Lukijan kysymys: Etäsuhteesta avoin suhde?

Uuden lukuvuoden myötä blogi ja minä pyrimme molemmat palaamaan normaaliin päiväjärjestykseen – ja teemme sen esitellen samalla uuden juttusarjan! Te lukijat kysytte minulta säännöllisesti mielipidettäni mitä mielenkiintoisempiin asioihin, ja olen usein harmitellut sitä miten vastaukset hautautuvat kommenttiketjujen hännille eivätkä enää tavoita teistä suurinta osaa ja inspiroi uusia keskusteluja. Niinpä postaan tästä lähtien säännöllisesti kysymyksiänne sekä niihin liittyviä ajatuksiani ihan omana sarjanaan. Ensimmäisenä vuorossa on nimimerkki Helioksen jokin aika sitten esittämä kysymys, joka koskee etäsuhdetta ja sitä, kannattaisiko sellaisesta tehdä myös avoin suhde.

open_relationship_0.jpg

Moi Jemina ja muut!

Millaisia ajatuksia herättää suhteen muuttaminen avoimeksi etäsuhteen ajaksi? Meillä on mahdollisesti tiedossa fyysistä välimatkaa talvella/keväällä, ja olen pohtinut kysymystä melko paljon. Toisaalta ajattelen, että tilannehan on tuolloin käytännössä sama kuin sinkkuna – eli muiden kanssa paneskeleminen ei ole toiselta millään tavalla pois, ja että omaa seksuaalisuuttaan ei ole järkevää kahlita. Toisaalta kyllä ymmärrän myös mustasukkaisuuden, joka etenkin etänä saattaa kasvaa järkyttäviin mittasuhteisiin. Ja taas toisaalta: samankaltaista mustasukkaisuutta voi kuitenkin herätä myös entisistä kumppaneista, mutta tuskin kovinkaan moni sinkku haluaa rajoittaa omaa seksuaalisuuttaan mahdollisen tulevan pysyvän kumppanin vuoksi. Mitä mieltä olette?

Jotta ette jäisi vain yhden mielipiteen varaan, myös blogia usein innokkaasti seuraava ja sen lukijoihin varsin kiintynyt Hyvä Mies™ tuli valjastettua mukaan kertomaan oma kantansa kysymykseen. Tämän vastaus löytyy omani alapuolelta (käännös ja kielelliset kömpelyydet ovat minun kontollani, sillä alkuperäinen vastaus on kirjoitettu englanniksi).

 

Jemina: Ihan ensin kiitos kysymyksestäsi! Se on meinaan todella kiinnostava ja varmasti sellainen, jota monet ovat tulleet pohtineeksi. Ymmärrän täysin, miksi monet ajattelevat etäsuhteen olevan hyvä aika muuttaa suhde myös avoimeksi: moni meistä haluaa seksiä myös silloin kun kumppani on kaukana. Mutta jos totta puhutaan, en itse suosittelisi muuttamaan suhdetta avoimeksi juuri silloin kun ja vain siksi että se on muuttumassa myös etäsuhteeksi.

En missään nimessä sano näin siksi, että tahtoisin ihmisten rajoittavan seksuaalisuuttaan, tai että pitäisin monogamista suhdetta jotenkin pyhänä. Sen sijaan kantani on varovaisen kielteinen yksinkertaisesti siksi, että avoimet suhteet ovat meistä monille todella haasteellisia. Yksiavioisessa kulttuurissa kasvaneille esimerkiksi mustasukkaisuus on valitettavasti enemmän sääntö kuin poikkeus, ja tällaisten tunteiden kanssa saattaa joutua painimaan ihan urakalla ennen kuin löytää itselleen sopivimman tavan käsitellä niitä. Omien ja ystävieni kokemukseen perustuen sanoisinkin, että suurin osa ihmisistä kokee etenkin avoimen suhteen alun todella haasteellisena aikana.

Myös etäsuhteet ovat usein todella haasteellisia. Yksinkertainen matemaattinen laskukaava taas kertoo, että haasteellisuus + haasteellisuus = yleensä ihan helvetin rankkaa. Niinpä pelkään pahoin, että aiemmin yksiavioisen suhteen muuttuminen sekä etä- että avoimeksi suhteeksi samalla kertaa voi olla monille pariskunnille liian rankka rysäys.

Avoimissa suhteissa on se jännä puoli, että ne eivät oikeastaan ratkaise esimerkiksi etäsuhteesta syntyviä ongelmia – ne vain korvaavat tietyt pulmat toisilla, erilaisilla pulmilla. Siinä missä avoimuus voi poistaa etäsuhteesta seksuaalisen turhautumisen aspektin, johtaa se samalla usein esimerkiksi epävarmuuteen suhteen tilasta, sitoutumisen kyseenalaistamiseen, omien itsetunto-ongelmien pintaannousemiseen… Lista on pitkä. Monet näistä tunteista ovat vaikeita käsitellä, ja suhteen ollessa skypen ja whatsapp-viestien varassa tällaisten rankkojen keskustelujen käyminen muuttuu usein vielä vittumaisemmaksi. Itse en välttämättä tahtoisi altistaa suhdettani (esimerkiksi avoimen suhteen alun kaltaisille) suurille koetuksille ilman, että tietäisin voivani keskustella niistä kumppanini kanssa naamakkain ja vaikka yöt läpeensä, jos tilanne sitä vaatii.

Haasteellisuus ei toki ole syy jättää kiinnostavia asioita kokeilematta, eikä kenenkään myöskään tule rajoittaa omaa seksuaalisuuttaan tavalla, joka tuntuu väärältä. Kehottaisin kuitenkin keskustelemaan asiasta pitkään ja hartaasti yhdessä. Miettikää, millainen suhdemuoto tekisi juuri teidät onnelliseksi ja miten erilaisista ongelmatilanteista selvitään – niitä kun valitettavasti riittää kahden ihmisen pyrkiessä elämään yhdessä, ihan sama millaisessa muodossa he tätä tekevät.

Jos suhteen muuttaminen avoimeksi on jotakin sellaista, mikä on kiinnostanut teitä jo aiemminkin ja josta olette jo puhuneet, tsäänssit muutoksen onnistumiseen ovat varmasti jo paljon paremmat. Mutta jos ystäväni tällaisessa tilanteessa kysyisi minulta mielipidettäni, suosittelisin todennäköisesti ottamaan haasteet vastaan yksi kerrallaan: selättämään ensin etäsuhde ja ottamaan seuraavan askeleen vasta asioiden palattua normaaleiksi. Suuria muutoksia kannattaa yleensä kokeilla rauhassa, tilanteessa jossa muu elämä on tasapainossa, suhde kaikinpuolin kunnossa ja vailla suuria ulkopuolisia tai olosuhteista aiheutuvia haasteita.

Hyvä Mies™: Suosittelisin olemaan hieman varovainen mitä tulee parisuhteesi muuttamiseen perustavanlaatuisella tavalla samalla, kun suhde on myös muuttumassa lähisuhteesta etäsuhteeksi. Avoin suhde poikkeaa normaalista monogamisesta suhteesta monin tavoin, joihin teidän tulisi tottua ja joiden tuomien haasteiden kanssa teidän täytyy opetella toimimaan. Kaikkine haasteineenkin avoin suhde voi sopia oikein hyvin ihmisille, jotka eivät koe täysin sopivansa tyypillisen suhteen malliin.

Jos olisin teidän kengissänne, kysyisin itseltäni ensin muutamia kysymyksiä:

– Miksi haluaisitte muuttaa suhteemme muotoa juuri nyt?

– Mitä toivotte saavuttavanne tällä muutoksella?

– Oletteko sitoutuneita toisiinne, ja onko tavoitteenne pysyä yhdessä etäsuhteen ajan ja sen jälkeen?

– Miten toimitte, kun kohdalle osuu mustasukkaisuutta tai epävarmuuden tunteita?

Kaikissa parisuhdetyypeissä on omat ongelmansa ja kaikki pariskunnat toimivat eri tavalla näiden kanssa. Jos teistä tuntuu, että suhteenne muuttaminen avoimeksi ei aiheuttaisi teidän suhteellenne ongelmia, voisitte tottakai koettaa sellaista. En kuitenkaan voi varauksetta suosittelisi tätä muutosta teille juuri nyt, suhteenne puitteiden muuttuessa jo muutenkin. Mutta jos päätätte kokeilla avointa suhdetta, varmistakaa, että sovitte selkeät säännöt suhteellenne ja sille, miten siihen liittyvien asioiden kanssa toimitte.

 

Lopuksi vielä muutama kiinnostava, aiheeseen liittyvä linkki:

– Kioski-ohjelman jakso monisuhteisuudesta (Yle Areena)

– Are people in open relationships happier? (Psychology Today)

– What open marriage taught one man about feminism (The Cut/NY Mag)

 

Mitä mieltä te olette asiasta? Jakakaa omat kelanne, kokemuksenne ja mielipiteenne kommenteissa!

 

Kuva: Someecards

Kommentit (36)
  1. Mielenkiintoinen aihe.

    Minä ja mieheni olimme avointasuhdetta muistuttavassa tilanteessa ennen kun aloimme virallisesti seurustelemaan. Olimme pitkään ystäviä, mutta muuttaessani samalle paikkakunnalle ystävyytemme muuttui läheisemmäksi ja päädyimme harrastamaan seksiä. Tätä ”oho miun bussi meni jo, voinko tulla siun luokse yöksi” jatkui yli puolivuotta. Ero aikasempiin seksisuhteisiin oli se, että todella välitin miehestä enkä halunnut, että ystävyytemme kärsii yhteisestä hauskanpidosta. Sovimme, että olemme rehellisiä kaikesta ja jos muita ilmestyy kuvioihin kerromme siitä toiselle, jotta päätös jatkosta voidaan tehdä yhdessä. Tapailimme muita ja pidimme välillä taukoa, mutta lopulta päädyimme aina toistemme seuraan. Lopulta päädyimme seurustelemaan, kun ajatus toisesta jonkun muun kaussaa alkoi tekemään liian kipeää. Seurustelun aloittaminen oli tavallaan päätös, että nyt olemme vain toistemme kanssa. Olemme puhuneet avoimestasuhteesta monesti, mutta molempien mielestä yksiavioisuus on meille luontevin tapa. Molemmille seksi on sinkkuaikoina ollut vain seksiä, mutta nyt kun jakaa elämän toisen kanssa seksin luonne on muuttunut. Seksi on nykyään enemmin tapa osoittaa toiselle rakkautta ja arvostusta. Tästä syystä seksin irrottaminen parisuhteesta tuntuu meidän kohdalla todella kummalliselta. En tietenkään tarkoita, että tämä on ainoa oikea tapa ajatella, mutta olen onnellinen, että olen mieheni kanssa tästä samaa mieltä.

  2. Näissä keskusteluissa olisi myös hyvä muistaa, että eri ihmisiä motivoivat eri asiat. Teen väitöskirjaa, jonka alaan kuuluu mm. elämysten kokeminen, eli millaiset asiat tuottavat ihmisille elämyksiä (elähdyttäviä, merkityksellisiä kokemuksia) ja miksi.

    Yksi maailmanlaajuinen elämyslähde ovat uutuudet, eli se seikkailun tuntu, jonka jokin uusi ja odottamaton aiheuttaa (vaikkapa uusi ihastus, uusi seksikumppani). Toinen yhtä hyvin tunnettu elämyslähde on lojaalius: halu ja kyky olla uskollinen jopa uhrautumiseen asti (vaikkapa aatteen tai isänmaan puolustaminen sodassa tai muussa konfliktissa). Elämyslähteitä on monia muitakin, mutta nämä tulevat mieleen tähän keskusteluun liittyen.

    Ihmisillä on taipumus etsiä itseä elähdyttäviä elämyksiä: ehkäpä avosuhteilijat saavat enemmän kiksejä uutuudesta, ja sulkusuhteilijat lojaaliudesta? Jokaisella on oma tyylinsä elää ja syynsä siihen, ei kaikki juonna aina suoraan yhteiskunnan luutuneista arvoista tai kyvyttömyydestä kyseenalaistaa.

    1. Hyviä pointteja, kertakaikkiaan!
      Itse saan kiksejä parisuhteessa juuri lojaaliudesta, syvästä yhteydestä ja pysyvyydestä. Mutta en omistamisesta. Voisin olla parisuhteessa ns. puolittaisessa avoimessa suhteessa eli niin, että toinen voisi ”seikkailla”, jos se hänet onnelliseksi tekisi. Ja tietenkin niin, että puoliso todellakin haluasi sitoutua suhteeseemme enkä olis vain yksi kukka, johon lennellä silloin tällöin. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *