#lääppijä: Seksuaalisen naisen stigma
Aina toisinaan kuulee väitettävän, että seksuaalinen tasa-arvo on jo saavutettu, eikä seksuaalisuuttaan omaehtoisesti toteuttava nainen ole enää tabu. Tämä on valitettavasti paskapuhetta: naisen on edelleen hyvin helppo toteuttaa seksuaalisuuttaan monien mielestä ns. väärällä tavalla, ja tällaiseen käytökseen liittyy myös vahva stigma. Stigma näkyy erityisesti siinä, miten seksuaalisen väkivallan ajatellaan usein olevan tavalla tai toisella naisen syytä.
Valitettavan hyvä esimerkki tästä löytyy vain parin päivän takaa. Kun toimittaja Rakel Liekki osallistui Twitterissä #lääppijä-hashtagilla käytävään keskusteluun seksuaalisesta ahdistelusta, ryntäsi perussuomalaisten Jukka Wallin vähättelemään Liekin kokemusta todella asiattomaan sävyyn – käytännössä ilmaisten, että koska Liekki on tehnyt pornoa, ei Liekillä ole oikeutta vaatia koskemattomuutta, vaan miehet saavat käsitellä tämän kehoa miten tahtovat.
Wallinin muutama sata merkkiä sovinistista soopaa kertovat paljon siitä stigmasta, josta seksityötä tehneet naiset edelleen kärsivät – esimerkiksi pornoa vaaditaan vapaasti katsottavaksi, mutta sitä tuottaviin naisiin suhtaudutaan alentuvasti, halveksuen tai jopa avoimen aggressiivisesti. Kyse ei myöskään ole ainoastaan seksityöntekijöistä, vaan seksityöntekijöiden kohtelu kertoo pinnan alla kuplivista, laajemmista asenteista sekä siitä yleisestä tavasta, jolla avoimesti seksuaalisesti aktiivisia naisia edelleen kohdellaan. Kaikessa karuudessaan kyse on tästä: monien (miesten) mielestä nainen voi toimia tavalla, jonka johdosta tämä menettää oikeutensa määrätä omasta kehostaan – että tietynlainen seksuaalinen käyttäytyminen tekee naisesta vapaata riistaa häirinnälle, ahdistelulle ja jopa väkivallalle.
Tällainen ajattelu ei myöskään rajoitu muutamaan vatipäähän tai edes pariin persuun, vaan on läsnä yhteiskuntamme kaikissa rakenteissa. Se näkyy poliiseissa, jotka eivät ota raiskauksia vakavasti ja jopa jättävät epäillyt kokonaan kuulustelematta; professoreissa, jotka toteavat ikäänkuin itsestäänselvyytenä, että minihameisten naisten tulee välttää Kaisaniemen puistoa aamuyöstä; poliiseissa, jotka yhdistävät raiskaukset naisiin, jotka eivät käyttäydy ”yleisesti hyväksyttävällä tavalla” ja siten syyttävät rikoksesta sen uhria; ja tuomareissa, jotka antavat raiskaajalle lievääkin lievemmän tuomion siksi, että tällä on perhe ja työpaikka.
Yhteenlaskettuina tällaiset tapaukset johtavat viestiin, joka ei voisi olla selkeämpi: naisten ajatellaan usein tavalla tai toisella ansaitsevan heihin kohdistuva seksuaalinen häirintä ja väkivalta, ja seksuaalisesti aktiivinen nainen suorastaan kerjää moista osakseen. Pornoura, minihame, flirttailu ja noin miljoona muuta syytä voivat kaikki johtaa siihen, että naisen kroppa muuttuu ikäänkuin julkiseksi omaisuudeksi ja on yhtäkkiä kaikkien kourittavissa. Wallinin tviitit paitsi kertovat miehen omasta tyhmyydestä, myös artikuloivat tämän valitettavan yleisen asenteen harvinaisen selväsanaisesti.
Kuvakaappaus: @rakelliekki