Miehet päättävät miten nainen saa pukeutua

Ranskassa Cannesin (miespuolisen) pormestarin jokin aika sitten keksimä burkinikielto on saanut minut miettimään naisten sallittua pukeutumista – ja sitä kuka tuon sallitun rajoista päättää. Olette ehkä jo nähneetkin allaolevan, internetiä kiertäneen kuvaparin. Yksi kuva on tältä kesältä Ranskasta, jossa kaksi (miespuolista) poliisia pakottaa burkiniin pukeutuneen naisen riisuutumaan; toisessa kuvassa, joka on peräisin 1920-luvun Yhdysvalloista, (miespuolinen) rantapoliisi mittaa naisen uimapuvun lahkeen pituutta päättääkseen onko se kyllin siveellinen ja saako nainen jäädä rannalle. Kuvien rinnastus on tehokas. Miksi pukeutumisen kontrollointi on aina näin sukupuolittunutta? Miksi miehet päättävät, miten nainen saa pukeutua?

twitter.pngKuva: @cerqueic

Naisten pukeutumisesta on määrätty iät ja ajat: milloin ei ole saanut vilkkua nilkka, milloin ei polvi taikka reisi. Yhteistä näille kaikille ajoille ja niiden käsityksille Oikeanlaisesta ja Hyväksyttävästä naiskropan verhoamisesta on ollut se, että normit ovat aina miesten kehittämiä ja koskevat aina naisia.

Länsimaissa tykätään kuvitella, että naiset ovat täällä jo täydellisen vapaita, etenkin mitä vaatetusvalintoihin tulee. Tämä ei kuitenkaan ole totta, vaan naisten pukeutumista kontrolloidaan edelleen moninaisin tavoin. Esimerkiksi raiskausoikeudenkäynneissä tuodaan säännöllisesti esiin uhrin hameen mitta tai kaula-aukon avaruus. Ympäri maailmaa levinnyt Lutkamarssi-liike puolestaan sai alkunsa (miespuolisen) kanadalaisen poliisin huomautettua (naispuolisille) opiskelijoille, että naiset voisivat välttyä raiskauksilta jos eivät ”pukeutuisi kuin lutkat”.

Minihameeseen pukeutuneen naisen syyllistäminen väkivallan uhriksi joutumisesta ja burkinibänni ovat molemmat osa samaa ilmiötä. Molemmissa tapauksissa miehet ovat auktoriteettiasemassa, määräämässä naisen pukeutumisesta. Lienee itsestäänselvää, että huiviin, burkaan tai burkiniin ei mielestäni saa pakottaa ketään – mutta ei kyllä perkele bikineihinkään. On ihan turhaa väittää vapaudeksi sitä, että kaksi aseistettua miestä vaatii naista riisuutumaan, ja koko ajan ilmassa leijuu rangaistuksen uhka mikäli ihoa ei ala näkyä ja vähän äkkiä. Oman vapauskäsityksen pakottaminen muille tällä tavalla kehollisesti, häpäisten, sakoilla ja mahdollisesti jopa voimankäytöllä uhaten, on yhtä loogista kuin Yhdysvallat ‘tuomassa demokratiaa’ ja ‘vapauttamassa’ Afganistania ja Irakia panssarivaunuin sekä rynnäkkökiväärein. Kummassakaan tilanteessa ei tosiasiassa ole kysymys toisen osapuolen vapaudesta, vaan ensimmäisen määräysvallasta ja voimasta.

Tästä tuli mieleeni myös reilu viikko sitten helsinkiläisellä nudistirannalla sattunut tapaus, jossa turistinainen kertoi poliisille tulleensa miesten ahdistelemaksi. Naisen mukaan poliisi suhtautui asiaan vähättelevästi ja lähinnä kummasteli tämän läsnäoloa rannalla. ”Hän kysyi monta kertaa, enkö ymmärtänyt paikan olevan nudisteille ja huomautti, ettei nuorten ja kauniiden naisten ole normaalia mennä sinne”, nainen kertoi Hesarille.

Kroppaa ei siis ole hyväksyttävää peittää kokonaan – mutta ei sitä sovi kokonaan paljastaakaan. Jälleen kerran hyväksyttävä tapa toimia naisena tässä maailmassa on paitsi kovin kapea, myös miesten määriteltävissä. Vaatii nuorallakävelijän taituruutta tasapainoilla kaikkien vaatimusten välissä.

Kommentit (25)
  1. Mitä tuossa kuvassa oikeasti tapahtuu, kuinka paljon naisen muka piti riisua? Mitä hänellä on vaatekerrosten alla, uimapuku? Eikö burkini vastaa uimapukua ja tuo vaatetus ei näytä siltä vai pidetäänkö siellä vielä allakin jotain? Näitä jäin ajattelemaan, kun tuon kuvan ensi kertaa näin. 🙂
    Länsimaissa nainen saa kyllä aika pitkälle pukeutua niin vähiin (tai runsaisiin) vaatteisiin kuin haluaa; pakarasortsit, stringiuikkarit, minihame, napapaita jne eikä mikään taho järjestelmällisesti estä tätä tai pakota pukeutumaan näin. Häirintätilanteissa vähäistä vaatetusta voidaan toki käyttää naista vastaan.

    Miehillä pukeutumiskoodi on tietyllä tapaa ahtaampi, mutta nuoremmilla skaala on jo laajempi. Esim. miehille ”sopiva” sortsien mitta oli pitkään polven alle ja Stubb sai noottia, kun sortseilla saapui johonkin tilaisuuteen, jossa naiset ovat voineet olla saman pituisissa hameissa ja mekoissa, kun kesätilaisuus oli kyseessä…

    1. ”Länsimaissa nainen saa kyllä aika pitkälle pukeutua niin vähiin (tai runsaisiin) vaatteisiin kuin haluaa; pakarasortsit, stringiuikkarit, minihame, napapaita jne eikä mikään taho järjestelmällisesti estä tätä tai pakota pukeutumaan näin.”

      Ranskahan on länsimaa ja musliminaiset naisia siinä missä muutkin, joten siksi juuri tämä burkinikielto tuntuu niin oudolta. Ymmärrän, että monissa maissa naisten pukeutumista kontrolloidaan vielä enemmän, mutta niihin kuuluisiin ”länsimaisiin arvoihin” pitäisi juuri kuulua yksilönvapaus, vapaus uskoa ja ajatella miten haluaa ja vapaus pukeutua, miten haluaa. Siksi on niin outoa, että Ranska, joka on olevinaan joku eurooppalaisuuden lipunkanta, rikkoo burkinikielloillaan juuri länsimaisia arvoja vastaan.

      1. No tuo kielto ei siis ole pitkään ollut voimassa ja onko enää ollenkaan ja käsittääkseni johtui Nizzan ja muistakin Ranskassa viime aikoina tapahtuneista iskuista. Tietenkin länsimaisiin arvoihin kuuluu vapaus pukeutumia miten halutaan, mutta huntu on myös uskonnollinen merkki, kaikki erottavat milloin huntu kuvaa muslimiutta. En siis hyväksy burkinikieltoa vaan yritän miettiä mistä se kumpuaa.
        Ranska on mentaliteelitaan muutenkin erilainen maa kuin vaikka Suomi, jos miettii miten siellä suhtaudutaan esim. ranskan kieleen.

        1. Kieltoa on toki perusteltu iskuilla, mutta tosiasiassa naisten uima-asuilla ja terrorismilla ei kyllä ole yhtään mitään tekemistä keskenään. Kuten muutkin ovat jo huomauttaneet:[[{”fid”:”809843″,”view_mode”:”media_original”,”fields”:{”format”:”media_original”,”field_file_image_alt_text[und][0][value]”:””,”field_file_image_title_text[und][0][value]”:””},”type”:”media”,”attributes”:{”height”:”386″,”width”:”482″,”class”:”media-element file-media-original”},”link_text”:null}]]

          1. En usko, että kukaan vakavastiotettava taho suoraviivaisesti uskoisikaan burkineiden ja terrori-iskujen yhteyteen. Ongelmaa on ehkä helpompi ymmärtää, jos sitä ei ajattele vain yksilönvapauden vaan ranskalaisen laïcité-käsitteen kautta. Se ei oikein käänny helposti, ja varsinkin amerikkalaisessa mediassa ja blogeissa vedetään usein mutkat suoriksi Ranskan huivikieltoa analysoidessa, ajattelematta että voi olla olemassa käsitteitä ja tapoja ajatella, jotka puuttuvat omasta kulttuurista (eihän laïcitén vastinetta suomalaisessa kulttuurissakaan ole) mutta jotka selittävät analysoitavan kulttuurin tai ilmiön piirteitä.

      2. ”Ymmärrän, että monissa maissa naisten pukeutumista kontrolloidaan vielä enemmän, mutta niihin kuuluisiin ”länsimaisiin arvoihin” pitäisi juuri kuulua yksilönvapaus”

        Yksilönvapauttahan näillä kielloilla pyritään edistämään. Kaikissa kulttuureissa naisella ei ole oikeutta pukeutua niin kuin hän tahtoo. Konflikteja on Suomessakin. Ruotsissa asian vuoksi on tiettävästi tehty kunniamurhiakin.

        Peittävä pukeutuminen voitaisiin ottaa taas käyttöön, kun se oikeasti olisi naisen oma valinta. Niin kauan kuin miehet alistavat naisia pukeutumaan tahtonsa mukaan, peittävää pukeutumista ei tulisi sallia. Ainoa keino rikkoa miesten kulttuurinen valta on luoda lainsäädännöllä normi, joka pakottaa miehet hyväksymään paljastavan naisen.

        1. Olihan tää trolli, olihan?

          1. Kuinka niin trolli? Kun kulttuurit kohtaavat, syntyy konflikteja. Monille maahanmuuttajille länsimainen yksilökeskeisyys on vierasta. Siksi mm. vanhemmat pyrkivät rajoittamaan lastensa pukeutumista ja käyttäytymistä, mm. seksuaalisuuden toteuttamista.

            http://prnt.sc/ceuuf2

            Itse gradu täällä: https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/81396/gradu04159.pdf?sequence=1

        2. Varmasti on parisuhteita ja sisäänpäinkääntyneitä uskonnollisia ryhmiä, joissa ihmisiä painostetaan elämään tietyllä tavalla. Pukeutuminen on tässä yksi aspekti. Siksi olisikin hyvä, että olisi psykologipalveluja, ”uskontojen uhrit”-tyyppisiä järjestöjä jne jne, jos ihminen kokee, että haluaa irrottautua esim. uskonnollisesta lahkosta.

          Samaan aikaan minua nyppii, että aikuiset naiset nähdään avuttomina ja aivottomina. Jokaisella, myös naisilla, on kuitenkin vapaus olla sellaisessa parisuhteessa, jossa haluaa tai kuulua mihin uskontoon haluaa ja noudattaa sen oppeja, vaikka ne näyttäisivät ulkopuolisille oudoilta. Kaikkeen ei tarvitse aina säätää lakia. Esim. mustasukkainen tai pettävä puoliso on ikävä asia, mutta en näe esim. pettämisen kieltämistä lailla järkevänä. Samoin on hyvin ikävää, jos vaikka jossain parisuhteessa mies painostaa naista käyttämään hijabia vastoin tämän tahtoa. Aikuiset ihmiset ovat viime kädessä kuitenkin vastuussa itsestään ja valinnoistaan. Tottakai jos mukaan astuu väkivaltaista painostusta tai väkivallalla uhkailua, on hyvä että meillä on tämän kieltävät lait. Lisää rahaa voisikin laittaa naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseen ja uhrien auttamiseen.

          1. Totta, aikuisilla naisilla on omatkin aivonsa, mutta kyllä se paine vaan voi silti liian suuri olla. Katsoin tässä jotain dokumenttia Ruotsin puolelta, kun siitä puhutaan niin paljon ja ei ollut kaikilta osin ihan mukavaa katsottavaa. Siellä joillakin alueilla esimerkiksi Ruotsissa pitkään asuneet, tai jo toisen polven musliminaiset, jotka ovat osittain länsimaistuneetkin saavat kyllä kuulla siveettömästä pukeutumisestaan muilta (muslimi)miehiltä. Jopa joskus länsimaalaiset farkut riittävät tähän, vaikka huivi olisi päässä. Tuntuu todella surulliselta, koska osa naisista varmasti ovat ajatelleet päässeensä ”pakoon” ahtaita odotuksia ja saavuttaneensa vapautta, mutta asiat eivät olekaan ihan niin yksinkertaisia :/

            1. Myös kantaväestön pukeutumista pyritään säätelemään.

              http://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/sortsit_fra-54963

            2. Tämä sosiaalinen painehan ei koske esimerkiksi meitä kaikkia. Suomalaisten miesten pukeutumista esimerkiksi kontrolloidaan vertaisryhmässä homottelulla ja neidittelyllä, mikäli nämä pukeutuvat liian hyvin tai osoittavat lähiryhmänsä silmissä liiallista huomiota ulkonäöstään huolehtimiseen.

              En puolusta tässä minkään ryhmän sisäistä sosiaalista kontrollia, mutta minua todella risoo se, että toisten pukeutumiseen puuttuminen ja siihen liittyvä sosiaalinen paine nähdään jotenkin muslimeille ominaisena asiana. Länsimaiset farkut riittävät huoritteluun ja liian paljastavasta pukeutumisesta syyttämiseen myös ihan meidän kantisten keskuudessa. Koettu on.

              1. No totta kai erilaiset paineet koskee itse kutakin ja eri tavoilla, mutta tuo nyt on ihan oikea todistettava ongelma eikä mielestäni ihan verrattavissa siihen, että joku kusipää kokee oikeudelliseksi huoritella normaaleita farkkuja käyttävää länkkäri naista. Housuja nyt ei ihan yleisellä tasolla katsota miksikään huoran asuksi täällä, vaikka joku molopää siitä keksisikin jossain huudella.

                Kuten on tullut ilmi myös täällä on näitä erilaisia kaksoisstandardeja pukeutumiseen -etenkin naisten- mutta eipä se nyt poissulkenut tuota ongelmaa mistä kerroin, mitä en myöskään väittänyt. Mielestäni ne eivät ole samalla tavalla meillä myöskään ihan niin näkyviä.

                1. Mutta eipä sillä, kyllä minä koen itseni aika paljon vapaammaksi täällä, mitä varmasti jossain muualla olisi. Siitä huolimatta, että meilläkin esiintyy tätä kuvottavaa esim. raiskaustapauksissa syyllistämistä. Minua ei ole koskaan huoriteltu kadulla tai missään vaatetuksen takia, ei vaikka käytän minihameita ja pukeudun muutenkin välillä vähän erkoisesti. En toki väitä, etteikö sitäkin varmasti tapahtuisi.

        3. Varmasti on parisuhteita ja sisäänpäinkääntyneitä uskonnollisia ryhmiä, joissa ihmisiä painostetaan elämään tietyllä tavalla. Pukeutuminen on tässä yksi aspekti. Siksi olisikin hyvä, että olisi psykologipalveluja, ”uskontojen uhrit”-tyyppisiä järjestöjä jne jne, jos ihminen kokee, että haluaa irrottautua esim. uskonnollisesta lahkosta.

          Samaan aikaan minua nyppii, että aikuiset naiset nähdään avuttomina ja aivottomina. Jokaisella, myös naisilla, on kuitenkin vapaus olla sellaisessa parisuhteessa, jossa haluaa tai kuulua mihin uskontoon haluaa ja noudattaa sen oppeja, vaikka ne näyttäisivät ulkopuolisille oudoilta. Kaikkeen ei tarvitse aina säätää lakia. Esim. mustasukkainen tai pettävä puoliso on ikävä asia, mutta en näe esim. pettämisen kieltämistä lailla järkevänä. Samoin on hyvin ikävää, jos vaikka jossain parisuhteessa mies painostaa naista käyttämään hijabia vastoin tämän tahtoa. Aikuiset ihmiset ovat viime kädessä kuitenkin vastuussa itsestään ja valinnoistaan. Tottakai jos mukaan astuu väkivaltaista painostusta tai väkivallalla uhkailua, on hyvä että meillä on tämän kieltävät lait. Lisää rahaa voisikin laittaa naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseen ja uhrien auttamiseen.

    2. Burkinit koostuvat käsittääkseni usein parista eri kerroksesta, ja kuvassa nainen omansa päällimmäistä, väljintä kerrosta. Burkini siis kyllä vastaa uimapukua, sillä se on uima-asu, vaikka ei näytäkään sellaiselta uima-asulta jota meistä suurin osa ajattelee sanan kuullessaan. Ja kuvassa tosiaan poliisimiehet ovat juuri määränneet naisen riisumaan vaatteitaan julkisella paikalla, sakon uhalla. Että sellaista länsimaista pukeutumisvapautta tässä.

      1. Siis ylin kerros piti riisua, tuskin nyt alasti on käsketty riisuutua. Turhanpäiväistä joka tapauksessa, koska kai rannalla saa edelleen viettää aikaa myös tavalliset, pitkähihaiset/punttiset vaatteet päällä, joten aivan sama onko se burkini vai paita ja housut…
        Toisaalta joissakin maissa (mm. Ranska, Saksa) on ollut nuorten muslimipoikien tekemiä hyökkäyksiä bikineissa aurinkoa ottaviin tyttöihin eli tämä naisten pukeutuminen tuntuu vain hiertävän monia ihmisiä.

  2. Loistava kirjoitus! Tää keskustelu on turhauttanut mua niin paljon viime aikoina.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *