Munahaukka, tai: Irtoseksin tuplastandardi

Ilahduin kovasti huomatessani Olivia-lehden julkaisevan nykyään artikkeleitaan myös nettisivuillaan. Hyvä homma – muuten minulta olisi meinaan mennyt ohi tämä hyvä (ja kerrassaan ytimekkäästi otsikoitu) juttu Luulitko, että munahaukka on onneton? Jutussa kirjoittaja Eeva Värtö käsittelee naiseutta, irtoseksiä sekä sitä miten sukupuolen ja satunnaisseksin suhteen yhteiskunnassamme vallitsee yhä edelleen järkyttävä tuplastandardi.

“Kuvio on aika karu: naisilla on kulttuurinen velvollisuus miellyttää miehiä ja olla heistä riippuvaisia. ’Nainen, joka harrastaa irtoseksiä miesten kanssa, kyllä miellyttää miestä, mutta jättää noudattamatta sitä sääntöä, että olisi riippuvainen. Se uhkaa miehistä valta-asemaa.’”

munahaukka_olivia.jpg

Värtö kuvaa varsin pysäyttävästi sitä, miten kulttuurissamme naisten oletetaan edelleen etsivän vain ja ainoastaan rakkautta ja kumppanikandidaattia, eikä kukaan ole uskoa että nainen voisi olla onnellinen myös yhden illan jutuista nauttivana munahaukkana. Sillä kyllähän naiset aina tahtovat suhteeseen? Ai eivät vai? No jos nainen etsiikin vain irtoseksiä, niin tokihan naisessa on silloin jotakin vikaa? Jutussa Värtö kertoo jopa potentiaalisen poikaystäväedokkaan kyseenalaistaneen Värtön sitoutumiskyvyn tämän seksihistoriasta kuultuaan.

“Tässä ei nyt keskustella siitä, olenko minä käyttäytynyt väärin. Tässä keskustellaan siitä, onko käytökseni väärin ja kelvotonta, koska olen nainen.”

Kylläpä muuten surettaa ja suututtaa tämä tällainen setti! Aina välillä onnistun uskottelemaan itselleni, että maailma on mennyt eteenpäin ja me sen mukana… Mutta sitten todellisuus iskee märkänä rättinä naamalle. Tuplastandardi on yhä olemassa, ja vaikka irtoseksiä harrastavaa naista ei välttämättä ollakaan heti ristiinnaulitsemassa, on tämä silti omituinen otus, jotenkin väärin. Värtö ansaitsee jutusta hurjat propsit, sillä kuulemme yhä edelleen valitettavan vähän naisista jotka toteuttavat seksuaalisuuttaan juuri sellaisella tavalla kuin tykkäävät, ympäristön paineista välittämättä. Tällainen avoimuus vaatii rohkeutta!

Jörn Donner sanoi joskus pystyneensä ryyppäämään, naimaan, kirjoittamaan ja urheilemaan suurin piirtein saman vuorokauden aikana. Sitä siteerataan todellisen mieskunnon osoituksena. Minulle tulee vain harvoin mieleeni kehaista, että yhtenäkin kesäsunnuntaina nain kolmea miestä samana iltana. Tunnistan naisen paikan liian hyvin. Ymmärrän, ettei naisen kuulu leveillä panoillaan. Korkeintaan saisin kai tuntea ylpeyttä hienosti organisoidusta aikataulusta.

Jutussa minua jäi kaihertamaan ainoastaan sen loppu, josta kävi ilmi että kirjoittaja jatkoi tapailua sen miehen kanssa, jota naisen värikäs seksuaalinen historia niin kovasti häiritsi. Itse luulen, että olisin todennäköisesti marssinut ulos sen siliän tien jos moinen tyyppi olisi omalle kohdalleni. Lienen tässä snadisti tiukkis, mutta itse en oikein jaksa uskoa vanhojen koirien oppivan uusia temppuja. Lisäksi kokemus on osoittanut, että jos joku suhtautuu paljon seksiä harrastavaan naiseen tuomitsevasti, löytyy tämän arvomaailmasta mitä luultavimminkin muitakin ikäviä piirteitä. No, muutaman virkkeen perusteella on tietysti mahdotonta sanoa mitään toisten ihmisten parisuhteista. Toivottavasti kyseisen tyypin maailmankuva on sittemmin avartunut ja mieli muttunut. Ja toivottavasti saamme tällaisia juttuja luettavaksemme vielä paljon lisää – näin muutetaan asenteita, vaikka sitten yksi mies kerrallaan.

 

Millaisia mietteitä munahaukka teissä herättää?

Kuva: Olivia

Kommentit (48)
  1. Tämä tulee nyt tähän ketjuun liian myöhään.Mutta kiitän Värtöä kuitenkin.
    Olen lähes kuuskymppinen, kaunis nainen.Aloitin irtoseksin vuosi sitten.Ihanaa on.Mieheni on seksitön,”petän”siis häntä …..hän tosin ”petti”minut ensin,kun jätti ilman seksiä…ei vaan huvita häntä enää.
    Aluksi olin epätietoinen siitä rauhallisen,vapautuneen onnellisuuden tilasta,jonka hyvä seksi tuottaa.Luokittelin itseni huoraksi,petturiksi ja vaikka miksi,mutta säteilin tyytyväisyyttä.En tietenkään voi kertoa asiasta kenellekään,siksi olisin iloinen,jos joku laittaisi Värrön mail-osoitteen tähän.Keskustelisin hieman hänen kanssaan.Koen kaatelevani tabuja vielä enemmän kuin hän.Vaikka toisaalta olen alkanut ajatella,että taitaa olla mummoilla kuhinaa enemmän kuin yleensä luullaan.

  2. Itseäni häiritsee myös sana ”irtoseksi”. Mitenniin ”irto”? Onko parisuhdeseksi sitten kiintoseksiä? 😀

    Tai ehkä se ei ole se sana itsessään, vaan sen arvottuneisuus. Sanalla irtoseksi on mielestäni negatiivinen ja vähättelevä lataus. Ikään kuin irtoseksi olisi jotenkin huonoa, likaista, onnetonta ja epätoivoista seksiä, jota pitäisi välttää ja pyrkiä hyveelliseen kunnollisten ihmisten kiintoseksiin.

    1. Heh, enpä olekaan koskaan ajatellut asiaa tuolta kantilta. Omassa päässäni irtoseksi vertautuu konseptina kai ikäänkuin irtokarkkeihin – siihen pick’n’mix fiilikseen, jossa saa valkata haluamansa pieninä komponentteina, sen sijaan että sitoutuisi jonkun muun muodostamaan pussiin. Eli omat assosiaationi sanaan liittyen ovat vain ja ainoastaan positiiviset. 🙂

      Ja kiintoseksi on kyllä sanana oikein hyvä!

      1. Joo, mäkin mielelläni rinnastan sen irtokarkkeihin! 😀

    2. Ikään kuin irtoseksi olisi jotenkin huonoa, likaista, onnetonta ja epätoivoista seksiä

      Monien irtoseksiä kokeilleiden mielestä se tuntuu tuolta. Omat kokemukseni ovat samanlaisia. Vieras ihminen, vieras iho, arkuus, pelko, hyväksytyksi tulemisen kaipuu ohuessa esityksessä.

      Erilaisen seksin ja seksuaalisuuden määrittämiseen ei ole olemassa vain yhtä tapaa. Myös kielteiset näkemykset irtoseksistä ovat hyväksyttyjä siinä kuin myönteisetkin. Usein ärsyttää se, että nykyään seksuaalisuus arvotetaan hyvin usein niin, että vapaamielisyys on hyvä, kun taas pidättyväisyys tai rajoittuneisuus on paha.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *