Jo riittää hiljaisuus: Kokemuksia abortista

Subway to Venus-blogin Paula sai viime viikolla loistavan idean: Suomeen tarvitaan abortista asiallisesti tietoa tarjoavat nettisivut! Paula ryhtyi myös samantien tuumasta toimeen, ja kerää nyt suomalaisten tyttöjen ja naisten kokemuksia abortista nettisivuja varten.

abortion_protest_by_edson_chilundo.png

Lienee sanomattakin selvää, että tämä on ihan äärettömän tärkeä aihe. Kuten teistä kaikki tietänevät, seksuaaliterveys ja seksuaalinen itsemääräämisoikeus ovat sydäntäni lähellä, ja siten on myös näiden piiriin kuuluva aborttioikeus. On täysin käsittämätöntä, että yhä edelleen monissa maissa kautta maailman (jopa kautta Euroopan!) naiset eivät voi saada laillista ja turvallista aborttia. Vain muutama vuosi sitten Irlannissa nuori nainen kuoli keskenmenon komplikaatioihin siksi, että lääkärit kieltäytyivät päättämästä jo keskeytymässä ollutta raskautta. Women on Waves-järjestö suunnittelee parhaillaan kauko-ohjattavien lentokoneiden käyttöä saadakseen abortin käynnistäviä pillereitä tuoduksi Puolaan ja siis onhan se nyt perkele, että naiset joutuvat yhä edelleen ryhtymään ties minkälaisiin kommervenkkeihin abortin saadakseen. On kertakaikkiaan huutava vääryys, että naiset ovat näin tärkeässä asiassa täysin lainsäätäjien ja uskonnollisten fanaatikkojen armoilla.

Lisäksi kannattaa myös muistaa, että Suomessakaan ei olla asian suhteen turvassa – eduskunnassa on viime vuosina keskusteltu aborttioikeuksien rajoittamisesta, ja tämänhetkisessä arvokonservatiivisessa ilmapiirissä pelkään keskustelun vain jatkuvan. Myös jo saavutettujen oikeuksien puolesta on siis taisteltava, ennen kuin pukumies tulee ja ottaa ne pois.

Näiden oikeuksien puolesta taistelemiseen liittyy myös asiasta avoimemmin puhuminen. Abortti on yhä edelleen valtava tabu, jonka kokeneiden ääntä kuullaan vain äärettömän harvoin. Tästä käytännöstä tulisi ehdottomasti hankkiutua eroon. Aborttioikeuteen lukeutuu (tai ainakin tulisi lukeutua) myös oikeus saada aiheesta asiallista tietoa, sekä ennen kaikkea oikeus keskustella asiasta ilman pelkoa tuomitsemisesta tai leimatuksi tulemisesta. Kuten Paula blogitekstissään kirjoittaa: ”Jo riittää hiljaisuus. Abortin pitää yhä edelleen olla toimenpide, johon jokaisella tytöllä ja naisella on oikeus, ja sen pitää olla asia, josta halutessaan voi puhua ilman stigmaa ja pelkoa.”

Vaikka itselläni ei olekaan omakohtaista kokemusta abortista, monilla tuttavapiirissäni on. Yksi on tullut raskaaksi liian nuorena, toinen väkivaltaisessa suhteessa ollessaan, ja kolmas vaikka ei yksinkertaisesti tahdo lapsia lainkaan. Osa näistä ystävistäni on saanut lapsia myöhemmin tai haaveilee vielä saavansa, osa taas ei. Yhteistä näille kaikille tapauksille on kaksi tärkeää asiaa: ensinnäkin se, ettei yksikään ystävistäni kadu päätöstään. He kaikki pitivät sitä ainoana mahdollisena vaihtoehtona itselleen sillä hetkellä, siinä elämäntilanteessa. Ja se toinen yhteinen nimittäjä: se yksinkertainen fakta, että jokaisella naisella tulee olla oikeus päättää itse omasta kehostaan ja siten myös mahdollisesta raskaudenkeskeytyksestä.

Sillä just niin simppeli tämä asia on:

Mun kroppa, mun päätös!

 

Tässä vielä Paulan kutsu:

[S]inä tyttö/nainen/transhenkilö/non-binary/muu, joka olet tehnyt abortin – kirjoita minulle kokemuksestasi. Email: paulahama[at]gmail.com

Kokemuksesi voi olla negatiivinen, neutraali, positiivinen, tai osittain kaikkea. Helpottunut, ristiriitainen, hämmentävä. Painotuksen haluaisin kuitenkin olevan positiivisissa  ”selviytymistarinoissa”.

Erityisen kiinnostunut olen kuulemaan sellaisista seikoista kuin: miksi päädyit aborttiin, millaista oli lääkärien/hoitajien toiminta, tunsitko saavasi tarpeeksi tietoa/tukea, tunsitko aborttia pyytäessäsi joutuvasi valehtelemaan (toisin kuin monissa muissa Euroopan maissa Suomessa ei riitä syyksi oma tahto, vaan täytyy olla sosioekonomiset perusteet), mitkä asiat olisivat tehneet kokemuksen helpommaksi, miten vallitseva asenneilmapiiri ja median kuvaus abortista vaikuttivat sinuun, oletko avoin aborttikokemuksestasi ystävien/perheen/työkavereiden yms. kanssa vai pidätkö tiedon itselläsi.

Lisäksi: olen kiinnostunut myös aborttikokemuksista 12 raskausviikon jälkeen. Suomessa myöhäisen abortin saa vain erityisluvalla, kun taas esimerkiksi Britanniassa ja Yhdysvalloissa oikeus on yleensä automaattisesti 24 viikkoon. Myöhäiset raskaudenkeskeytykset tehdään yleensä esimerkiksi silloin, kun huomataan että sikiö on vakavasti vaurioitunut eikä toivoa selviytymisestä kohdun ulkopuolella ole. Olisin kiinnostunut kuulemaan siitä, tekeekö Suomen 12 viikon kielto myöhäisistä keskeytyksistä hankalan, vai onko erityislupa helppo saada siinä tapauksessa että komplikaatioita tulee.

Formaatti: Lähetä stoorisi ylläolevaan osoitteeseen, sopiva pituus olisi 200-500 sanaa. Valmiilla nettisivulla tarinat julkaistaisiin blogityylisesti (ilman kommentointia) joko allekirjoituksella Nimi, ikä, paikkakunta (esim. Paula, 26, Lontoo), tai vastaavasti anonyymisti jos niin haluat. Mailit luonnollisesti ovat luottamuksellisia enkä levittele niiden sisältöä (paitsi itse julkaistavan tarinan) tai email-osoitettasi mihinkään. 

Muuta: Jos sinulla on mitä tahansa ideoita tähän liittyen niin jaa toki kanssani! Olisi mahtavaa tehdä jokin kunnon pro-choice-kampanja Suomeen.

 

 

Huomio! Saitti on nyt auki, ja sen nimi on Ei enää stigmaa.

 

 

Kuva: Edson Chilundo (Creative Commons)

Kommentit (9)
  1. Asiallista tietoa vai painotus positiiviisissa selviytymistarinoissa? Näen tässä pienen ristiriidan.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *