä itseäni – äänettömästi, mutta sitäkin inhottavammin. Saatan yhtäkkiä havahtua siihen, että olen jo kymmenen minuutin ajan toistellut kuin jonkinlaisena mantrana olevani huono ihminen, tyhmä, ruma, paksu ja kaikinpuolin vastenmielinen. Usein tämä sättiminen liittyy nimenomaan ulkonäköön ja tuntuu kerralla kaivavan esille jokaikisen epävarmuuden, joka epärealististen kauneusihanteiden keskellä kasvaneella ihmisellä suinkaan saattaa olla.

Tällainen negatiivisten tunteiden kääntäminen omaa itseä kohtaan lienee varsin tyypillistä monille naisille, jotka ovat kasvaneet kiltin kympin tytön ihanteen alla. Lisäksi etenkin ulkonäköön keskittyvä sättiminen kertoo siitä, miten kertakaikkisen kokonaisvaltaisesti olemme sisäistäneet hyväksyttävää naiseutta koskevat normit ja kauneusihanteet – ajatuksen siitä, että naiselle tärkeintä on olla viehättävä, ja että pahin mahdollinen tapa haukkua naista on nimenomaan keskittyä mollaamaan tämän ulkonäköä ja painoa. Lienee sanomattakin selvää, että tällainen toiminta vaikuttaa niin itsetuntoon kuin yleisfiilikseenkin todella negatiivisesti, ei lainkaan auta meitä pitämään itsestämme, ja on vielä lisäksi kertakaikkisen naisvihamielistä toimintaa.

Niinpä ensimmäinen feministinen uudenvuodenlupaukseni on tämä: yritän parhaani mukaan lopettaa itseni haukkumisen. Jos huomaan sortuvani moiseen, koetan lopettaa ja muuttaa käynnissä olevan palautekeskustelun hitusen rakentavammaksi – pohtia tarpeen vaatiessa vaikka ääneen, että mikä on mennyt pieleen ja miten asia voitaisiin saada korjattua. Missään nimessä en salli itseni enää haukkua ulkonäköäni ja kroppaani ja siten yhdistää ulkonäköäni arvooni ihmisenä. Sille on kertakaikkiaan tultava loppu.

 

Tykkäätkö feministisen uudenvuodenlupauksen ajatuksesta, mutta et tiedä mitä lupaisit? Inspiraatiota voi hakea esimerkiksi Bustlen 11 Feminist New Year’s Resolutions To Make 2016 The Year of Girl Power -jutusta, OffBeat Home & Life-blogin erityisesti positiivista suhtautumista omaan kehoon painottavalta 25 body-positive and feminist New Year’s resolutions -listalta, tai SheWired-saitin listasta nimeltä Feminist New Year’s Resolutions (That Don’t Involve Another Crash Diet).

 

Miltä ajatus feministisistä uudenvuodenlupauksista kuulostaa? Jos innostuit ja haluat lähteä mukaan, jaa omat lupauksesi tai linkki omaan bloggaukseesi aiheesta kommenttiboksissa!

Kommentit (9)
  1. Vapaaherratar
    4.1.2018, 10:38

    Kenekään ei ole pakko pukeutua melkein läpinäkyviin alusvaatteisiin ulos mennessään.
    Ei ylimeikata filmausta varten tai kulkea vasiten liehittelemässä toista sukupuolta.
    Oma päätös ja sen seuraukset.
    Markkinointi vääristää ja luo naisille miesten laatimat muka unelmaihanteet, jouden mukaan ol
    et hyväksytty.
    Niin mihin? Miellyttämään muitako?
    Hyvin hoidettu nainen, kunto, paino ja terveet elämäntavat ylipäätään vaikuttaa ulkonäköönkin paljon.
    Ei tarvita kikkakolmosia ollakseen hyvän näköinen ja pukeutua voi kunnon vaatteisiin, eikä riepuihin.
    Jos parinhaku kiinnostaa niin taatusti em. kysyntää riittää.
    Yksin ja feministinäkin elämänsä vou vallan mainiosti elää kauneutta unohtamatta.
    Yksin naisena pystyy hyvin asumaan Ok-talossakin ilman miestä.
    Se on kerrassaan ihanaa ja parasta osaamisenkin vapautta ja aina välillä oppii tekemään yhtä sun toista tarvitessa. Ostomiesapuja saa rahalla vaikeimpiin raskaampiin töihinkin nykyään jo hyvin.
    Kenenkään jalkarätiksi tai sängyn lämmittäjäksi ei tarvitse kenenkään alkaa.
    Sekin on oma valinta.

  2. Ihan tyhmät miehet. En leiki niitten kanssa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *